En ehkä osaa sinua lohduttaa tai auttaa, mutta voin kertoa omasta kokemuksestani. Olen samaa ikäluokkaa oleva mies, ollut nyt yhdessä vaimoni kanssa 17 vuotta.

Hänellä oli myös ennen minua ollut rankkaa elämässään ja ilmeisesti myös minua edeltäneissä parisuhteissa. Niistä hän ei ole koskaan kuitenkaan minulle suostunut puhumaan. Myös kotioloissa oli ollut rankkaa, sen verran olen saanut tietää.

Vaimoni on aina ollut hyvin epäileväinen ja itsekin hän sanoo, että aina kun asiat tuntuvat olevan hyvin tai hän kokee olonsa onnelliseksi niin häntä ahdistaa tulevaisuus ja hän odottaa aina pahinta. Että asiat ennemmin tai myöhemmin menevät pieleen ja hän joutuu pettymään rankasti. Hän ei osaa olla onnellinen, koska sitä varjostaa kaiken aikaa pelko sen onnen menettämisestä.

Tämä on johtanut usein siihen, että vaimoni epäilee ja pelkää aina pahinta. Jos viivyn työmatkalla tavallista pidempään, hän pelkää että on tapahtunut onnettomuus. Jos en vastaa puhelimeen aina kun hän soittaa, hän pelkää että minulle on tapahtunut jotain. En saisi käydä missään, koska aina voi sattua jotain.

Ja sitten hän myös pelkää, että löydän jonkun paremman naisen ja jätän hänet. Se pelko saa hänet välillä jopa sairaalloisen mustasukkaiseksi. Hän ei myöskään usko, että aidosti rakastan häntä tai että kun sanon että hän on kaunis että oikeasti tarkoitan sitä. Hän ikäänkuin kaiken aikaa valmistautuu pahimpaan, siihen että hän ei ole tarpeeksi kaunis ja hyvä ja jossain muka olisi joku parempi.

Olen koettanut keskustella hänen kanssaan lukuisia kertoja, tehdä hänen olonsa mahdollisimman turvalliseksi. Olen jopa koettanut suostutella terapeutille vaikka yhdessä, jotta tästä pelosta ja ahdistuksesta voisi puhua. Mutta tuloksetta. Hän vaan käpertyy omaan kuoreensa. On tässä nyt jo 17 vuotta oltu yhdessä ja olen kai jotenkin oppinut elämään tämän asian kanssa. Tahtoisin silti, että hän osaisi olla aidosti onnellinen. Ilman ainaista pelkoa pahimmasta.

Moi!Tuo kirjoittamasi kuulostaa todella tutulta siis aivan kuin kirjoituksesi kertoisi minusta.On ollut usein juuri samanlaisia pelkoja.Tänäänkin on taas huolettanut miten meidän käy.On alakuloinen fiilis, ehkä olisi parempi elää yksin.En tiedä jos tuleekin ero niin miten kestän sitä yksinäisyyttä,ei ole sukulaisia,ei läheisiä ystäviä.Mulla on vaan sellanen tunne ettei mies rakasta minua enää,mutta silti hän suostui muutama päivä sitten yrittämään vielä kanssani.😭

Murusina75,

Kunpa osaisin auttaa sinua, niin osaisin auttaa vaimoanikin. Tiedän että se epävarmuus omasta "kelvollisuudesta" on piinaavaa ja raastavaa. Se, että joudut koko ajan olemaan varpaisillaan kun et koe olevasi tarpeeksi hyvä miehellesi. Ja jokainen muu nainen näyttäytyy potentiaalisena uhkana.

En toki voi puhua miehesi puolesta, mutta itse vastaavassa parisuhteessa olevana vastapuolena voin ainakin omasta elämästäni sanoa, että rakastan silti vaimoani kaikkine vikoineen ja epäröivine mielineen, ymmärrän jopa sitä mustasukkaisuutta tavallaan vaikka se elämästä vaikeaa tekeekin. Vaimoni pelkää minun lähtevän toisen naisen matkaan tai poistuvan hänen elämästään tapaturmaisesti ja hän kokee sen pelon valtavan todellisena varmasti kuten sinäkin. Kunpa osaisin auttaa ja saada hänet vakuuttuneeksi siitä että pahimman pelko on turhaa ja onnellisista hetkistä tulisi nauttia silloin kuin onnea on. Se ei vaan ole helppoa. Silti en vaimoani jättäisi missään nimessä.

Ehkä jopa itse pelkään sitä, että hän epävarmuudenpuuskassaan ottaa ja lähtee. Sanoo haluavansa erota mutta tekee sen vain välttääkseen taas uuden pettymyksen.... hui, ettei vaan tuo pelko ja epävarmuus olisi tarttuvaa?

Niin onhan tämä varmasti ollut miehelleni raskasta.Onhan meillä tai siis mulla ollut parempiakin aikoja jolloin en ole ollut niin alakuloinen ja epäluuloinen.Ne pelot hylätyksi tulemisesta ovat kyllä kamalia.Viimeaikoina sitä mustasukkaisuutta,epäluottamusta on ollut aivan liikaa.Mies ei ole oikein enää varma tunteistaan😭
Mun ajatukset on nyt olleet kuin paikalleen juuttunut levy.On vaikeaa iloita asioista.
En kyllä halua,jaksa olla kylmässä suhteessakaan kauaa.Yritän saada itselleni lisää apua.
Naimisissa emme ole ja tuskin mies sitä koskaan haluaa kun ei ole halunnut tähänkään asti.
Toivotan kovasti voimia sinulle🙂👍