Moi! Tahdon purkaa tuntojani, kuulla toisten ajatuksia sekä toisten vastaavanlaisia kokemuksia.

Tapasin miehen netissä, keskustelimme kuukauden ja yhteys oli täydellinen, molemmat olivat sitä mieltä että voiko olla mahdollista löytää edes vastaavaa. Keskustelimme kaikesta ja sulautimme toiveemme,haaveemme ja odotukset yhteen. Olimme todella ihastuneita.  Sitten kun viimein pääsimme tapaamaan (väli matkaa reilu 200km). Jännitin tapaamista ihan kauheasti ja menin ihan lukkoon hänet tavattuani. Treffit sujuivat kuitenkin ihan hyvin ja päädyttiin että tavataan uudelleen. 
Sitten minuun iski pelko, pelko että hän hylkää minut, hän vain esittää haluavansa minut, hän käyttää hyväkseen nje. (Taakkaa edellisestä suhteesta)Kerroin pelostani miehelle ja hän oli ymmärtäväinen asian suhteen. Halusi miettiä kuitenkin asioita. Sanoi että hänelle tuli epäilys minusta, omista tunteistaan, eikä ollut enää varma mitä halusi, epäili että minusta ei ole vakavaan suhteeseen nje. (Hänelle kokemusta edellisessä suhteessa vastaavasta)
Jatkoimme kuitenkin yhteydenpitoa , vaikka huomasin että jotain oli muuttunut. Viestit vähenivät ja into katosi. Tapasimme kuitenkin uudelleen( menin miehen luo) ja vietimme yhdessä 3pv, mies käyttäytyi todella ristiriitaisesti yhdessä hetkessä koski ja oli kiinnostunut, toisessa oli kylmä ja etäinen. Lähtiessäni halasimme ja suutelimme , kysyin että onko mahdollista nähdä vielä. Mies vastasi ”katsotaan tuleeko ikävä” ja oli jtnkin poissa oleva. Meni muutama päivä täydessä hiljaisuudessa ja sitten vain tuli viesti ”oli tosi mukava tutustua sinuun , luulen että välimatkan ym. Vuoksi ei kannata jatkaa , lisäksi se jokin puuttuu. 
Sydämmeni särkyi, olin aivan varma että hän on ”se” ja ajattelen niin vieläkin. Katosivatko tunteet todella noin äkkiä vai mitä ihmettä tapahtui. Oliko tämä minun syyni tartutin oman epävarmuuteni mieheen? Tiedän että toisen tunteita ei voi pakottaa, mutta olen lähes varma että niitä oli. Toivoisin että mies tulisi takaisin ja antaisi meille mahdollisuuden. Tilanteesta ei ole vielä edes viikkoa. .Toisaalta taas tiedän että pitäisi mennä eteenpän , en vaan haluaisi. En halua kuitenkaan alkaa kyselemään peräänkään , koska en halua ”pakottaa” miestä. Onko kaikki ohi?