Mietin mitä voisin tehdä. Olimme seurustelleet mieheni kanssa 10 vuotta. Olemme nyt 30 vuotiaita. Olimme aina suunnitelleet, että menemme naimisiin, saamme lapsia ja omakotitalon. Viime vuonna mieheni oli todella masentunut ja lopetti työnsä. Koronan jälkeen taloudellinen tilanne on ollut kamala, sillä työskentelimme aloilla, joihin se vaikutti, joten säästösuunnitelmat ja omakotitalon osto sunmuut suunnitelmat eivät toteutuneet. Kun mieheni oli masentunut, tein itse tosi paljon töitä ja yritin suorittaa, jotta elämämme pysyisi jotenkin kasassa. Mieheni olisi halunnut lapsia jo aiemmin, minä halusin odottaa että tilanne tasaantuu. Nyt mieheni jätti minut, sanoi ettei jaksa enää odottaa. Syyttää minua masennuksestaan ja masennuksesta tulleesta päihdeongelmasta. Olen koko ajan ajatellut että kaikki vielä selviää, selviämme kaikesta yhdessä, yrittänyt saada hänet menemään lääkäriin ja hakemaan apua. Hän kokee että ratkaisu kaikkeen on jättää minut, eikä suostu puhumaan kanssani. Sanoo että olen pilannut hänen koko elämän. Minusta taas tuntuu että elämäni on nyt pilalla, sillä olen jo 30v ja olisin halunnut hänen kanssaan lapsia ja mennä naimisiin, en tule sitä saamaan kenenkään muun kanssa. Mieheni jätti minut yksin ja syyttää minua kaikessa. Tottakai minäkin olen tehnyt virheitä ja ollut burnoutissa. Nyt olen yksin ja ikävöin häntä enkä tiedä lainkaan mitä tehdä elämälläni, sillä koko elämältäni meni pohja.