Olemme uusperhe,olleet yhdessä nyt reilu 10 vuotta.Aina ollut vaikeaa omien ja miehen lasten kanssa,jotenkin mies ei koskaan ole tullut toimeen minun lasteni kanssa,nyt heistä asuu kotona enää yksi.no menneitä ei voi enää muuttaa..mies on pari viiime vuotta juonut,pikkuhiljaa enemmän.joka ilta menee muutama olut,viikonloppuisin enemmän.raivostuu helposti pienistäkin asioista.
Minusta olemme enää kaverit jotka asumme yhdessä,itsellä on jotenkin voimat niin loppu että ratkaisun tekemeninen tuntuu mahdottomalta,minulla ollut joskus keskivaikea masennus ja samankaltaisia oireita ollut ilmassa jonkin aikaa.Jouduin työttömäksi helmikuussa ja siitä asti jonkinlainen ahdistus on ollut päällä.Pelkään miehen raivareita,valvon yöllä ja odotan/pelkään räjähtääkö..haikailen menneeseen kun lapset oli pieniä,tekisin kaiken toisin jos saisin tilaisuuden.Olen niin kiinni rahallisesti miehessä,että senkin takia ratkaisu on vaikeaa.Joudumme olemaan varpaisillaan miehen ollessa kotona,että hän ei vaan hermostu.En enää jaksa tällaista,
toivottavasti joku jaksoi lukea,sekava teksti ☹️😭