Ero edessä - miehen mielestä ainoa vaihtoehto
Olemme olleet yhdessä teini-ikäisistä eli todella pitkään. Lapset ovat kaikki teini-ikäisiä.
Pitkään on mennyt huonosti, ei läheisyyttä/hellyyttä, itse voinut pahoin ja miettinyt, miten ottaa asiat puheeksi ja ajatellut, että ero on ainoa mahdollisuus. Olen purkanut oloni mieheeni ja hän vetäytyvänä vain hiljaa kestänyt -> minä päätellyt, että häntä ei kiinnosta pahaoloni -> kehä pyörii.
Nyt mies ilmoitti, että on pitkään miettinyt eroa, kun ei enää ole mitään yhteistä ja lapsetkin jo isoja, eikä ole tunteita jäljellä. Ei halua jäädä yksin. Pari päivää oli kuulemma viestitellyt toisen kanssa ja alkanut miettimään tulevaisuutta ja mitä siltä haluaa.. Mitään romanttista ei kuulemma ole viestittelyn takana, eikä aio tässä vaiheessa pidemmälle mennä 😞
Molemmat olemme varailleet aikaa terapeutille ja perhesovitteluun, jotta pääsisimme purkamaan tuntojamme. Itse olen täysin sekaisin, kun yllättäen huomaan, että tunteita löytyisi edelleen. Mies vain ei enää usko, että tässä on mitään tehtävissä, eikä mikään meidän suhteessa muutu vaikka kuinka yritettäis. Ja sekaisin sanoo olevan itsekin, eikä tiedä mitä haluaa. Eihän me olla ikinä yritetty. Terapiassa ei ole ikinä käyty, joskus hieman yritetty keskenämme puhua, mutta ne on tuntuneet vain syyttelyltä ja käytännössä vain lakaistu kaikki maton alle.
Itse mietin, että johtuuko oma reaktio siitä, että mies vihdoinkin puki ajatukseni sanoiksi ja iski paniikki yksin jäämisestä!? Haluttomuutta ollut pitkään, mutta yhtäkkiä haluttaa ja paljon. Pitääkö sitä vain kynsin ja hampain kiinni ihmisestä, jonka kanssa on elänyt yli puolet elämästään? Kaikesta huolimatta toisesta välittää, paljon.
Toimiiko saman katon alla asuminen joitain kuukausia, kun asioita selvitellään? Toimiiko ystävyys eron jälkeen vai onko parempi vain mennä omia polkujaan? Toki lasten takia ajatuksena on asua lähekkäin ja hoitaa asiat fiksusti.
Hei! Kirjoittelin tuonna omaa viestiketjuani, mutta haluaisin sanoa sinulle että aika samanlainen tilanne oli meillä. Toki me olimme puhuneet tilanteesta ja päättäneet molemmat yrittää joten suhde tuli ihan puskista. Vika ei varmasti ole pelkästään sinussa, eli älä syytä itseäsi. Kyllä näihin tilanteisiin tarvitaan kaksi.
Meilläkin mies etääntyi ja lopulta päätti kertoa haluavansa erota. Silloin hänellä oli jo uusi nainen katsottuna ja teillähän on aika sama tilanne. Vaikka miehesi ei puhu mistään romanttisesta, niin ei kannata ihan sinisilmäisesti uskoa kaikkea. Menkää terapiaan jos mies suostuu tulemaan, siellä todennäköisesti pyydetään häntä pitämään taukoa kolmanteen osapuoleen ja keskittymään omaan suhteeseen (minun mieheni ei suostunut taukoon joten ei menty edes terapiaan). Kyllä mä sanoisin että pitkän suhteen eteen kannattaa tehdä kaikkensa ja jos mikään ei auta, lopettaa suhde yhdessätuumin sovinnossa.
Minä jaksoin katsoa kaksi viikkoa miestäni kotona. Hän tsemppasi hienosti mutta kun ensimmäisen kerran jäi viestittelystä naisen kanssa kiinni, heitin samantien hänet pihalle. Siitä on nyt kaksi kuukautta. Minullakin oli alussa kovat himot mutta kun hieman aikaa kului ja mies teki selväksi että on uuden naisen kanssa, aloin vihdoin saada etäisyyttä. Nyt en tunne häntä kohtaan enää himoa, en rakkauttakaan. Lähinnä katkeruutta asioiden hoitamisesta näin ja suuttumusta siitä ettei ota lapsia huomioon.
Ero ei ole millään muotoa selvä, kolmas osapuoli tässä kuvioissa sotkee ja tekee tilanteen todella haastavaksi ja riitaisaksi. Jos teillä on nyt hyvät välit, niin kannattaa yrittää pitää ne koko ajan.
Tsemppiä paljon!