Poikiihan se uroskin, jos viimenen pakko on.
Entinen mies oli juuri tuollainen, muutaman kerran olen minäkin katsonut pyssyn piippuun, erinäisiä kertoja juossut ulos pakoon ja ottanut turpaani lukemattomia kertoja jne, jne. Alussa hän lupasi, että tämä ei toistu, mutta toistui kuitenkin, lopulta ei vaivautunut edes lupaamaan, kun asuin hetken muualla, niin hunaja vain valui suunpielistä kun lupaukset oli kuin enkelten laulua...mutta pari viikkoa ja sama meno jatkui. Siinä tuntee itsensä niin s-nan tyhmäksi, kun astuu samaan ansaan monta kertaa. Lopetti juomisenkin, mutta luonto pysyi ihan samana, kun ei mieliksi mennyt, niin akka lensi kuin rätti. Käytiin terapiat ja keskustelut, parhaillaan turpiin tuli jo nurkan takana.."piruako sinä niin,menit sanomaan..???"
Mutta, tämä on minun kokemukseni, luonnon väärä ei oikene kuin haudassa, en voi sanoa, että miehesi olisi samalainen.
Jos te nyt, vain "seurustelisitte", nämä miehet ei unohda "kärsimäänsä vääryyttä".

Heippa
joo perheväkivaltaa ei pidä ikinä hyväksyä eikä sallia ja siihen kyllä
pitää heti puuttua sillä ajan oloon perheväkivalta yleensä vaan pahenee ja raaistuu.
Niin kyllähän ihminen pystyy muuttumaan mut tarvitsee ammattiapua ja lujaa
tahtoa ja halua muuttu.
Mutta ikävä kyllä yleensä se jatkuu samanlaisena niinkuin helmi kirjoitti.
Kaunista uutta vuotta sinulle

Hei Hellu3!
Olet kokenut kovia ja sinulla on ollut valtavasti rohkeutta kun olet lähtenyt väkivaltaisesta parisuhteesta. Tällä hetkellä tunteesi ex miestäsi kohtaan ovat sekavat, voisiko hän muuttaa tapansa? Ymmärrän hyvin, koska olen kokenut saman itse.

Elin väkivaltaisessa parisuhteessa kuusi vuotta. Aluksi mies löi kasvoihin, mutta kun muut ihmiset alkoivat kysellä mustelmista hän alkoi lyödä keskivartaloon. Lyömiselle löytyi monia selityksiä: rahat oli lopussa ja siitä paha mieli, katsoin häntä väärällä tavalla tai olin liian myöhään töissä jolloin mies tuli mustasukkaiseksi. Aina pahoinpitelyn jälkeen mies lupasi muuttaa tapansa, hän ei löisi minua enää koskaan. Lupaus piti viikon, parhaillaan kaksi.

Onneksi meille ei syntynyt lapsia. Ystäväni, joka tiesi mieheni väkivaltaisuudesta yritti puhua minulle järkeä, jotta jättäisin mieheni. En uskaltanut, koska pelkäsin häntä. Mieheni uhkasi pahoinpidellä myös vanhempani, jos jättäisin hänet. Ystävääni mieheni inhosi, eikä halunnut meidän pitävän yhteyttä. Sitten kävi niin, että mieheni hakkasi minua niin, että jouduin sairaalaan. Minulla oli verenvuoto vatsassa ja olin hengenvaarassa. Sairaalasta päästyäni tajusin että jos en nyt eroa miehestäni seuraavalla kerralla en ehkä selviä sairaalareissulla vaan olen ehkä haudassa.

Ero ei ollut helppo ja ex-mieheni kävi lupailemassa taivaat ja maat miten hyvin hän minua kohtelisi, jos ottaisin hänet takaisin. Tunsin välillä syyllisyyttä siitä, että jätin hänet. Mietin myös että voisiko hän muuttua. Onneksi en ottanut häntä akaisin. Kuulin myöhemmin, että hän oli pahoinpidellyt uutta vaimoaan samalla tavalla kuin minua. Erostamme on nyt yli kymmenen vuotta aikaa ja kun nyt mietin suhdettamme tajuan kuinka väärin hän minua kohteli. Hän tuhosi itsetuntoni ja sai minut uskomaan että hänellä on oikeus kohdella minua niin. Toipuminen tästä kaikesta vei vuosia ja näen välillä vieläkin painajaisunia hänestä.

Toivottavasti tarinastani oli sinulle jotain apua. Toivotan sinulle rohkeutta jatkaa omaa elämääsi ja hyvää jatkoa.🙂🌻

Kiitos vastauksista. Oikeastaan se on alitajunnassa tiedossa että se toistuu. Väkivalta ei ole vielä niin rajua, että hengen vaaraan olisin joutunut, mutta se pahenee kerta kerralta. Onneksi ei meilläkään ole lapsia, silloin en varmasti olisi eronnut, lasten vuoksi.

En uskalla kertoa miehen käytöksestä kovin monelle ulkopuoliselle, koska en haluaisi pilata miehen mainetta, ja toiseksi jos mies saa kuulla, niin mitä sitten tapahtuu?? Vanhempani pitävät häntä kunnollisena, koska hän osasi todella pitää sitä roolia. Pelkään vaan sitä, että mies alkaa jossain vaiheessa mustamaalata minua.. En tiedä pitäisikö kertoa, ehkä sitten jos mun mainetta aletaan pilata, niin sitten.

Väki valta kertojen välillä on yleensä vuosi-kaksi, sen takia se aina jää unohduksiin, ja tulee täydellisenä yllätyksenä taas. kerta kerralta kovempaa. eli se 6kk harkinta-aika ei riitä näkemään onko hän muuttunut. Sen takia olenkin epävarma mitä tekisin. Enemmänkin suhteessa on muuten mun mitätöimistä, mun mielipiteet on aina huonoja ja mua ei tarvitse kuunnella. Hän itse suuteli meidän hääpäivänä toista naista, mutta mä en edes saa jutella toisen miehen kanssa, ilman että nyrkki heilahtaa.

Kaikki on hyvin kun teen niinkuin hän haluaa. ja sitten kun repsahdan, ja juttelen väärälle ihmiselle, selkään tulee. Siksi kertojen välillä onkin kauan, kun teen niinkuin hän haluaa...

Mun ajatukset menee sellaistakin vuoristorataa ja vauhdilla, että en tiedä ollenkaan mitä tästä tulee. Nukuttua en saa juuri ollenkaan ja töissäkin pitäisi käydä. Samaan aikaan pitäisi opetella älämä alusta. Kestää vuosia ennenkuin luotan miehiin, monta hyvää alkua varmasti tulee menemään pilalle sen vuoksi. sitten kun sen aika on. Ellei mies saa puhuttua mua pyörryksiin... tuntuu vaan että en jaksaisi enää tätä. eikä miehen rakkaustekstiviestit ainakaan auta mun ajatuksiani..

Nuo teidän vastaukset on tosi opettavaisia, ja olisin kiitollinen jos viitsitte laittaa niitä enemmänkin. On helpottavaa tietää että en ole yksin...

Heippa
On tuossa miehessäsi sellaisia narsistisia piirteitä??!!
Mutta vaikka minun on aina vaikea sanoa mitä pitäs tehdä mutta vastaus on sitten
minun mielipide ja sinä teet itse sitten omat ratkaisut niin minun mielestä olet
tehnyt ihan oikein kun olet eronnut ja pysy vaan siinä ratkaisussa.
Sillä et todellakaan tule olemaan onnellinen sellaisessa suhteessa missä
saat pelätä joudutko perheväkivallan uhriksi joudut katsomaan mitä teet tai sanot
ei se ole sellainen onnellinen parisuhde eikä toinen voi toista tuolleen kohdella.
Huolehdi nut ekaksi omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista.??!!
Onkos sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja??? se helpottas elämää
kummasti.
Muista myös että vaikka nyt on elämässä vaikeata niin kyllä elämä järjestyy ja nyt
katsot elämää vähän pidemmällä aikavälillä.
Kaunista alku vuotta sinulle