Eron jälkeen eksän ystäväksi
Asuimme yhdessä 20 vuotta ja meillä on nyt teini-ikäinen tytär. Meillä oli hyvin tiivis paljon yhdessä oloa sisältävä elämä, yhteisiä harrastuksia, mökkeilyä mutta myös omia menoja. Kaiken piti olla hyvin… Mutta mieheni ilmoitti alkuvuodesta haluavansa erota. Oli miettinyt pari vuotta jo asiaa, minulle mitään puhumatta vaikka kyselin, mikä mieltä painaa. Käytös muuttui hänellä radikaalisti, kun aloitti eromietinnät.
Eli ilmoitus tuli, täysin yllätyksenä minulle. En voinut käsittää asiaa, ei hän osannut selittää päätöstään vaan sanoi, että tämä ei vaan tunnu oikealta, tämä on tylsää.
Puhumaan ei halunnut mihinkään ”ammattiauttajalle” eikä aluksi puhunut kenenkään muun kuin minun kanssani. Minä kielsin asian täysin itseltäni ja vasta näinä päivinä on totuus paljastunut minullekin, ero on lopullinen ja aikoja sitten päätetty asia. Mikään ei tule palaamaan ennalleen.
Olen saanut valtavia ahdistus-/itkukohtauksia, olen puhunut tuttujen ja tuntemattomien kanssa, olen pyytänyt neuvoja ja apua. Mutta koska minun rakkauteni ei ole sammunut, jatkuu suruni edelleen.
Eksäni kohtelee minua erittäin kiltisti, keskustelee kanssani, käymme edelleen yhteisissä harrastuksissa, hän vaan on todella vapautuneen ja iloisen oloinen. Uutta kumppania ei kummallakaan ole ja seksiäkin olemme harrastaneet eron jälkeen.
Olen saanut neuvoja valtavasti, kuinka kaikki yhteinen kannattaa lopettaa minimiin, jotta erosta selviää, mutta selviääkö siitä näin, että pidämme jossain määrin vielä yhteyttä? Vai rikonko vain itseni lopullisesti, koska turhia toiveita ei kannata elätellä, hän ei palaa.
Asun tyttäremme kanssa vanhassa asunnossa, mies muutti toiselle paikkakunnalle. Minulla on työ ja tulemme palkallani ihan hyvin toimeen. Lisäksi saan vapaasti käyttää eksäni kesämökkiä, koska hän ei siellä ehdi aikaansa viettämään. Tämä onkin tällä hetkellä se ihana paikka, missä osaan rauhoittua ja pystyn puuhastelemaan luonnossa.
Toivon KOKEMUKSIA, voiko tällaista kaverisuhdetta jatkaa vai meneekö ojasta allikkoon?
Kumpikaan ei tunne vihaa toista kohtaan, hänen rakkautensa vain loppui.
Auttakaa minua😑❓
Kuulostaa sille, että vietätte vielä todella paljon aikaa yhdessä. Mietin vain, että kidutatko itseäsi sille. Eto on vielä tuore ja itse ajattelisin, että ainakin näkeminen ehkä kannattaisi katkaista täysin hetkeksi. Voi olla että kun näette usein, se repii joka kerta vain haavat auki. Itse en tuollaiseen kykenisi. Sanonta poissa silmistä, poissa mielestä pitää jotenkin paikkansa vaikkei toista tietenkään kokonaan unohda. Jos toinen on ehdottomasti sitä mieltä, että suhde on ohi niin olet parempaa ansainnut. Ja on epäreilya myös eksältäsi roikuttaa sinua tunnetasolla "kallionreunalla" jos hänellä ei ole aikomustakaan palata yhteen. Puhuminen kannattaa ja auttaa mutta ehkäpä eksäsi on väärä keskustelukumppani sinulle, ainakin tällä hetkellä. Voimia!
Tuntuu aika oudolta yhtälöltä tuollainen kaveeraus ja jopa seksi,kun olette päättäneet jo erosta ja yhteistä tukevaisuutta ei ole näköpiirissä myöhemminkään. Ero on ero jo sanana. Yhteiset eroon liittyvät asiat pitää tietenkin hoitaa asiallisesti,mutta kenen etua tämä kaveeraaminen palvelee,mieti sitä? Kun jää tällaiseen välitilaan exän kanssa niin uusi elämä jää elämättä sinullakin. Mieshän halusi eron ja se hänen pitää nyt saada ja elää sen asian kanssa.
Kiitos Suza ja Mollyan. Edelleen etsin muiden ihmisten kertomuksia vastaavista tilanteista ja niitä K O K E M U K S I A!
Tiedän täsmälleen, miten tyhmää toimintani on ja miten teoriassa pitäisi edetä, mutta toisin teen, eli en tähän tarvitse neuvoja vaan ja ainoastaan niitä käytännön kokemuksia ja elämäntilanteita, niitä tunteita, ei teoriaa... Kiitos🙂
Eipä ole omaa kokemusta asiasta. Olen kuitenkin seurannut läheltä kahta eroprosessia,jotka tapahtuneet läheisille ystäville ja olemme kummankin kanssa puhuneet asiasta paljon.
Toinen ystäväni teki heti täydellisen eron ex-mieheensä. Käytännön asiat hoidettiin ja ne sujuivat sopuisasti. Lapsia ei ollut eikä syytä pitää enää yhteyttä senkään takia. Nyt 6 vuoden jälkeen ovat tavanneet kavereina ja keskustelleet uudelleen eroon johtaneista asioista. Kummallakin oma elämä ja ovat siirtyneet elämässä eteenpäin.
Toinen ystäväni muutti kyllä erilleen miehestään,koska mies oli ollut väkivaltainenkin ajoittain. Lyhyen ajan jälkeen mies huomasi,ettei halunnutkaan olla yksin,vaikka oli sitä koko ajan halunnut. Hän pommitti ystävääni ja lupadi maat ja taivaat,että yhteinen elämä jatkuisi taas. He ostivat uuden yhteisen asunnon uuden elämän toivossa. Nyt tilanne on jälleen sama. Mies haikailee jotakin muuta ja ystäväni sadattelee omaa hölmöyttään.
Nämä ovat toisille ihmisille tapahtuneita asioita,mutta ei epäilystäkään kumman "eron" valitsisin,jos päättää pitäisi.
Juu, sillälailla siinä kävi, että rikoimme molemmat toisemme olemalla liikaa tekemisissä eron jälkeen. Mies meni täysin lukkoon, ei pysty tunteistaan lainkaan avautumaan, vaikutti todella masentuneelta tai vaan surulliselta ja itse kävin todella pohjalla tunnetasolla.
Nyt oli pakko ehdottaa, ettemme olisi enää missään tekemisissä, vaikka pahalta tuntuu. Olen huutanut, itkenyt ja viinaakin ottanut pahaan oloon, joka vain pahensi entisestään oloa. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa voin keskustella ja näin saada itsestäni pahaa oloa pois.
Tännekin on helpottavaa purkaa tuntojaan...🙂
Hyvä Ansku että tilanteenne selkeytyi ja pääsette molemmat jatkamaan omaa elämää. Siitä se omakin eheytyminen alkaa. Liika empatia ja ymmärtäminen tässä tilanteessa,kuten monessa muussakin tappaa sen tunteen,että on mentävä eteenpäin ja itse yritettävä ponnistella. Jää ikäänkuin paikalleen ja halvaantuu. Ystävien tuki on tarpeen ja paikallaan,mutta se on parhaimmmillaankin vain laastarilappu.
Hyvää jatkoa sinulle!