Miehenä vastaan tässä. Sanottaisin itselleni tilanteessa että tuntuu pahalle mikäli kumppani haaveilee muista ihmisistä, eli pitäisi kovin normaalina tuntemuksiasi. Sinulla on oikeus tuntea niin, eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin. Kommunikoisin miehellesi että sinusta tuntuu pahalta/surulliselta/mitä vain tämä asia.

Nyt sitten yleisemmin. Ajatuksiaan ja tunteitamme emme voi juurikaan hallita. Tekojamme kylläkin. Onko niin että et ole koskaan elämäsi aikana tuntenut jotain "läikähdystä" tai muuta suhteenne aikana muihin kuin mieheesi? Tarkoitan tällä että ihastumisia ihmisillä tulee ja menee, kellä enemmän, kellä vähemmän. Kenties virhe tässä on tuo että miehesi menee kertomaan fantasioistaan, ainakin niin että ne kohdistuvat johonkin ns. oikeisiin henkilöihin. Mitä tulee pornoon, niin siitä en olisi huolissani. Kovin moni sitä katsoo niin mies kuin nainenkin. Ei se ole ns. mitään oikeaa, vaan näyteltyä asiaa, tuntemattomia ihmisiä, fantasiaa/satua. Miehesi on kuitenkin valinnut olla juuri sinun kanssasi. Ja mitään pahaa sinulle ei tapahdu vaikka miehesi joskus ajattelisi jotain muutakin. Saathan sinäkin tehdä niin. Entä jos ihan kiusallasi kokeilet vaikkapa masturboida ajatellen jotain näyttelijää mikä nyt mahtaisi sinua kiinnostaa. Sitten voisi miettiä ja katsoa miestäsi myöhemmin jotta vahingoittuiko hän jollain tavalla? Väitän vahvasti että ei varsinkaan kun et kertonut. Entä jos kertoisit, mitä sitten tapahtuisi?

Kovin radikaali ehdotus, mutta löydätkö itsestäsi uskaliaan puolen ja pyydät että katsotaan yhdessä niitä "hänen pornojaan"? Jos ne ovat jotain "normaalia" (mitä sitten tarkoittakaan kellekin) niin voisitko jopa ehdottaa hänelle että kokeillaanpas tuollaista? Tämä siis vain mikäli asia sinulle ok, ei tietenkään niin että se aiheuttaisi pahaa mieltä/ ahdistusta tms.

Jotkut pariskunnat voivat jopa saada intohimoa siitä että kiusoittelevat toisiaan kun kulkevat kadulla jotta "onpas tuolla kaunis/komea ilmestys.. millaistahan olisi..".

Kirjoitan nämä vain että maailma on kovin moninainen ja mitään pahaa sinulle ei varsinaisesti ole tapahtunut. Kyllä, paha mieli/hankalia tunteita varmasti, mutta oikeasti mitään pahaa ei ole sattunut. Olet turvassa <3

Hei!

Kiitos kauniista viestistäsi <3 Tavallaan tiedän, että mieheni käytös on ollut "tavallista" ja varmasti yleistäkin. Pornon katselun idean yleisesti ymmärrän. Se on kiihottavaa ja kiinnostavaa ja sitä voisi parisuhteessa vaikka yhdessäkin katsoa. Siitäkin ollaan joskus puhuttu, eikä ole huonompi idea. Ehkä itsestä siinä tuntuu pahalle se, että olen kokoenut sen ja masturboinnin joskus olevan miehelleni mieluisampi vaihtoehto kuin oma puolisoa lähestyminen ja oikea seksi. Eli jotain siinä on kiinnostavampaa. Ja se kolahtaa ja tuntuu pahalle. Fakta kuitenkin on, että siellä näkyy vieraita alastomia naisia, vaikka onkin näyteltyä. Vaihtoehtona kuitenkin olisi tarjolla ihan oikea ihminen siellä omassa makuuhuoneessa: oma puoliso.

Fantasioinnissa ja itsetyydytyksessa ymmärrän täysin, että siellä käytetään muitakin kuin omaa kumppania. Itse kuitenkin olen päässäni ennemmin rakentanut ihanteitani vastaavan miehen tai miettinyt jotain näyttelijää tms. Ehkä olen olettanut mieheni omaavan tässä samat ajatukset ja rajat kuin itse. Että kohteina ovat juurikin jotkut näyttelijät tai vaikka jotain tiettyjä pornonäyttelijöitä. Jotenkin voisin ajatella, että niistä löytäisi niitä kuumia ja seksikkäitä henkilöitä helposti. Mieheni on sanonut, että vähemmän on fantasioinut kenestäkään julkkiksesta tai näyttelijästä, vaan fantasioinnin kohteet ovat juurikin näitä lähellä olevia ihmisiä eli kaverit ja hyvän päivän tutut. Vaikea ajatella, että puolisoni näkee heidät jotenkin "haluttavina". Tähän hän on itse kommentoinut ettei erityisemmin pidä heitä seksikkäinä tai haluttavina, mutta tätä minun on hankala uskoa. Jotain seksuaalisia ajatuksia heidän varmaan täytyy hänesä herättää, että pääsevät fantasioihin asti. Tämä loukkaa minua pahasti ja jotenkin hankala miettiä tulevaisuutta ja eri tilanteita, esim juhlia missä puolisoni kohtaa kauniita naisia.

Ymmärrän myös senkin, että pitkässä parisuhteessa saattaa joistain muista ihmisistä tulla juurikin nuita kuvaamiasi "läikähdyksiä". Se on ihan normaalia. Ja saatan joskus jopa katsoa jotain astetta komeampaa miestä muutamaankin kertaan. Tässäkään ei ole mitään pahaa. Ehkä itselläni satuttaa se, että miehestäni on ollut koko suhteemme ajan ihan ok katselun lisäksi jättää nämä naiset mieleen ja fantasioida niistä. Minulle on riittänyt pelkkä komean miehen vilkaisu, muttei mun ole tarvinnut niitä sen kummemmin jättää ajatuksiin ja fantasioihin pyörimään.

Ymmärrystäni lisäisi se, että jos minä en olisi ollut halukas seksiin tai läheisyyteen. Toisaalta mieheni on nyt kertonut, että menneisyydessämme olleet vaikeat elämäntilanteet ovat vaikuttaneet siihen, ettei hän ole aina halunnut kanssani läheisyyttä. Stressi ja  väsymys ovat vaikuttaneet haluihin. Mielestäni tämä olisi pitänyt sanoa minulle silloin. Kipuilin silloin sitä, että väliltämme puuttuu jotain, mutta puolisoni ei ikinä myöntänyt mitään, vaan aina vakuutteli rakkautta ja sitä että tarpeemme vain ovat erilaiset.

Olemme puhuneet puolisoni kanssa tästä aiheesta todella paljon. Olen avoimesti kertonut kaikki ajatukseni hänelle. Olemme yhdessä saaneet rakennettua uudet rajat ja tavat miten toimia, että kummallakin olisi hyvä olla ja molempien seksuaaliset tarpeet täyttyisivät. Se ei kuitenkaan poista tätä pettymystä ja pahaa mieltä. Tahtoisin pian takasin iloisen itseni ja itsetuntoni. Jostain syystä olen huomannut, että muiden miesten silmissä tunnen itseni kauniiksi, mutta puolisoni seurassa koen itseni epäviehettäväksi. Minulla on paljon työstettävää tämän asian kanssa.

Kiitos vielä viestistäsi! Siitä oli paljon apua, koska olen kaivannutkin miehen näkökulmaa asiaan 🙂

Heippa!

"maailma on kovin moninainen" 😅 aikaisemmassa viestissäni oli sitten tahatonta

Kenties miehesi virhe on unohtaa herrasmiesmäisyys, ehkei kaikkea pidä toiselle kenties kertoakaan. Voiko ideaalista avoimuutta olla edes olemassa, että muuttuisimme ns. yhdeksi ihmiseksi. Joillakin meillä (itselläkin joskus ollut nuorempana?) on haaveena kenties olla yhtä ja samaa, mutta varmaankin menee jonnekin läheisriippuvaisuuden tontille. Ellei miehesi sitten ole kokenut jotenkin ahdistavanakin että haaveilee muistakin naisista välillä ja ollut jotenkin tarvetta purkaa ajatuksiaan, hmm.

Olisiko sääntö että avoimuus parisuhteessa enemmän kuin kannatettavaa - liika avoimuus tuomittavaa? 😅

Voiko olla niinkin että jos ollaan liian avoimia menetämme myös jotensakin kiinnostavuuttamme, se jokin salainen kiehtova jää puuttumaan kumppanista?

Mitä voisit asialle sitten tehdä? Voiko radikaali ehdotus olla että aavistuksen teet miestäsi mustasukkaiseksi, herättäisikö tämä hänessä jotain kilpailullista sisimmässä. Nyt tietenkin ollaan hyvin herkällä alueella, että mikä on sopivaa mustasukkaisuuden herättämistä ja mikä ei. Vain sinä ja miehesi sen tiedätte.

Yksi sinua kantava voima on että tunnet itsesi kauniiksi & haluttavaksi muiden miesten silmissä, joten äärimmillään sinulla on valta päättää elämäsi (parisuhteesi) kulusta jos jonain päivänä niin haluaisit tehdä. Yleisesti se että ihmisellä on tunne (ja tieto) että voi vaikuttaa asioihin antaa yleisesti mielenrauhaa ja pitää itsetuntoakin ylhäällä.

Ja yksi näkökulma voi olla että "onpas mieheni hieman reppana höpsö" kertoo nyt ihastumisistaan joihinkin tuttaviin. Onhan minullakin sen yhteisen perhetutun todella mukavaan ja komeaan mieheen kiinnostusta ja jos olisimme hänen kanssaan sinkkuja niin varmasti haluaisin tutustua. Tämä siis että kenties voit tuntea jotain armollisuuttakin miestäsi kohtaan. Ei muuttua hänen äidikseen ja muistettava että jokainen meistä on vastuussa omista tunteistaan, ajatuksistaan ja teoistaan. Niin myös miehesikin! 🙂

😊

Hei!

Mielenkiintoista pohdintaa ja mukava lukea, kun olet halunnut tuoda erilaisia näkökulmia tilanteeseen. Olen samaa mieltä, ettei kaikkea tarvitse tietää ja me olemme jonkun rajan varmasti ylittäneet, kun olemme olleet liian avoimia. Ja se on särkenyt jotain minussa. Mielikuvani puolisostani on muuttunut.

Kuitenkin ajattelen niin, että mieheni erilaiset arvot tästä asiasta ovat jollain tasolla sabotoineet salakavalasti parisuhdettamme näiden vuosien ajan. Se, että ihminen on syntyjään seksuaalinen olento ja jo pelkkä biologia tuo mukanaan tietyt "vietit ja halut" selittää ihmisten käytöksen. On ymmärrettävää, että miehessä herää kiinnostusta ja tuntemuksia kun hän katsoo esimerkiksi pornoa tai kaunista naista. Mutta missä menee raja, kun kun on parisuhteessa, jossa se toinen osapuoli on seksuaalinen ja haluaisi ladata seksuaalisen energiansa parisuhteeseen? Tasapainoisessa ja ns. hyvässä parisuhteessa pitäsi nämä asiat olla balanssissa, niin että kumpikin olisi tyytyväisiä.

Olen loukkaantunut siitä, että mieheni on oikeuttanut itselleen toteuttaa seksuaalisuuttaan muita kanavia pitkin, juurikin fantasioiden muista tai katselemalla pornoa. Miksi tämä olisi ok jos tarjolla on se puoliso, joka haluaa yllä pitää hyvää seksuaalisuutta siinä parisuhteessa? Tiedän jo valmiiksi, ettei kenelläkään ole tähän minulle mitään vastausta, mutta tämä on se asia mikä minua vaivaa ja harmittaa.

Halusin kysyä sinulta LiikaaAjatteleva: Oletko sinä fantasioinut tutuista ihmisistä, vaikka olisit ollut hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa? Saatko seksuaalisia ajatuksia näkemistäsi kauniista ihmisistä? Sinun ei ole todellakaan ole mikään velvollisuus tähän vastata, mutta haluaisin ihan oikeasti tietää, että onko tämä "normaalia" miesten ajattelua/käytöstä?

Olen mies.Biologinen totuus on että mies ei tarvitse tunteita vaan ainoastaan visuaalisesti kiihottavan kohteen seksin harrastukseen(lisääntymistoimintoon)!Juuri tämä aivan keskeinen ero sukupuolten välillä aiheuttaa ison ymmärrysongelman naisen näkökulmasta.Uskokaa nyt jo tämä asia!

Tärkeää visuaalisuuteen liittyen naisen kannalta on pitää itsensä fyysisesti haluttavana eli ei enää raskauskiloja ja ei laakereilla lepäämistä kuntoilun saralla!Kuulostaa monen naisen mielessä törkeältä sovinismilta,mutta siihen biologiaan ei feminismismikään pysty vaikuttamaan.Ja seksiä kannattaa harrastaa muuallakin kuin makuuhuoneessa ja vain illalla-.keittiötaso on useimmille juuri oikealla korkeudella.

Tarkalleen ottaen miehesi tiheä masturbointi vähentää olennaisesti hänen kiihottumisherkkyyttään sinua kohtaan ja se myös piilovaikuttaa miehesi vaatimustason fysiikan osalta.Teistä naisista hyvin harva pitää pornon katselua erityisen kiihottavaa,mutta elokuvassa seksi kahden toisiinsa rakastuneen välillä on jo eri asia.Tosiasia on myös,että moni mies on täysin pornoaddikteja ja silloin naisen pitää miettiä haluaako uhrata parhaat vuotensa orgasmin odotteluun-se aika on yllättävän lyhyt.

Lopuksi pyydän anteeksi mikäli tekstini rehellisyys on ollut loukkaavaa..

Hei VillaNuttu,

Ymmärrettävää että olet loukkaantunut ja en puolustele miehesi tekemisiäsi (siksi koska olen mies tai muutakaan). Ehkä tässä voi ajatella että kaikki ei elämässä ole täydellistä, ei edes parisuhde. Ainakaan kaikilta osa-alueilta. Kenties miettisin voiko sitä parantaa ja jos voi niin miten ja mihin saakka se parhaimmillaan voisi yltää. Ja mikä on sellainen "taso" joka sinulle itsellesi riittäisi.

Kysymykseesi, kyllä ajatukset ovat joskus käyneet jotenkin kiinnostavissa tutuissa naisihmisissä mutta ajatuksiamme emme voi valita. Tekomme kylläkin. Tainnut vaimo joskus sanoakin että "aika kauan katsoit tätä tuttavaamme joka oli kylässä" vaikka itse en kenties ole asiaa edes huomannut XD Niin, ei kait pienimuotoinen ihastuminen ole pahasta mutta jos tämä kaikki johtaa siihen että se on paljon pois yhteisestä ajasta/seksuaalisuudesta niin ongelmahan siitä silloin muodostuu helposti.

Tolkkua:lle en liikoja yleistäisi asioita. Minun mielestäni olemme kaikki yksilöitä riippumatta sukupuolesta. Vaikkakin biologia asioita määrittääkin. Ja miksei toinen tykkää ns. rehevämmästä ja toinen anorektikosta ja me muut siltä väliltä. Toinen näkökulma voisi olla että haluaisiko itse edes mitään mallinnäköistä kumppania, voisi olla hankaluuksia kenties pitää sellainen kumppanina josko ottajia olisi enemmänkin ellei itse nyt satu olemaan komistus myöskin. Moninaisia asioita kaikki nämä taas.

Jos katsotte yleisesti pariskuntia niin oma havaintoni on että kovin "samantasoisia" ovat ihmiset keskenään. Harvoin ihan metsänpeikkoa ja lumikkia näkee pariskuntana? 🙂

Kiitos kirjoituksistanne

Hei Tolkkua!

Kiitos viestistäsi ja minua ei suora puhe ja mielipiteet haittaa, koska itsehän kysyin 🙂

Olen samaa mieltä, että on tärkeää pitää itsestään huolta ihan terveyden ja hyvinvoinnin vuoksikin, mutta myös siksi että sillä varmasti on jotain vaikutusta parisuhteen fyysiseen vetovoimaan. Olemme tästä myös puhuneet puolisoni kanssa. Hän sanoo, ettei ulkoinen olemukseni ole ollut syynä, vaan ennemminkin ehkä kyllästyminen. Ja aikaisemmin maintsemat haastavat elämäntilanteemme ovat vieneet haluja.

Itse kyllä pidän itsestäni huolta liikkuen ja ihan yleisesti tykkään pitää ulkonäöstäni huolta. Olen aika lailla samoissa mitoissa kuin 10v sitten ja mieheni onkin nyt kriisin aikana sanonut, että on iloinen siitä, etten ole repsahtanut ja kuulemma olen hyvin säilynyt muihin ikäisiimme verrattuna. Tottakai tämä tuntuu hyvältä kuulla, mutta silti itsetuntoni on tällä hetkellä todella rikki.

Joskus mieheni sanoi, että hänelle on tärkeää, että puoliso on kaunis ja osittain tämän vuoksi onkin minuun aikanaan ihastunut. Nopeaa ajateltuna kuulostaa kivalle kuulla, mutta syvällisemmin pohdittuna tietenkin melko pinnallista. Mutta rehellisesti sanottuna, näinhän se on itsellänikin. Kyllä se ulkoinen olemus antaa ison osan ensivaikutelmasta.

Pidän seksiä todella tärkeänä osana parisuhdetta ja tykkään tehdä mieheni kanssa uusia tuhmia juttuja. Tämän kriisin kautta meillä siis lähtikin tämä puoli uuteen nousuun ja meillä on ollut todella hyvää seksiä. Pelkään vain, että tämä on kriisin luomaa huumaa ja asiat suistuvat samaan vanhaan. Tämän vuoksi yritänkin täällä hakea näkökulmia ja ymmärrystä asialle, miksi mieheni on halunnut toimia noin ja ettei näin kävisi enään uudelleen. Niinkuin aikaisemmin sanoin, olemme puhuneet puolisoni kanssa näistä asioista paljon, mutta tuntuu että kaipaan ulkopuolisten mielipiteitä, onko tämä meidän tilanne ollut tavanomainen vai mieheni käytös minua kohtaan törkeää.

Hei LiikaaAjatteleva!

Arvostan tapaasi pohtia asioita jotenkin armollisesti ja maalaisjärjellä 🙂 Ihmisiä tässä ollaan ja sen vuoksi asiat eivät ole yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Ja juuri siksi juttelen täällä kanssasi!

Tällä hetkellä olemmekin puolisoni kanssa pohtineet, mikä on meille yhteisesti sopivaa niin että molemmilla on hyvä olla. En missään nimessä halua olla asettamassa sääntöjä ja rajoja, kun on kyse asiasta mihin ei voi täysin itse vaikuttaa, vaan tahdon löytää yhteisen tavan elää. Tuntuu, että olemme samoilla linjoilla, mutta pieni epävarmuus miehen tarpeista ja haluista mietityttää. Hän on sanonut, että nämä fantasiat ja ajatukset ovat olleet kevyttä hupia , eikä hänellä ole mikään tarve niitä jatkaa, koska ne minua loukkaa. Jos hänelle on aikaisemmin ollut ok naida mielessään tutut ja työkaverit, niin voiko sen vain jättää helposti pois?

En siis tarkoita, ettei fantasioita ja seksuaalisia ajatuksia saisi ihmisillä olla 😀 Tarkoitan sitä, että jos näkee jotain kaunista tai kiinnostavaa, tarviiko sitä välttämättä lähtä jatkojalostamaan päässään? Varsinkin jos on kyse lähellä olevista ja elävistä ihmisistä 🙁 Tiedän, että miehet ja naiset näkevät tämän asian erilailla keskenään. Miehillä se on visuaalista ilman tunteita ja naisilla fantasiointiin kuuluu monesti esim tunteet ja tilanteet.

Sanoit yhdessä viestissäsi, että voisinko tehdä mieheni mustasukkaiseksi. Tuntuu, että hän pitää minua niin luotettavana ja varmana, ettei edes osaisi olla mustasukkainen. Itseasiassa hän onkin tämän kriisin aikana sanonut, että on pitänyt näiden vuosien aikana minua itsestään selvänä. Ja on tämä elämäntilanne ravisuttanut asiaa varmasti. Mieheni on sanonut, ettei mikään ole ikinä tuntunut näin pahalle ja on todella pelännyt tämän johtavan eroon. Välillä olen miettinyt jopa niin kierosti, että tekisikö itsetunnolleni hyvää ihastua johonkin toiseen? Saisin mieheni pääkopan ja ajatukset pois omasta päästäni, eikä oma itsetuntoni olisikaan hänestä kiinni. Tiedän tämä kuulostavan varmaan aika sairaalle ja todella epäreilulle puolisoani kohtaan...

Tunnustan harrastavani karrikointia!

Loivemmin ajatellen teidän onnenne on pienestä kiinni-tosin toisen muuttaminen on hankalaa pieneltäkin osin.Ihailtavaa on teidän kykynne keskustella monille niin estoisista aiheista ja se ehkä mahdollistaa eteenpäin menon vaikka seksuaalisuuden piirteet saattavat olla hyvin pysyviä.Tiettyjen halujen taustalla olevat seikat voivat psykoterapiassa aueta ja ratkaisuja sinun kokemiaan luottamuspulaan myös löytyä?Te kaksi ehkä olette jo tehneet voitavanne?

Iltaa Tolkkua!

Joo olen samaa mieltä, että asiat on todella pitkälle korjattavissa, kun on taito puhua ja on hyvä keskusteluyhteys. Ja tämän kriisin vuoksi olemmekin puhuneet TODELLA PALJON. Tuntuu, että meillä on yhteinen sävel tulevaisuuden suhteen: missä menee raja ja kuinka pyrkiä luomaan sitä luottamusta. Päänvaivaa aiheuttaa juurikin se, mitkä asiat ovat korjattavissa ja muutettavissa ja mitkä asiat pitäisi vain pyrkiä hyväksymään. Esimerkiksi se, että mieheni saa muista naisista seksuaalisia ajatuksia, tulee minun vain hyväksyä. Mutta tämä fantasiointi näistä lähellä olevista ihmisistä on kuulemma mieheni mukaan täysin mahdollista jättää. Tai se, että miettisi jotain toista naista tilalleni seksin aikana.

Tiedän kyllä ettei näihin ole vastauksia. Pelottaa, että tulen ajattelemaan tätä asiaa loppuelämäni jos pysymme yhdessä. Jotenkin se että puolisoni on valehdellut pornon katselusta vuosia, ei tunnu enää niin pahalle kuin nämä muut "oikeat" olemassa olevat ihmiset siellä mielessä.

Kiitos tosi paljon kun viitsitte vastailla minulle! Tämä on sellainen aihe mistä en voi helposti muille puhua. Käymme siis pariterapiassa, mutta siellä en saa miehen näkökulmaa tähän asiaan. Terapeutti lähinnä kuuntelee ja neuvoo, kuinka tämän tyyppisessä tilanteessa kannattaa tulevaisuudessa toimia. En niinkään saa tietoa tilanteen vakavuudesta/tavanomaisuudesta tai siitä onko tämä yleensäkään normaalia.

Heipä hei Villanuttu,

Lieneekö niin että lähes kaikki on ns. normaalia. Hankalapa sellaista on kenenkään sanoa? Voisiko pyrkiä jonkinlaiseen erillisyyteen eli että sinä olet sinä ja miehesi on no se mitä hän on. Jotain sellaista että kun rakastelette niin josko seksi on hyvää ja olo taivaallinen sen jälkeen 😅voit vain nauttia siitä tunteesta ja miehesi läheisyydestä. En sano että ollenkaan helppoa mutta jotain "meillä oli hyvää seksiä ja olen tästä kiitollinen". Toinen että josko välinne ovat hyvin avoimet niin entä jos kesken seksin keskeyttäisit hommat kun miehelläsi jo tunteet todella kuumina ja sanoisit että "Nyt heität sen naapurin Mirjan mielestäsi ja rakastelet minua asennossa <jotain> ja samalla sanot että Haluan rakastella sinua <nimesi> niin että tuntuu ja melkein taju lähtee!" En tiedä saako tänne kirjoitella tällaisia mutta tarkoitukseni on vilpitön.😄 Jotenkin jos teidän huumorinne sallii asiasta vitsailla ja jotenkin saada tämä asia sellaiseksi että se lakkaa olemasta tabu. Heittäisi hänelle puolihuolimattomasti päivällä että "Naapurin Kerttu lähti miehensä kanssa lomamatkalle joten jos meinasit häntä ajatella niin aika kauas ajatuksesi saat viedä, tänään voisi olla tarjolla tulista seksiä josko annat minulle kunnon hieronnan ja lupaat rakastellessa katsoa minua syvälle silmiin". Pointtina siis että josko tämä asia muuttuisi leikiksi ronskilla tavalla niin kenties siitä katoaisi se ns. paha taika? Tai että kesken seksin kutsuisit isäntää naapurin miehen nimellä ja kun hän hämmästyisi niin katsoisit häntä vinkeänä  "oho sori" ja että no eiköhän me jatketa kun huudat minun nimeäni kolme kertaa 😂

Olettaisin että ehkä yksilöterapia voisi tuottaa molemmille syvällisempiä vastauksia-asioina kuitenkin ovat mielen sisäisiä tarpeita ja haluja.Siis terapia missä minuutta kaivellaan.

Niin ,oma haluni osallistua tähän aiheeseen kumpuaa kyllä omasta saman tyyppisestä "sen oikean "kanssa tekemistäni virheistä.Toki nyt on huomattavasti enemmän tarjolla ammatillistakin apua ja hyvää tietoa sekä vertaistukea,kuin aiemmin.Voin miehenä täysin tunnustaa itsekin syyllistyneeni pitämään itsestäänselvyytenä lähes täydellistä naistani. Siihen sisältyy se miehen ajatus jo "saaliiksi" saadusta,johon ei siis tarvitse enää panostaa.Tähän me miehet tarvitsemme ehdottomasti herätteen,naisen ei missään tapauksessa saa tyytyä ko.olotilaan.

Hei LiikaaAjatteleva!

Ymmärrän pointtisi, että tietynlainen huumori ja keveys asian suhteen poistaisi ainakin liikoja paineita ja tabumaisuutta aiheesta. Melko mustaa huumoria välillä  puolisoni kanssa viljelemmekin, myös vaikeista asioista 😀

Kuitenkin omat rajani kulkevat siinä, etten edes tahdo olla sellaisessa suhteessa, missä täytyy oman kumppanin kanssa intiimissä tilanteessa ajatella muita. Eikö se kieli jostain ongelmista, jos mielessä pyörii joku toinen silloin? Puolisoni on kertonut, että silloin jonain yksittäisenä kertana kun on näin tapahtunut, hän on kaivannut lisäbuustia jotta syttyisi tilanteessa paremmin. Eikö olisi reilumpaa vain sanoa omalle kumppanille, ettei seksi tällä hetkellä maistu? Tuntuu, että minua on käytetty jonain välineenä jotta voi päästä johonkin fantasiaan aivan toisen henkilön kanssa 🙁 Koen tämän jopa jonkun asteisena pettämisenä...Puolisoni onkin sanonut, että kokee siitä syyllisyytä eikä hänenkään mielestä se olisi enään ok. On helpottavaa kuulla, että hänkin kokee asian näin. Epävarmuus iskeekin itselleni siinä, että jos aikaisemmin on voinut näin toimia, niin eikö se kyllästymisen hetkellä olisi uudestaankin mahdollista. Tällä hetkellä seksi onkin niin intohimoista, että tuskin muut naiset pyörivät mielessä ;D

Hei Tolkkua!

Kiitos kun jaoit oman kokemuksesi! Se tuokin tähän tarttumapintaa, kun molemmat tietää mistä puhumme. Tai siis tarkoitan, että molemmat olemme joutuneet pohtimaan parisuhteessamme näitä samoja asioita. Tunnistan tilanteestamme täysin tuon, että olen "saaliina" täysin saavutettu, eikä puolisoani ole kiinnostanut pitää siitä kiinni. Sitten kun tilanne on päässyt vuosien saatossa jatkumaan ja mieheni entistä enemmän kyllästymään, olen minä alkanut oireilemaan sitä etten enää saa mieheltäni samaa mitä aikaisemmin. Tämähän on melko nähty ja klassinen kuvio, mutta miten tälläiseltä säästyy? Miten mies voisi säilyttää kiinnostuksensa puolisoonsa ja arvostaa häntä vuodesta toiseen? Koska näitäkin miehiä on.

Saanko kysyä, että mistä teillä lähti tämän asian selvittely liikkeelle? ja miten teillä tämä tilanne eteni ja päättyi? Vastaa jos haluat 🙂

Terve VillaNuttu,

Tämä saalistettu voidaan ymmärtää meidän miesten mielessä kyllä arvokkaana ja erityisesti täyden turvallisuuden takaajana,joka taas houkuttaa harharetkiin.Ja on myös totta,että näissä itsetyydytys sessioissa on usein kyse tiedostamattoman jännittyneisyyden tai ahdistustuntemusten valmentamisesta;se on vahva mielihyvän kokemus joka paikkaa oman minuuden aukkoja.Erona seksiin on täysi riippumattomuus muiden haluista ja tarpeista,joka liiallisena vie meitä kauemmaksi siitä turvallisuutemme takaajasta-sama pätee ihan aitoihin syrjähyppyihin.

Omassa suhteessani tunnistin vasta pitkän ajan kuluttua oman ns.piilonarsistisen häiriön jossa ihminen haluaa yhä uusia ihailun ja halun kohteenaolemiskokemuksia täyttääkseen minuuteni aukkoa lapsuuden ja tai nuoruuden hyväksytyksi tulosta.Pähkähullua sikäli että en koskaan epäillyt etteikö juuri hän olisi se oikea ja hänen kanssaan seksikin oli loistavaa ja siinä oli vielä kehitysmahdollisuuksia,mutta mutta...

Teillä on kuitenkin se ylistämäni keskinäinen keskusteluyhteys.Sen sooloseksin aito pois kitkentä kyllä varmuudella saa vaimon vartalon uuteen valoon.

Tällä piilonarsismilla ei juurikaan ole tekemistä narsistisen persoonallisuushäiriö kanssa.