Ero ja siitä selviäminen
Olen eroamassa avopuolisostani. Olemme seurustelleet reilun kolme vuotta ja noin 2,5 vuotta asuneet uusioperheenä. Nyt olemme eroamassa ja ero tapahtuu minun toiveestani. Mies ei halua/osaa puhua ja moni asia niin lapsen kasvatuksesta kuin tulevaisuuden suunnitelmistakin on erilaiset ja tuntuu että kaikkia pieniä ongelmakohtia on niin paljon että on parempi luovuttaa kuin jatkaa kun toisella ei ole kiinnostaa edes yrittää puhua ja selvittää asioita.
Minua ero ahdistaa, yritämme elää nämä loppuviikot ”normaalina”perheenä kunnes mies löytää asunnon ja muuttaa lapsensa kanssa. Itkeä vollotan ehkä enemmänkin niitä yhteisiä ihania hetkiä, jotka ei kuitenkaan koskaan tule katoamaan. Itken myös niitä toteutumattomia retkiä, reissuja, hetkiä joita nyt emme koekaan. Siis itken sellaista mitä ei ehkä olisi edes tapahtunut… Välillä tekisi mieleni anella miestä kuitenkin jäämään ja jatkaa suhdetta, jossa nyt ei kuitenkaan ole niin isoja ongelmia… Näin siis aivoni yrittää asiat kääntää vaikka järki sanookin että kuitenkin ne pienet ärsyttävät asiat eivät muutu ja asiat olisivat kuitenkin jatkossakin yhtä vaikeita.
En tiedä miksi tämä on näin kauheaa. Rakasta miestä enemmän kuin ketään toista olen rakastanut, suhteemme on ollut täynnä ihania hetkiä, mutta myös hetkiä jotka ovat pikkuhiljaa romuttaneet itsetuntoani. Pelkään että saanko itsetuntoani koskaan enää korjattua ja tunnenko oloani enää koskaan niin hyväksi ja vahvaksi kuin ennen tätä suhdetta, sillä vaikka hän on elämäni rakkaus niin samalla hän on romuttanut itsetuntoni nollalukemille.
Hetkittäin toivon että mies muuttaisi mahdollisimman nopeasti jotta saisin laitettua kodin minulle ja lapsilleni uusiksi ja pääsisin keskittymään lapsiini ja omien haavojen nuolemiseen. Välillä toivon että mies anelisi että jatkaisimme. En tiedä surettaako minua enemmän se, että mies vaikuttaa kuin kaikki olisi ok ja ero ei hetkauttaisi häntä lainkaan ja samalla siis ajatus siitä että ehkä mies ei olekaan koskaan rakastanut minua yhtä paljon ja yhtä tosissaan kuin minä häntä (vaikka hän sanookin surevansa vaikka ei sitä näytäkään) vai se että meitä ei oltu luotukaan toisillemme kuten luulin.
Pelkään oman mielenterveyteni puolesta ja pelkään etten pääse hänestä koskaan yli. Vaikka samalla nautin ajatuksesta että voimme lapsieni kanssa elää jokatapauksessa täysipainoista elämää pienenä perheenä ”omana tiiminä”…
Miten pääsen tästä koskaan yli?
Hei! Kirjoittelin jo pariin ketjuun erosta, mutta kirjoitan tähänkin, koska kukaan muu ei ole vielä vastannut. Ikävä kuulla, että sinullakin on erokriisi meneillään! Ymmärrän ihan täysin tunteesi, koska itse tasapainoilen tällä hetkellä samojen tunteiden kanssa. Meillä ei kylläkään ole lapsia, joten siinä mielessä tilanteemme ovat hieman erilaiset. Mutta nuo ajatukset, joita on välillä lähes mahdoton kestää!! Huomioni kiinnitti kuitenkin tuo, että suhteenne aikana itsetuntosi on romahtanut. Johtuuko tämä kumppanisi käytöksestä vai jostain muusta? Voisitteko hakea yhdessä keskusteluapua esimerkiksi perheneuvolasta?
Luottamus mieheen kärsi tietynlaisesta epärehellisyydestä ja se söi itseluottamustani. Uskon että luottamuksen voi menettää vain kerran enkä usko terapiasta olevan apua. Parasta olla nyt yksin, koota oma minuus kasaan ja etsiä omaa itseäni... Vaikka päätös on vaikea ja mies elämäni rakkaus niin meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta; mies on liian itsekäs ja ajattelematon; esim mies ehdottaa että lähdetään illalla syömään ja kaverinsa soittaa niin mies lähtee ja unohtaa täysin lupaukset minulle. Tämä yhtenä esimerkkinä...
En tiedä mitä tehdä..
itselläni melkein sama tilanne.
en voi jatkaa tässä suhteessa koska ei ole päivääkään ettenkö itkisi tai olisi onneton. Itsetuntoni oli ennen tätä parisuhdetta todella hyvä, nyt se on laskenut todella alas. Poikaystäväni petti minua, minun ollessa raskaana ja sen jälkeen hän on saanut 5 mahdollisuutta ja kaikki ne rikkonut valehtelemalla. Hän ei suostu muuttamaan pois yhteisestä asunnosta, koska hän ei halua maksaa elatusmaksuja. En tiedä mitä voisin tehdä. Pelkään että masennun jos jatkan kauankin tätä. Minä maksan kaiken ja minun rahoilla hän elää. En tiedä miten saisin hänet pihalle täältä. Hän valehtelee vähintääb kerran päivässä ihan typeristäkin asioista ja syy on kuulemma minun. Pettämisestäkään en olisi saanut suuttua. Kaikki on aina syytäni ja siihen syyttelyn päälle on vielä pakko haukkua. Harmittaa koska uskoin että olemme lopun elämää yhdessä ja hän lupasi minulle ettei koskaan pettäisi tai tekisi mitään pahaa ja että olisimme onnellisesti aina yhdessä ja muuttaisimme omakotitaloon ja tekisimme monta lasta. Itkettää niin kovin kun ei tämä sitten pitänytkään paikkaansa. Vapaa-ajat poikaystäväni viettää muualla kuin minun tai lapsemme kanssa. Luottamus on kadonnut joten en enää voisi edes harkita kuudennetta mahdollisuutta. Ja miksi aina kaikki on minun syytäni 😭 miten pääsen tästä suhteesta pois?
Lapsemme on 8kk ikäinen ja käy niin sääliksi hänenkin puolesta vaikka vielä pieni onkin.
Äkkiä pois suhteesta! Onko paikkakunnallasi turvakotia? Voisitko pyytää apua sukulaisilta tai läheiseltä ystävältä jotta voisit väliaikaisesti asua lapsesi kanssa siellä kunnes saat miehen huushollista pois? Ota yhteyttä sosiaalitoimistoon ja siellä esim lastenvalvojaan. Älä maksa mitään miehen kuluja, asumista, ruokaa jne..
Kuulostaa että mies vain pitää sinua elättäjänään... ☹️ Asutteko vuokralla? Onko asunto sinun nimelläsi?
@in@ kirjoitti 17.3.2015 23:46
En tiedä mitä tehdä..
itselläni melkein sama tilanne.
en voi jatkaa tässä suhteessa koska ei ole päivääkään ettenkö itkisi tai olisi onneton. Itsetuntoni oli ennen tätä parisuhdetta todella hyvä, nyt se on laskenut todella alas. Poikaystäväni petti minua, minun ollessa raskaana ja sen jälkeen hän on saanut 5 mahdollisuutta ja kaikki ne rikkonut valehtelemalla. Hän ei suostu muuttamaan pois yhteisestä asunnosta, koska hän ei halua maksaa elatusmaksuja. En tiedä mitä voisin tehdä. Pelkään että masennun jos jatkan kauankin tätä. Minä maksan kaiken ja minun rahoilla hän elää. En tiedä miten saisin hänet pihalle täältä. Hän valehtelee vähintääb kerran päivässä ihan typeristäkin asioista ja syy on kuulemma minun. Pettämisestäkään en olisi saanut suuttua. Kaikki on aina syytäni ja siihen syyttelyn päälle on vielä pakko haukkua. Harmittaa koska uskoin että olemme lopun elämää yhdessä ja hän lupasi minulle ettei koskaan pettäisi tai tekisi mitään pahaa ja että olisimme onnellisesti aina yhdessä ja muuttaisimme omakotitaloon ja tekisimme monta lasta. Itkettää niin kovin kun ei tämä sitten pitänytkään paikkaansa. Vapaa-ajat poikaystäväni viettää muualla kuin minun tai lapsemme kanssa. Luottamus on kadonnut joten en enää voisi edes harkita kuudennetta mahdollisuutta. Ja miksi aina kaikki on minun syytäni 😭 miten pääsen tästä suhteesta pois?
Lapsemme on 8kk ikäinen ja käy niin sääliksi hänenkin puolesta vaikka vielä pieni onkin.
Oma lapseni 18 kk vanha ja komppaan Minnimouta. Äkkiä pois! Käytännön asiat saat aina järjestymään. Aluksi se tuntuu raskaammalta, mutta kun pääset vauhtiin, niin olet nopeasti tehnyt suurimman osan 🙂👍
Potkaisin itse suuren riidan - ja klassisesti kannoin osan hänen tavaroistaan (lompakon ja läppärin) rappukäytävään- päätteeksi miehen pois. Avaimet otin mieheltä pois vaivihkaa. Näissä tilanteissa täytyy olla vähän häijy ja kiero, ei miehesi takuulla anna sinulle avaimiaan pyytämällä. Toisaalta, voit tietysti vaihdatuttaa lukot miehesi ollessa poissa, pakkaat miehen kamat ja laitat ulkosalle miehen vietäväksi, kun tulee. Jos pelkäät miehen rupeavan erityisen hankalaksi tai väkivaltaiseksi, ota vahva sukulainen tai ystävä turvaksesi. Jos mies rupeaa riehumaan, soitat poliisille.
Tai sitten pakkaat kamasi ja lähdet lapsen kanssa muualle miehesi ollessa menoissaan. Sovit, että saat olla kaverisi/sukulaisesi luona ainakin viikon. Haet vuokra-asuntoa ja varmaan lastensuojelukin auttaa sinua ihan positiivisessa mielessä, jos kerrot miehesi elämäntyylistä.
Itse odotin todella pitkään, että mies alkaisi kantaa vastuuta raha-asioista ja muutenkin ryhdistyisi huushollin pidossa ja etenkin miesten töissä. Lapsen syntymän jälkeen mies lähinnä laiskistui ja itsekeskeistyi. Valehteli päin näköä raha-asioiden hoidosta ja laskujen maksusta. Lupasi monta kertaa parantaa toimiaan ja lopettaa valehtelun, muttei siihen kyennyt.
Sinä pystyt lähtemään. Olet sentään selvinnyt raskausajasta, lapsen syntymästä, hoidat kodin, raha-asiat ja lapsen. Selviät ilman miestä. Todennäköisesti jopa paremmin. Lapsesikin saattaa olla onnellisempi, kun ei joudu kuulemaan äitinsä mollaamista. Isäänsä päsee näkemään, jos isä siihen vaivautuu ja saattanee enemmin tai myöhemmin vaivautua. Eron ollessa päällä mies on todennäköisesti megahankala, mutta ajan myötä varmaan joutuu hyväksymään tilanteen ja viettää sitten aikaa lapsensakin kanssa. Niin se on useissa näkemissäni tilanteissa mennyt.
Jos miehesi ryttyilee elatusavun kanssa, voit periä sen ulosoton kautta ja sillävälin saat KELAsta elatusapua muistaakseni 150 kuussa.