Epävarmuus parisuhteessa
Hei!
En oikein tiedä mistä kohtaa aloittaa, mutta yritän. Olemme olleet mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä ja meillä on lapsi. Olen aina kokenut puolisoni turvallisena ja hyvänä miehenä itselleni. Kuitenkin ajoittain suhteemme historiassa olemme keskustelleet siitä, mikä merkitys läheisyydellä ja huomioimisella meille on. Minä olen sitä aina janonnut enemmän kuin puolisoni. Aina aiheesta keskusteltaessamme hän on halunnut satsata asiaan ja hetken se onkin näkynyt suhteessamme. Kuitenkin aina se on ajautunut vanhaan eli olen kokenut yhteiselon liian”kaverilliseksi”. Esimerkiksi olen aina kaivannut enemmän läheisyyttä, kosketuksia, mukavia viestejä ja intohimoista seksiä. Vuosien saatoissa aloin hyväksmään asian, että olemme tämän suhteen vain erilaisia.
Muutamat riidat ja keskustelut olemme käyneet aikuisviihteen katsomisesta menneisyydessämme. Olen kokenut sen jotenkin uhkana, koska olen itse ollut huomiota ja läheisyyttä vailla ja toinen halunnut katsella pornoa. Tästä tulikin arka puheen aihe kun mies huomasi minun todella loukkaantuvan asiasta. Hän vakuutteli, ettei sitä tarvitse jos se minua niin loukkaa. Välillä vuosien kuluessa saatoin kysyä onko sitä katsellut ja kuulemma ei ole tarvinnut.
Nyt viime keväänä mieheni elämään tuli työn puolesta naispuolisia ihmisiä ja tämä sai jotain epävarmuuden tuntemuksia minussa aikaan. Yhdessä mieheni kanssa saimme asiasta keskusteltua ja hän kyllä yritti ymmärtää ”mustasukkaisuuden” tuntemuksiani. Jouduin todella pysähtymään itseni ääreen, että miksi minusta tuntuu siltä. Paljon oivalsin omia tunnelukkoja ja ehkä jotain heikkoa itsetuntoakin. Kuitenkin syvemmin asiaa pohdittua ja miehen kanssa juteltua keskustelumme menivät melko syvälle. Vaadin mieheltäni rehellisyyttä ja avoimuutta. Loppujen lopuksi tilanne oli se, että mieheni kertoi valehdelleensa pornon katsomisesta. Oli sitä katsellut enempi ja vähempi koko suhteemme ajan. Oli kuulemma kaivannut sitä lisämausteeksi ja välillä buustaamaan hänen halujaan meidän väliseen seksiin. Tämän jälkeen kaivelin lisää ja keskustelumme menivät masturboinnin merkityksestä fantasioiden maailmaan. Tiedän, että fantasiat ovat todella henkilökohtaisia eikä niitä tarvitse jakaa jos ei halua. Kuitenkin siinä vaiheessa halusin jostain syystä tietää enemmän. Koska olimme nostaneet kissan pöydälle, halusi puolisoni olla rehellinen. Hän kertoi, että käyttää fantasioissaan milloin ketäkin tuttua naista. Tyhmänä kaivelin lisää ja hän kertoi että kohteita ollut esimerkiksi töistä työharjoittelussa ollut tyttö, kaupassa työskennellyt kaunis nainen, uimahallista bongattu nainen, yhteisiä tuttuja jne. Ei kuitenkaan ketään kertonut tarkemmin nimeltä enkä halunnutkaan…. Lisäksi hän myönsi kysyttäessä, että on joskus kuvitellut meidän seksin aikana tilalleni jonku toisen naisen. Tiedän että nämä tarkennukset käänsivät vain veistä haavassa. Mutta itseppä kyselin ja mies halusi rehellisyyttään kertoa.
Olen ollut todella rikki näistä asiosta. Tiedän, ettei mieheni ole tehnyt mitään rikosta tai pettänyt minua. Hänkin on ollut todella surullinen, koska on nähnyt miten minua on sattunut tämä kaikki. Olemme yhdessä hakeutuneet pariterapiaan ja siitä on kyllä ollut apua. Kuitenkin mietin tätä asiaa yhä päivittäin ja ja joka kerta minua pistää sydämeen mielikuva siitä, että mieheni fantasioi tai katselee muita naisia. Puolisoni on sanonut ettei tahdo käyttää enää fantasioissaan tuttuja naisia. Ja uskon kyllä häntä, mutta silti mieltäni painaa se että hänellä on tälläisiä tarpeita ja haluja. Voiko sellaisia edes jättää pois?
Olenko jotenkin herkkä jos olen näistä loukkaantunut? Ja tärkein kysymys: Fantasioivatko muutkin onnellisessa parisuhteessa olevat miehen tuttavapiirin naisista? Kaipaan asioiden normalisointia, jotta voin yrittää päästä tästä yli. Vai onko puolisoni ollut moraaliton, eikä minun kannata yrittää edes ymmärtää ja päästä yli?
Toivottavasti joku jaksoi lukea 🙂 ja olisi kiva saada näkökulmaa meidän tilanteeseen.
Hei Villanuttu ja Tolkkua,
Kysymys lienee että miten pidetään intohimon liekkiä pitkässä suhteessa yllä. Se ken tähän osaa vastata saaneeko Nobelin palkinnon asiasta? Joissain suhteissa kait seksin merkitys vähenee ja ollaan tyytyväisiä, joissain keksitään jotain (en tiedä mitä) jotta intohimo säilyy ja joissain ollaan sitten ei-tyytyväisiä. Onko nämä vain sattumaa kaikki vai voiko omalla toiminnalla kuinka paljon vaikuttaa asioihin? En tiedä. Heitän vain kysymyksiä ilmoille. Joka tapauksessa kuten tiedämme niin huumaannuttava ihastumisen/rakastumisen alkuvaihe ei sitä 1-2 vuotta pidempään yleensä kantane, sehän näännyttäisi meidät loppuun. Onko nyt vain niin että parhaimmillaan pitkässä suhteessa on jotain sielujen sympatiaa, ystävyyttä ja seksiä silloin tällöin?
Tästä päästään sitten siihen että lienikö ennenkään elämän mittaiset suhteet mitään ilotulitusta kaikki vuosikymmenet? Kenties ne olivat vain ajankuvaa ja tapa elää silloin. Nykyään olemme kovin monet sarjamonogamiassa eläjiä eli yhden kumppanin kanssa mutta tämä vaihtuu välillä. Ihanteena tuntuu olevan edelleen se oikea jonka kanssa eletään kunnes kuolema meidät erottaa.
Ei vastauksia, toteamisia ja vastakysymyksiä. Vastaisin kyllä suoraan tai epäsuoraankin jos osaisin 😅
Heippa LiikaaAjatteleva!
Joo ei ole varmasti yhtä ainoaa vastausta näihin meidän sunnuntain mietteisiin 😊 Luultavasti pitkässä parisuhteessa elävien täytyykin olla odotusten ja toiveiden osalta sopivia toisilleen, kun puhutaan siitä mikä riittää kun se alkuhuuma ja ilotulitus päättyy. Aikanaan ajattelinkin, että tässä on minun ja puolisoni välillä melko paljon eroa. Minä kaipasin kipinää ja vetovoimaa yhteisistä vuosista huolimatta. Mieheni taas piti normaalina sitä tasaista arkea ilman kummempaa huomioimista ja tunteiden liekehdintää.
Tein vuosia "töitä" että hyväksyn tämän eroavaisuuden, koska en halunnut sen vuoksi erota. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan, eikä voi vuodesta toiseen vaatia toiselta jotain mitä ei voi saada. Sen vuoksi nämä käsittelemämme asiat ovat olleet minulle shokki. Että mieheni onkin ollut seksuaalisempi mitä luulin. Että meidän parisuhteen seksi ei ole jostain syystä ollut niin tyydyttävää. Ajattelen että kun on kyse toiveista ja tarpeista parisuhteesta, on molempien vastuulla pitää niistä huolta. Että on halu täyttää omia ja toisen tarpeita. Jos sitä ei jostain syystä tahdo tehdä, niin miksi edes jatkaa sellaista suhdetta.
Kiva lukea myös tälläistä ajatuksenvirtaa ja kysymyksiä. En todellakaan odota keneltäkään vastauksia. Jo nämä ajatusten vaihdot auttavat minua ajattelemaan ehkä armollisemmin... Tavoittenihan on pyrkiä ymmärtämään minulle rakasta ihmistä.
Tolkulla hyvää pohdintaa ja tosiaankin lisäisin itsekin tuohon vahvasti että itsetyydytys voi monella olla stressinpoistoa ja täyttää jotain muuta tarvetta kuin varsinaista seksuaalisuutta. Mielestäni sen voisi ajatella radikaalisti olevan ei-parisuhdeseksistä pois oleva asia. Eli siis vaikka ei olisi itsetyydytystä niin olisiko parisuhdeseksiä enemmän? Ei välttämättä. Voisiko jopa karrikoida että se on sama asia kuin miehesi kävisi lenkillä? Vai olisiko oma henkilökohtainen joga-hetki liian korni nimitys. En tiedä saatko VillaNuttu asiasta kiinni mutta jotain henkilökohtaista ja eihän me kaikkea voida parhaalla tahdollakaan kait jakaa kumppanin kanssa, ei olisi edes ajankäytöllisesti mahdollista sellainen?
Hei Tolkkua!
Viestisi herkisti minut. Todella ihailtavaa, kuinka syvälle itseesi olet matkustanut. Kiitos kun jaoit sen!
Luultavasti puolisollani on myös jotain siellä taustalla mitä ei itsekkään ymmärrä. Tai en tiedä, ei välttämättä ole mitään, jos tämä kaikki onkin ihan normaalia. Huomaa varmaan että kamppailen näiden ajatusteni kanssa 😂 Ihmettelen vain joidenkin tapaa, että kuinka helppoa on itsekkäästi porskuttaa eteenpäin ja oikeuttaa itselleen näitä asioita, väittäen etteivät ne vaikuta parisuhteeseen. En siis tarkoita, että porno ja muista naisista fantasiointi suoraan vahingoittaisi parisuhdetta, mutta tietyissä määrin varmasti jotenkin. Puhun tässä siis meidän tilanteesta.
Tiedän, että minullakin on jotain haavoja tai aukkoja, jonka vuoksi tämä aihe kolahtaa minuun näin pahasti. Tämä on ollut yksi pahimmista peloistani, etten riitä miehelleni.
Mielestäni jokaisella on oikeus harrastaa itsetyydytystä ja se on myös osa hyvinvointia. Puolisoni on halunnut jättää sen nyt pois kokonaan. Ilmeisesti testaus mielessä. En tiedä liittyykö tämä intenssiivisempi seksin harrastaminen siihen vai tähän kriisiin. Välillä mietityttää onko sekään hyvä asia, että jättää sen puolen omasta henkilökohtaisesta seksuaalisuudestaan pois. Ihailtavaa kylläkin, että haluaa nyt kohdistaa seksuaalisen energiansa parisuhteeseen.
Hei LiikaaAjatteleva!
Joo kyllä sain sain ajatuksestasi kiinni 😊 Ei minunkaan mielestä masturbointi ja parisuhdeseksi ole suoraan toisiaan pois sulkevia asioita. Ja täydellisessä elämässä ja parisuhteessa nämä olivatkin mukavasti tasapainossa keskenään. Siis että voisi pitää omaa kivaa silloin kun haluaa ja sen lisäksi parisuhteessa toteutuva seksi olisi kumpaakin tyydyttävää määrällisesti ja laadullisesti.
Myös puolisoni on ollut sitä mieltä, ettei ole mielestään koskaan valinnut ennemmin masturbointia meidän seksin tilalta. Vaan on halunnut tehdä molempia. Nyt kuitenkin enemmän asiaa pohtineena on epäillyt, että sillä jokin vaikutus meidän välisiin kemioihin on voinut olla.
Haluaisin kysyä teiltä molemmilta yhtä asiaa: Mieheni sanoo, ettei mitenkään ole kummemmin himoinnut näitä fantasiansa kohteita. Vaan fantasioissa pyörineet naiset ovat toimineet vain "välineinä" toteuttaa fantasioita. Minua kuitenkin ahdistaa ajatus, että puolisoni kokee muut naiset jotenkin liian kiinnostavina, puoleensa vetävinä ja himottavina. Minun on hankala ajatella olevani tulevaisuudessa täysin rauhallisin mielin jos esimerkiksi tiedän mieheni viettävän pikkujouluja naisten seurassa.
Kysymykseni siis on, että voiko tämä pitää paikkansa, ettei mieheni näe näitä muita naisia sen kummemmin seksikkäinä ja himoitse heitä? että ne olisivat oikeasti toimineet vain siinä fantasioinnin hetkellä kohteina.
Kiitos kommenteistanne,VillaNuttu ja Liikaa ajattelija
Jos nyt itsekin yritän pelkistää tätä;kymmenen vuoden jälkeen hyväksi saatu kiihkeä läheisyys on varma merkki selviämisestänne!Lopulta ainoaksi säädöksi jää sinun turvallisuuden tunteesi - mitä sen taustalla on ja.pelkkä ymmärrys siitä, että tuntemuksillasi on syvempi olemus kuin isännän nykymaailman äärimmäiseen pornoteollisuuteen törmääminen.
Me mukamas "vahvemmat astiat" olemme yhä viettiemme täysin vietävissä,ei juurikaan jääkauden jälkeisistä ajoista muuttuneita.
Olen aivan varma,että yhteiselonne vuoteessa on yksilöaktien vähenemän ansiota.
Kuriositeettina; harrastaessani niitä irtosuhteita, heti aktin päätyttyä minulle oli kirkkaana mielessä kenen kanssa halusin elämäni elää...vaikka yksi heistä oli oikeasti täydellinen nymffomaani.Ja sen lähes täydellisen ainoa heikkous oli kyvyttömyys alkaa puhua(erityisen huonoa kun toinenkaan ei ).Muutoin hän kyllä teki aivan kaiken ja oli kaikkeen valmis asioiden edistämiseksi.Se mustasukkaiseksi edes kevyesti tekeminen olisi varmasti toiminut.
VillaNuttu kirjoitti:
Kysymykseni siis on, että voiko tämä pitää paikkansa, ettei mieheni näe näitä muita naisia sen kummemmin seksikkäinä ja himoitse heitä? että ne olisivat oikeasti toimineet vain siinä fantasioinnin hetkellä kohteina.
Suoraan kysymykseen suora vastausta 😄 Kyllä olen fantasioinut jostain tuttavanaisesta/työkaverista/vastaavista. Mutta itselleni nyt oikeaan parisuhteeseen tarvittaisiin jotain muutakin kuin seksuaalinen puoli, lienee kaikilla loppuviimein näin asiat. Eikä mistään sellaisesta ajattelusta saati tekoja vieläkin vähemmän jos mahdollista, koska parisuhteessa itse, ole ollut havaintoakaan. Joten hetken jotain omaa fantasiaa itsensä kanssa ja asia unohtunut saman tien. Joskus käynyt niin että kun sitten ollut jonkun fantasioinnin kohteen kanssa tekemisissä niin muistunut mieleen että taisinpa häntä ajatella joku kerta, huh kun tietäisi. Mutta vain häivähdys eikä ilmekään värähdä kasvoillani. Olisi tietenkin eri asia josko olisi ihastunut/rakastunut kolmanteen henkilöön mutta se on tyystin eri asia.
Heippa LiikaaAjatteleva!
Oli jotenkin helpottavaa lukea, kun kerroit myös omia kokemuksiasi fantasioista koskien tuttuja naisia. Juuri se normalisoi minulle miesten ajatusmaailmaa tämän asian suhteen. Itselle ehkä se tärkein helpottava ja armoa antava asia tämän suhteen on juurikin se, ettei näihin kohteisiin ole liittynyt tunteita tai ihastumisia. Mielestäni on eri asia, jos joku ihminen on viehättävä, entä että siihen olisi ihan ihastunut.
Olemme puolisoni kanssa huomanneet ison eron naisten ja miesten fantasioinnissa. Jos siis puolisoni on ollut täysin rehellinen tästä ettei mitään tunteita ole ketään kohtaan ollut. Itse olen melko varma että jos alkaisin tiedostaen fantasioimaan jostain tutusta mukavasta ja viehättävästä miehestä, niin hänen merkitys muuttuisi päässäni. Siis leikkisin tulella sen suhteen, että edes leikittelisin ajatuksella, päästäsin miehen liian lähelle ja mieleeni. Minun fantasioihini liittyy seksin lisäksi täysin tilanne: paikka, suhteeni tähän henkilöön, tunnelma, jännitys, romantiikka, ihastuminen, halun kohteena oleminen yms.
Moi Tolkkua!
Joo olet täysin oikeassa, että turvallisuuden tunteeni on tällä hetkellä melko hataralla pohjalla. Loppujen lopuksi pelkoni ei ole se, että mieheni pettäisi ja jättäisi. Jos näin kävisi, niin sille olisi luultavasti selkeä syy: tämä toinen nainen olisi jollain tavalla miehelleni parempi valinta, ainakin sillä hetkellä. Tämä olisi puolisoni valinta ja se tulisi vain kestää ja päästä yli. Pelkoni ja turvattomuuden tunteeni liittyy enemmän siihen ,että puolisoni käyttäytyisi epäkunnioittavasti minua kohtaan selkäni takana. En halua puolisoa, jolle on ok katsella ja fantasioida muista, katsella pornoa ja runkata ja flirttailla muille, JOS ei huomioi ja arvosta omaa puolisoa 🙁
Tiedostan kyllä, että nämä pelkoni ja haavani liittyvät jollain tavalla isääni. Isäni on aina käyttäytynyt äitiäni kohtaan epäkunnioittavasti. Olen lapsesta saakka ajatellut, etten koskaan halua olla vastaavanlaisessa suhteessa. Ja olen sen vuoksi varmasti osittain ehdoton näiden asioiden suhteen. Mutta jos yritän ajatella asiaa oman menneisyyteni ulkopuolelta ilman näitä haavoja, olen silti samaa mieltä siitä mikä on epäkunnioittavaa. Eli vaikka tiedostan oman menneisyyteni vaikutuksen nykyhetkeen, olen silti samoilla linjoilla omien arvojeni kanssa. Ja uskon, että moni muukin olisi ilman tämän kaltaisi haavoja.
"Kuriositeettina; harrastaessani niitä irtosuhteita, heti aktin päätyttyä minulle oli kirkkaana mielessä kenen kanssa halusin elämäni elää...vaikka yksi heistä oli oikeasti täydellinen nymffomaani.Ja sen lähes täydellisen ainoa heikkous oli kyvyttömyys alkaa puhua(erityisen huonoa kun toinenkaan ei ).Muutoin hän kyllä teki aivan kaiken ja oli kaikkeen valmis asioiden edistämiseksi.Se mustasukkaiseksi edes kevyesti tekeminen olisi varmasti toiminut"
Haluaisitko vielä vähän aukaista tuota osaa sinun tekstistäsi, jonka liitin tuohon yläpuolelle. Mulla meni jotenki ohi 😁
Anteeksi epämääräisyydestäni,VillaNuttu
Ko.tekstillä yritin lähinnä kuvata miehen monesti puutteellista tunneälyä,joka siis usein näyttäytyy outoina ajatusrakenteista ja jotka eivät mitenkään ole naisten ymmärrettävissä.Erityisesti tunteiden tunnistaminen ja ääneen sanominen olisi meille miehille hyvin tärkeä taito,jonka avulla emme olisi niin helposti lankeamassa pinnallisuuksiin.
Jos olisin tiedostanut ja ääneen lausunut ,kuinka kaukana olin ihanneminästäni ,olisi kevyiden mielihalujen toteutukselta kadonnut pohja.Siinä myös yritän ilmaista kuinka irrallaan mies voi seksin pitää kaikesta pysyvämmästä.
Iltaa Tolkkua!
Kiitos selvennyksestä! Oletko ihan itse oivaltanut itsestäsi näitä asioita vai oletko käynyt esimerkiksi terapiassa? Tai lukenut jotain kirjoja?
Täytyy kyllä todeta, että keskustelut teidän molempien LiikaaAjatteleva ja Tolkkua (mua vähän naurattaa jo nämä nimet :D) kanssa ovat olleet todella antoisia. Olen todella yllättynyt, että olen päässyt kirjoittelemaan näin pohtivien ja taidokkaasti itseään kirjoittamalla ilmaisevien tyyppien kanssa 😊 Ja tietysti muidenkin näkökulmat ovat tervetulleita!
Kiitos palautteestasi,VillaNuttu
Voi kunpa olisi psykoterapiaa ajallaan tarjottu!On suorastaan vihastuttavaa miten ulkokohtaisia me miehet olemme.Kadehdin toisen sukupuolen,jo nuorella iällä viriävää kykyä kertoa sille bestikselle kaikista asioistaan ja samalla harmistun omasta hitaudestani pysähtyä arvioimaan omaa toimintaani ihmissuhteissani ja kyvyttömyyttäni toteuttaa niissä omia arvojani.Taakse katsoessa taakka saattaa olla kovin raskas kannettavaksi.
Ja vielä itse aiheeseen;pornon katselu on erittäin yleistä,mutta ei se oikeasti normaalia ole,ylipäätään mikään mikä vahingoittaa muiden elämää ei ole normaalia.Bio-totuus kokemuksistani mm.nymfomaanin kanssa on se,että miehen aktien määrä/päivä on rajallinen ja jokainen niistä varastaa huomiota tärkeimmältä ihmissuhteelta,jonka menettäminen käy lopulta kovin työlääksi.
PS.Ompa todella hidasta näiden kommenttiemme moderointi,sinunkin oli vasta äsken luettavissa(klo 10)-ei sillä ettäkö olisin odottanut...
PS.Ompa todella hidasta näiden kommenttiemme moderointi,sinunkin oli vasta äsken luettavissa(klo 10)-ei sillä ettäkö olisin odottanut...
Hei ja tiedoksi Tukinetin ryhmäkeskusteluiden moderoinnista. Viestit esiluetaan Tukinetin moderaattoreiden toimesta, ja sen vuoksi moderoinnissa on yleensä taukoa yöaikaan. Moderointia ei siis tee automaatti, joten siksi siinä välillä kestää. Pahoittelut tästä!
Hei Tolkkua 🙂
Hassua, että sain ihan ensimmäisestä viestistäsi aivan eri kuvan ajatusmaailmastasi. Tai siis oletin sen perusteella ettemme jaa samoja arvoja ollenkaan. Nyt jopa toivoisin puolisoni omaavan samanlaisia ajatuksia kuin sinulla.
Hei VillaNuttu,
Voidaanko siis sanoa,että totuus tulee lopulta näkyviin?No toisaalta eräässä testissä keskustelukumppanit huomasivat vasta seitsemännessä keskustelussa parinsa narsistiset piirteet...
Yleisesti ottaen kärsivällisyytemme ja valmiutemme työn tekoon parisuhteissamme on tipahtanut rajusti;ei haluta mistään jäädä paitsi,ainakin luullaan näin.Ja pakko on opetella luottamaan jopa mieheen!