Eroamassa ja rikki.
Hei!
Olen keskellä eroa ja etsin vertaistukea kestääkseni tämän. Ero on on ollut ilmassa jo pitkään, mutta lopullinen päätös on tuntunut silti yllättävän musertavalta. Selvisi myös, että mieheni oli hoitanut omaa tyytymättömyyttään sivusuhteella työkaverinsa kanssa. Se satuttaa eniten. Ihmettelin, miksi hän muuttui niin kylmäksi ja kuin robotiksi kotona, kännykkä kulki mukana ja hän katsoi minua usein halveksiva ilme kasvoillaan. Yritin saada häntä pariterapiaan suhteen aikana monta kertaa, mutta hän ei halunnut. Ei tullut itsekään mentyä, olisi pitänyt. Nyt on aivan järkyttävä olo ja välillä tulee tunne, että hajoan kokonaan. Eilen ajoin töihin ja mietin, että jos ajaisin vain päin kalliota ja ei tarvitsisi tuntea näitä kamalia tunteita. Miksi en ajoissa alkanut korjaamaan suhdetta, miksi mies ei vain sitten olisi aiemmin sanonut ettei enää rakasta, ei olisi pettänyt kuitenkaan. Meillä on lapsiakin, joille kertominen tuntuu jo nyt musertavalta.
Ensin menin jotenkin turraksi ja ajattelin, että hoidan tämän tyylikkäästi ilman mitään draamaa ja menen elämässä eteenpäin. Kun tunteet alkoivat tulla, en enää olekaan pystynyt. Lasten edessä olemme tavallisesti, emme tosin puhu toisillemme mitään. Kyllähän lapset varmasti jo tajuavat, että kaikki ei ole kunnossa. Ajattelin, etten ota mitään yhteyttä tähän toiseen naiseen. Otin kuitenkin. Olisi pitänyt vain antaa olla. Syyllinen olo nyt siitäkin. Ja oudosti säälittää mieskin, kun tällä naisella on jo uusi mies kierroksessa. Tai mistä sen tietää, mikä on totta.
Öisin tuntuu, että saan sydänkohtauksen. Vatsassa on möykky, jota en saa pois. Pelkään, että sekoan kohta kokonaan näiden tunteiden kanssa.
Voiko joku kiltti kertoa, että tästä selviää ja nämä tunteet loppuvat. Ja onko joku muukin tässä samassa painajaisessa tällä hetkellä? En pysty noita hymiöitäkään mitään tähän laittamaan, kun nekin tuntuu niin teennäisiltä.