Ero ja uudet kuviot
Ajattelin kirjoittaa jos jotenkin helpottaisi.
Eli eron ykkösvaihe meneillään ja eron syy vaimon pettämiset valheineen. Vaimo myöntänyt
jonkun pettämisen mutta hänen mielestään ne ei ole eron syy vaan jäävuoren huippu.
Olkoot sitten niin, mutta jokatapauksessa hän uskotteli lapsilleen ja minulle että ei mitään miestä enää
vaivoiksi ota ja haluaa eron käsitellä rauhassa. Nyt kumminkin kuulin että sillä on mies ja itsekkin myönti.
Mies on sen tyypin kaveri jonka kanssa petti mua ennemmin. Joudun työn puolesta joskus tekemisiinkin
tyypin kanssa ja olen aika hajalla että miksei voinut odottaa että ero olisi asiallisesti käsitelty. Vaimo sanoi
ettei ole miestä etsinyt ollenkaan ja se vaan tuli tohon. Että itsekkin ihmettelee ja tosiaan kun vielä sen toisen kaveri. Tämä mies myös eronnut vuos sit kuten se salarakaskin. Toistensa suhteista vaimoon ei
luultavasti tiedä kun tämä sen salarakas. En ole mustasukkainen tai roiku vaimossa mutta tuntuu äärimmäisen loukkaavalta kaikki hänen toimet. Olisi voinut edes nyt eroaikana kunnioittaa minua ja lapsia. Vanhemmat lapset kuulivat tästä nyt ystävältään. Lapset ei halunneet olla enää kuukausiin äidin
kanssa tekemisissä johtuen tapahtuneista. Äiti ei ole heiltä anteeksi pyytänyt mitään missään vaiheessa
Vaan sanonut että tämä kaikki on molempien syytä ihan täysin. Viimmeisten viikkojen aikana pyyteli minua apuihin uuden asunnon laittoon. Tunnen itseni hyväksikäytetyksi, miksei työllistänyt tätä miestään. Kysyinkin sitä mutta ei ollut muka kuvioissa vielä. Tässä viime viikkoina saatiin lasten väliä häneen jo
hieman paremmaksi mutta nyt kun kuulivat asiasta niin sanoivat että ei ikinä enää halua olla sen kanssa tekemisissä kun pakolliset kuviot ja se sen mies on ilmaa aina. Vaimolle sanoin että tietääkö miten lapset
Suhtautuu kun kuulevat että oot toiminut taas toisin kun heille lupasit? Sanoi että kyllä mutta tää on hänen elämä ja näin nyt vaan käytiin ja itsekkin ihmetteli naureskellen. Lisäsi sitten että mitä se hänen elämä enää mulle kuuluu? No eihän se toki kuulukkaan mutta lapsia murehdin.
Tässä sitä pitäisi vaan väleissä olla että lopullinen ero hoituisi edes jotenkin sitten.
moi. itse en hyväksy tuollaista pettämistä, mutta totuushan on että aika yleistä on pettäminen nykypäivänä.
voimia sinulle eroon ja sen käsittelyyn.
muista että sä et ole vastuussa lasten ja äidin väleistä. äiti on itse vastuussa omista väleistään lapsiinsa. voit vaan tueka lapsias jottenkin ymmärtämään että äidin käytön on hänen oma valintansa ja on itse vastuussa itsestään ja omista tekemisistään/ja niiden surauksista ja lapset saa olla siitä just sitä mieltä kun ne itse on. olet ilmeissesti ystävällinen ihminen kun autoit alkuun eron jälkeen. ei sitä tarvitse hävetä tai katua ei ole sun vika jos sitä ei arvosteta. ehkä kuitenkin jatkossa muistat että sinun ei ole pakko olla avuksi kaiken epäkunnioittavan käytöksen takia jos et sitä halua. koitat vaan tehdä henkistä pesäeroa eksääsi ja keskittyä miettimään mitä halut nimen omaan itsellsi ja lapsillesi sinun suhteen ja taistella sitä visiota kohti. ja lastenkin silmissä erotella itsesi siitä että olette heidän yhteiset vanhemmat siihen että olette täysin erikseen isä ja äiti. kumpikin vastaa omasta suhteestaan lapsiin.
No niin. Nyt kun hain lapsen hoidosta niin hän sanoi autossa että äidillä on
Uusi poikakaveri. Siis oli tuonut sen heti lasten kotiin. Oli jättänyt tämän miehen hoitamaan 10 ja 4
Vuotiaita lapsia kun itsellään oli menoa. Viikko sitten pyysin ettei heti esittele miestä lapsillemme johon
vastasi että aha. 10vuotias sanoi mulle viikonloppuna ettei halua isäpuolta eikä tykkää tyypistä
Mikä hemmetin kiirus piti asian kanssa olla? Olis ollut fiksu ja tapaillut sitä ilman että heti vetää lapset mukaan. Lapset suree varmaan eroakin kun aikaa ei oo puolta vuotta ja nyt pitäisi tutustua uuteen ihmiseen ja ton suhteen kestostahan ei voi tietää. Sittenkö tulee seuraava ehdokas.
Ei oo kaikki muumit laaksossa.
Moi Miekkonen
Minulle kävi ihan samoin viime vuonna. Ei ollut yhtään mieltä ylentävää, kun 4-vuotias kertoi, että oltiin äidin kanssa katsomassa ostarilla yhtä setää. Veikkaisin, että vaimosi uusi miesystävä on ollut jo jonkin aikaa kuvioissa mukana. Eihän noi ihan tyhjästä ilmesty. Mielestäni tämä on todella raukkamaista toimintaa, jossa ei huomioida lapsia millään tavoin saatikka toista osapuolta. Lapsilla saattaa erosta tulla vielä jonkin ajan päästä oireita.
Yritä pitää pää kylmänä ja huolehdi lapsistasi. Ne ovat kuitenkin se tärkein osa eroprosessissa. Tämä tulee kysymään hermoja sillä, kun tähän ei ole voinut valmistautua millään lailla.
Itselläni on vähän vastaava tilanne. Olemme olleet naimisissa 15-vuotta ja viimeviikolla vaimo tunnusti, että on ollut puolivuotta ns.puhelinsuhde erääseen mieheen. Ei ole tavannut tätä miestä, mutta on kuulema ihana tyyppi. Tieto tuli minulle ihan yllättäen. En voinut mitenkään aavistaa tälläista. Perjantaina jätimme avioerohakemuksen ja nyt on harkinta-aika menossa. Yritetään vielä, mutta vaikeaa se on, kun toisella on koko ajan se ihastus mielessä. Tilanteemme on muutenkin haastava, kun asunto on minun nimissä (vuokra-asunto) ja vaimo on opiskelija, jolla ei ole luottotietoja. Vaimo ei saa uutta asuntoa ja minä en taas työni takia voi hoitaa lapsia koko ajan. Minun on siis muutettava pois. En haluaisi olla vastuussa asunnosta, jossa en asu. Pääni on ihan sekaisin ja en todellakaan tiedä, mitä tekisin.
uupunut1977 kirjoitti 17.9.2014 16:47
Tilanteemme on muutenkin haastava, kun asunto on minun nimissä (vuokra-asunto) ja vaimo on opiskelija, jolla ei ole luottotietoja. Vaimo ei saa uutta asuntoa ja minä en taas työni takia voi hoitaa lapsia koko ajan. Minun on siis muutettava pois. En haluaisi olla vastuussa asunnosta, jossa en asu. Pääni on ihan sekaisin ja en todellakaan tiedä, mitä tekisin.
Mori Uupunut
no eihän tossa tilanteessa ole mitään järkeä. Jos eroatte, niin sinä kannat vastuun itsestäsi ja omasta elämästäsi ja vaimosi omastaan ja lapsista huolehditte molemmat. Etkai sä voi olla vastuussa asunnosta, jossa et asu. Tähän hätään haette nyt vaimollenne apua sossusta ja parasta mitä voi tapahtua on, että kumpikin kantaa vastuun oman elämänsä asioista ja lapsista. Lastenhoito järjestyy kunnallisella lastenhoidolla ja sää hoidat työsi. Vaimosi tokenee siitä omalla aikataulullaan pystyyn ja ottaa vastuun omasta elämästään.
Pidä huolta itsestäsi ja lapsistanne ensisijaisesti. Vaimosi tehtävä on pitää huolta itsestään ja lapsistanne. 🙂👍
Lapset tässä säälittää eniten. Rikkonainen lapsuus jokaisella. On minun masenus ja toistuvat muutot minun työni takia. Nyt on elämä alkanut tasaantua ja lapsilla on kaveripiirit kehittyä. Meillä on hyvällä paikalla tämä koti ja lapset ovat todella tykänneet tästä. Sehän tässä on pahinta, kun sosku ei tule missään muotoa auttamaan tässä asunnon vuokrauksessa vaimoni nimiin. Vuokranantaja on ilmoittanut, että minun nimi täytyy olla paperissa, tai sitten asunto vuokrataan uusille asukkaille. Soskulla on omia asuntoja levottomissa lähiöissä ja vaimo ja lapset joutuisivat muuttamaan sinne. Taas lapsille uusi muutto ja uusi koulu ja uusi koulukiusaamis kierre. Tämä on niin syvältä, kuin vain voi olla. Olen sanonutkin vaimolle monta kertaa, ettei minua tarvi rakastaa, mutta rakasta nuita lapsia. Nyt meillä on ns.linnarauha ja katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Hyvältä ei näytä.
Uupunut.
Tilanne on tiukka, älä kuitnkaan muuta pois, jos vastuut jää sulle.
Mutta sitä ihmettelen kovasti, puhelinsuhde ja tietää ihmisen olevan ihana...siis olenko vanhanaikainen vanha horisko, enkö ole vielä keksinyt puhelimen kaikkia ominaisuuksia ja käyttötapoja ...vai onko mahdollista, ettei jollakin hissi nouse, ihan ylös asti...?
Uupunut1977, onpa surullista ja vaikea tilanne. Eikö lapset voi jäädä kanssasi nykyiseen kotiin ja lasten äiti muuttaa muualle? Eikö työssä käyvällä vanhemmalla ole tarjota paremmat puitteet lapsille? Vaikea ja ikävä tilanne teillä ja sinulle tuore. Voimia!
Sehän tässä hankalaa onkin, kun minun työni on sellaista, että joudun olemaan poissa kotoa parivuorokautta kerralla. Ei taida löytyä sellaista hoito mahdollisuutta lapsille. Olen myös ajatellut jättää työni ja jäädä koti-isäksi. Se vaihtoehto olisi taloudellinen katastrofi. Työni on minulle on ollut voimavara. Tykkään työstäni ja työpaikastani. Lisäksi kestääkö psyyke? Olen ollut vuosia masentunut ja alkuvuodesta palasin työelämään. Elämä alkoi taas tuntua mukavalta. Kunnes sitten rysähti.
En itse ymmärrä vaimoni touhuja missään suhteessa. Olen sanonut hänelle monta kertaa, että oletko valmis laittamaan lasten hyvinvoinnin, tämän kodin ja omat opiskelusi virtuaalirakkautta vastaan? Tulee mieleen, kohtaakohan meidän arvomaailmat enään?
Ps. Anteeksi kirjoitusvirheet.
okkei, että semmonen taustatilanne asunnon ja alueen suhteen. Mutta on silti vaihtoehtoja. Aina on vaihtoehtoja. hommaatte vaimolle hänen nimiinsä oman asunnon lähialueelle, pienemmän ja edullisemman, mihin saa tukea, ja sinä pidät oman kämppäsi. Ajattele itseäsi ja omaa elämääsi, rakasta itseäsi. Vaimosi joko pärjää oman elämänsä kanssa, tai sitten ei ja sinä otat sitten vastuuta lapsista, jos vaimosi ei jostain syystä ottaisi. Mutta toi on kestämätön tilanne, jos asunto on sun nimissä muttet kuitenkaan siinä asu ja vaimosi ei ole enää vaimosi... ihan hassu pimee juttu.
🙂👍
Vaihtoehtoja on aina. Tai jos ei muka ole nii n niitä kaivetaan esille.🙂👍
Onneksi täällä on muitakin, joille on käynyt kylmästi. Vaimoni pisti viime keväänä asumuseron päälle. 3 vkoa sen jälkeen "uusi" mies tapaa lapsiani. Ja siitä kuulin lapsilta, vaimo itse ei kysyttäessä asiasta suostu puhumaan. Oma rakkauteni ei kuitenkaan ole loppunut vaimoa kohtaan. Haluaisin että voisin vetää itseni pois tästä löysästä hirrestä, johon olen juuttunut.
Lapsia tapaan joka toinen vkl ja eniten sattuu se että he puhuvat tästä uudesta miehestä. Tiedän ettei asia ole lasten vika.
Tsemppiä kaikille tätä lukeville.
Elämä jatkuu edelleenkin, vaikka vaikeaa se välillä on. Päivä kerrallaan. Sen verran sain tietoa, että vaimo voi jäädä tähän asuntoon asumaan, vaikka minä muuttaisin pois. Sen pitää myös vuokranantajan hyväksyä. Pitää vain tehdä uusi vuokrasopimus. On tämä silti aika hullunkurista. Minä, joka en ole mielestäni tehnyt muuta väärää, kuin olen ollut masentunut, niin joudun muuttamaan tästä pois. Toisaalta lapsille tämä on parempi vaihtoehto. Niiden etuja minä ajattelen loppuun asti. Katsotaan mihin tilanne tästä kehittyy, mutta olen jo henkisesti alkanut valmistautumaan pois muuttoa varten. Tämmöisiä tällä kertaa.