Eron jälkipyykki??
Hei kaikille! Erosin 10vuoden mittaisesta parisuhteestani omasta tahdostani muutama viikko takaperin. Osa ajasta olimme naimisissa(8vuotta) ja lapsikin on yksi saatu..
Mieheni on alkoholisti,ja melkein teki minustakin sunnuntaijuopon rinnallaan.
Juomisensa oli (on)jokapäiväistä,illalla on saatava juoda vähintään 10olutta,muutoin ei uni kuulema tule.
Lisäksi suureksi ongelmaksi koitui seksuaalisuus. Itse pidän siitä,että makuuhuonepuuha on aktiivista,mutta se,että minulta vaaditaan eron uhalla sellaista mitä en halua,ei ole oikein.
Kaikki kunnioitus heille,jotka rakastavat kolmenkimppaa,anaaliseksiä sekä fetissileikkejä,minusta ei ollut niihin.eikä niitä antamaan.
Tämän vuoksi meillä oli ankeaa.
Minulle ei puhuttu kotona viikkokausiin,pisin aika petipuuhissa oli puoli vuotta ilman kokonaan.mitään kontaktia tai läheisyyttä.
Piikittelyä ja sättimistä kuului,sekä ukonäköni jatkuvaa arvostelua.
Ymmärrän kyllä,että nuoresta asti oltu yhdessä,mutta hän kehui jokaisen baarireissunsa jälkeen,kuinka vientiä oisi ollut ja teki ilmeisesti suurne urotyön tullessaan kiltisti kotiin.
Kaikkien yhteensattumien summana,puhumatta hänelle,otin eron ja muutin. Ihmettelen vain,miksi minua silti sattuu tämä ero ja mietin,onko joku kaunis nainen joka antaa hänelle tämän kaiken,ja pyyhkäisee kuitenkin minun ”muistoni”pois. Olinko siis pelkkä sattuma suuressa sopassa josta ei päässyt eroon..
Hei,
Olet varmasti harkinnut erosi tarkkaan. Et ole lähtenyt hetken mielijohteesta ja suutuksissa. Se on tärkeää. Ikävä voi, saa ja pitääkin olla. Omalla kohdallani ikävöin pitkään. Toisaalta aika pian tulin tulokseen, että ikävöin sitä "ideaalia": miestä, jota ei oikeasti ole edes olemassa. Ei ainakaan eron aikaan ollut vuosikausiin ollut olemassa.
Itselleni tärkeitä virstanpylväitä olivat poismuutto, virallinen ero, ensimmäinen kohtaaminen eron jälkeen jne. Ex-mieheni löysi uuden hyvin nopeasti erottuamme ja juuri luriteltuaan kaikki lemmenlorut minulle. Tunne oli varsin erikoinen. Sekoitus surua, vihastusta, helpotusta ja kai mustasukkaisuuttakin. Eron jälkeen on vain mentävä eteenpäin. Sitä se ero tarkoittaa. Ei ole tarpeen jäädä huonoon parisuhteeseen ja vielä vähemmän kiinni tilanteeseen, jossa on sinkku, mutta huonon parisuhteen haamun vanki. Eteenpäin vain. Eteenpäin meneminen ja eläminen tässä päivässä ja hetkessä ei vähennä teidän yhteisen historianne arvoa - tai suruaika lisää sitä. Eroa voi käsitellä varsin monin tavoin ja tunteet tulevat monenlaisina.
itse käyn edelleen läpi ajoittain jotain osaa itsestäni. Tiedän jo valmiiksi, että minulle ei sovi tunteiden patoaminen. Minun pitää saada antaa tunteiden virrata ja kysellä ennemmin itseltäni, miksi minusta tältä tuntuu juuri nyt? Niihin kysymyksiin löydetyt vastaukset ovat minun elämäni onnenmurusia ja itsetuntemuksen peruspalikoita.