Mistähän aloittaisi. Olimme suht onnellisessa suhteessa vajaat 8 vuotta ja kuukausi ennen 4,5-vuotishääpäivää mies ilmoitti haluavansa eron ja löytäneen uuden. Yksinhuoltaja-äidin joka itsekin oli vasta eronnut. Mikäs siinä, kotona oli ihan kaikkea tarjolla mitä mies tarvitsee mutta se ei riittänyt. Mies oli ja on aina ollut tyypillinen mies joka ei puhu. Tietty meillä oli ongelmia, kaikillahan on mutta suurin oli se ettei hän puhunut omista asioistaan minulle. Tämä uusi sitten vain kuulema kolahti ja sille hän pystyi puhumaan valitettavasti ja rakkaus roihahti. Ehkä enemmän tämän naisen puolelta mutta kuitenkin.

Muutin omilleni melko pian..en kuitenkaan pysty päästämään miehestäni irti ja viikko sitten hän pudotti pommin. On miettinyt yhteenpaluuta! Herranen aika, juuri kun olin jo pääsemässä jaloilleni petettynä ihmisenä niin johan sitten meni ajatukset taas sekaisin. Mielessä on käyny jo oman elämän päättäminenkin…☹️

Vaikka mies puhuu yhteenpaluusta, se ei olisi viisasta missään tapauksessa. Hän nimittäin edelleen on suhteessa toisen kanssa ja leikkii isää näille lapsille. Omia lapsia hän ei vielä halunnut. Miten saan ajatukset muualle? Vieläkin keksin tekosyitä että voin soittaa hänelle jotta kuulen äänen..olen säälittävä, tiedän, mutta miten saan itse otettua eron? Niin miehestä kuin tästä tilanteesta niin että jaksan huomiseen ja ylihuomiseen ja eteenpäin…

Voihan se olla ettei mieskään tiedä haluaako palta entiseen vai pitää uuden mutta pelkää jäävänsä tyhjän päälle jos käy niin ettei uuden kanssa arki olekaan riemua lasten kanssa mutta minäkään en halua häntä takaisin. Hän kun pisti kerralla elämänsä uusiksi, vaihtoi työpaikkaa samana päivänä kun ilmoitti minulle haluavansa erota.

Sanoin hänelle viikko sitten suoraan sen että hän ei uskalla päästää irti uudesta eikä ole varma haluaako palata entiseen johon hän sanoi ettei halua loukata ketään. Sanoin että loukkaat minua sillä, että sanot miettiväsi yhteenpaluuta ja suhteen uudelleen lämmittämistä mutta silti olet suhteessa toisen kanssa. Kovasti hän oli pahoillaan tapahtuneesta ja odottaa että saa anteeksi! Kysyinkin että miten vilpitön anteeksipyyntö voi olla kun edelleen on suhteessa tähän yh-äitiin ja mitä hän saa siitä että antaisin anteeksi. Kuulema itselleen helpomman olon. Niimpä niin…Kunpa ajatukset voisi laittaa hetkeksi telakalle…☹️

Kuulin tässä eilen että hän on tehnyt näin aiemminkin. Silloin 8 vuotta sitten kun aloimme seurustella, tiesin että miehellä on entinen tyttöystävä, mutta sitä en tienny että he olivatki yhdessä! Eli tulee siis tekemään yh:lle saman, tietoisesti tai tiedostamattaan. Tätä miestä ei kukaan ole koskaan jättänyt, joten ei ole joutunut kokemaan sitä tunnetta ikinä. Ja tulee tekemään jatkossakin samaa, ei osaa muuttaa tapojaan. Tekisipä mieleni ottaa yhteyttä siihen exään että mitä kaikkea se mies kusetti…vai rikonko itseäni lisää…eiköhän tuon tiedon saamisessa ollut jo riittävästi..minua on siis petetty koko suhteen ajan, mies on patologinen valehtelija.

Ilmeisesti se arki on ollut vähän rankempaa siellä, mies tekee fyysisesti raskasta työtä ja sairastaa nivelreumaa jonka vuoksi työpäivän jälkeinen lepo tulee tarpeeseen. Minun kanssani hän pystyi ottamaan esim.tirsat työpäivän päätteeksi mutta tämä uusi on tunkemassa itseään ja kahta pientä poikaansa koko ajan mieheni luo. Ja kaikki arkiaskareet,viikonloput ym on järjestettävä lasten ehdoilla,vieraiden lasten ehdoilla.

Tälle naiselle mieheni on ensimmäinen suhde oman eronsa jälkeen, hänet lasten isä jätti ja katkaisi kaikki suhteensa lapsiin. Hänkin siis on omassa kasvukriisissään ja kas kun on kaksi elämässä kaltoinkohdeltua,mieheni ja hän,löytäneet toisensa niin mikäs siinä on ollessa…Ja kaiken kukkuraksi minusta on tehty se syyllinen, luin mieheni viestit ja selvitin asioita joista selvisi pettäminen! Niinhän se aina on, uhrista tehdään syyllinen

Sitä vain hulluna toivoo, että kun jokin yhteys säilyy niin kyllä se mies ymmärtää tulla takaisin. Mutta eihän se kai niin mene. Kun siihen väliin tarvittaisiin kuitenkin se yksinolo ja kasvaminen ihmisenä.

Meidän itse se ero pitää kait tehdä, siis ihan oma ero…mutta onko siihen voimia? Tai edes halua vielä…minäkin päätin etten enää tänään viesti tai soita enkä huomennakaan…aamu sitten näyttää mitä tuleman pitää…

En tiedä minkä takia mieheni edelleen venyttää esim.minulle velan maksua, tavaroidensa poishakua luotani. Pitääkö tekosyynä että pidettäisiin edelleen yhteyttä vai liekkö sitten omaa viitsimättömyyttään tekee tuota…Minä kaipaan nyt neuvoja…ja hyviä sellaisia…😭