Vaimon kanssa yhteistä elämää 28 vuotta, molemmat täytämme kohta 50. Menimme naimisiin viisi vuotta sen jälkeen kun tapasimme ja rakastuimme.
Vaimolla oli paljon enemmän kokemusta seksistä ja parisuhteista ennen kuin tapasimme 20-vuotiaina. Itse olin aina ollut hieman ulkopuolinen, tavatessamme minulla oli vain muutama kännipäinen seksikokeilu takana ja lyhyt suhde joka ei koskaan edes johtanut seksiin. Tulevan vaimoni varmuus seksin saralla oli minulle aivan uskomatonta. Kun seksin maailma vihdoin avautui minulle pitkän odotuksen jälkeen minussa heräsi voimakas mustasukkaisuus tulevaa vaimoani kohtaan koska koin että hän oli saanut kokea niin paljon minua enemmän seksin saralla. Kipuilin tämän mustasukkaisuuden kanssa pari vuotta kunnes keksimme että kokeilemme parinvaihtoa. Toteutimme tämän ja taas minulle avautui aivan uskomaton maailma. Jälkeenpäin luulen että tämä uusi mullistava kokemus ikävä kyllä johti siihen että tein elämäni suurimman virheen…kävimme kaveriporukan kanssa maksullisissa naisissa. Meillä oli kohta häät edessä ja kotiin tultuani koin että maailma kaatuu päälleni, en kestänyt kantaa syyllisyyden tunnetta ja tuskaa sisälläni ja kerroin asiasta tulevalle vaimolleni. Tästä seurasi ensimmäinen suuri kriisimme jota ei oikein koskaan selvitetty kunnolla vaan puskimme eteenpäin ja yritimme ulospäin näyttää Happyfaceä. 
Menimme naimisiin ja saimme kaksi ihanaa lasta. Toisen lapsen syntymän jälkeen sain vaimoni kiinni pettämisestä. Hän oli tavannut miehen netin keskustelupalstoilla, ja he tapasivat muutaman kerran seksin merkeissä, myös meidän yhteisessä kodissamme. Suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ym. mutta jollain tavalla terapian avulla ja kai osittain lasten takia jatkoimme yhdessä parina. En koskaan ole käyttänyt tätä häntä vastaan, en koskaan edes maininnut kun olemme riidelleet ja rakastin ja rakastan yhä häntä koska koin että olin itse tehnyt niin suuren virheen ennen häitämme jonka hän pystyi antamaan anteeksi ettei minulla oikein ollut mitään sanottavaa eikä muuta mahdollisuutta kuin antaa anteeksi hänelle.
Muutama vuosi toisen kriisin jälkeen keksimme yhdessä että jatkamme taas parinvaihtoa. Nyt kuvaan tuli myös kolmas pyörä, toinen mies, josta vaimo oli erityisen innoissaan. Jatkoimme tätä elämäntyyliä monta vuotta. Olimme sopineet että jos toinen meistä haluaa lopettaa, lopetamme molemmat. Mutta kun vaimoni sitten eräänä päivänä halusi lopettaa, en halunnut uskoa häntä ja halusin jatkaa. Jatkoimme jonkin aikaa yhdessä mutta sitten sovimme että voimme molemmat tavata toisia jos niin haluamme. Tätä jatkoimme muutaman vuoden ja samalla suhteemme salakavalasti kylmeni. Seksistä tuli sovittua suorittamista ja muuta läheisyyttä ei sitten paljon ollutkaan. Kun seksi loppui kokonaan kysyin onko jokin muuttunut johon vaimo vastasi että on, jokin on muuttunut ja hän haluaa muuttaa pois. Pyysin häntä jäämään lasten vuoksi. Elimme tämän jälkeen kaksi vuotta ilman mitään läheisyyttä ja puhuimme toisillemme vain kun lapset olivat läsnä. Ajattelin että ehkä se vielä tästä paranee kunhan jaksan odottaa. Kaksi kuukautta sitten alkoi kolmas kriisimme, syy miksi nyt olen täällä kirjoittamassa. Vaimoni kertoi yllättäen että hänellä on ollut suhde toiseen mieheen jonka hän on tavannut harrastuksen kautta. Kertoi että heillä on ollut lyhyt suhde syksystä alkaen. Pyysin että haemme apua ja aloitimme pariterapiassa. Muutaman terapiakerran jälkeen hän sanoi ettei hän näe mitään edellytyksiä jatkaa suhdettamme. Hän muuttaisi pois kotoa, ei ollut muita vaihtoehtoja. Mikään minussa ei herättänyt hänessä enää minkäänlaisia tunteita. Kului muutama viikko ja yllättäen tapahtui käänne, hän avautui ja kertoi kaiken. Suhdetta oli kestänyt yli neljä vuotta ja he olivat tavanneet toisen miehen kanssa aina kun se oli mahdollista, jopa niin että mies oli ostanut kesämökin vaimoni työpaikan läheltä niin että he voisivat tavata iltapäivällä ennen kuin vaimoni tulee kotiin töistä. Mies oli ollut mukana matkoilla ja kesämökillämme ja meillä kotona kun minä matkustin lasten kanssa vaimon ollessa ”töissä”. Kuitenkin, kaiken tämän kuultuani, haluan ymmärtää ja antaa anteeksi, vaikka minuun sattuu ihan hirveästi. Rakastan vaimoani yhä ja ymmärrän että olen taas itse omilla valinnoillani ollut mukana luomassa tämän tilanteen joka johti uskottomuuteen. Myös vaimoni halusi yrittää yhteistä elämää ja kaikki vaikutti pari viikkoa tuon suuren paljastuksen jälkeen siltä että meistä voisi vielä tulla ”me”. Harrastimme seksiä ja kävimme yhteisellä matkalla, toki oli vaikeita hetkiä ja paljon surua ja itkua. Luulin jo että tästä voidaan selvitä kunnes toissapäivänä sain taas kuulla etten herätä niitä ”oikeita tunteita hänessä” ja hän haluaa muuttaa pois. Tärisen ja vapisen ahdistuksesta ja yritän keksiä jotain tekemistä joka edes hetkeksi veisi ajatukseni muualle.