Hei!
Olen uusi täällä ja olen lukenut täältä paljon tarinoita parisuhteista ja niiden ongelmista. Nyt uskaltauduin itse kertomaan omasta parisuhteestani ja sen kipukohdista.
Olen työssäkäyvä 3 lapsen äiti. Mieheni opiskeli juuri uuden ammatin naisvaltaiselle alalle. Opiskelun aikana mieheni puhui paljon tietyistä opiskelija-tovereistaan ( kaikki naisia) ja heidän perhe-elämistään. Oli iloa ja surua, eroa ja rakkautta jne. Mieheni kävi opiskeluaikana kaikissa luokkatapaamisissa, jotka useimmin olivat saman naisen kotona. Nainen oli eronnut 2 lapsen äiti.
Mieheni opiskeluaikana sairastuin pahaan masennukseen, joka myöhemmin manifestoitui kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Viime vuosi oli hirveä koko perheelle. Olin lähes puoli vuotta työkyvytön ja lähes toimintakyvytön. Mieheni hoiti kodin ja lapset täysin. Olen siitä kiitollinen hänelle! Pikkuhiljaa olen toipunut ja olen taas työkykyinen ja elämä näyttää valoisammalta..
Mutta nyt on sitten miehen kanssa nokkapokkaa..Viime talvena mieheni lähti esikoisemme kanssa kauppareissulle ja soittelin myöhemmin perään, että tuothan kaupasta vielä sitä ja tätä. Tyttäreni vastasi puhelimeen ja sanoi, etteivät ole kaupassa vaan isin ystävän luona. Häkellyin täysin ja pyysin mieheni puhelimeen. Utelin, missä olivat ja hän tähän, että ” Martta (nimi muutettu, yksinhuoltajaäiti) soitteli ja pyysi käymään katsomaan gerbiilejä”.. No, annoin asian olla ja kysyin muutamia päiviä myöhememmin tarkemmin asiasta ja kerroin, etten pidä ajatuksesta, että hän käy jonkun toisen naisen luona kylässä ilman, että minä tiedän. No, asia jäi siihen ja mies lupasi, että kertoo, jos aikoo opisk. kaverillaan käydä. Meni jonkin aikaa, ja eräänä päivänä, kun tulin töistä kotiin, oli meillä vieraita lapsia katsomassa meidän gerbiilejä( jotka sitten myöhemmin hankittiin). Mieheni oli pukemassa näitä lapsia ( alle kouluikäisiä) pihalle. Olivat wc-reissulla. Lasten äiti, tämä kuuuluisa opisk.kaveri oli läheisellä luistelukentällä toisen naispuolisen opisk. kaverin kanssa. Mieheni lähti lasten kanssa ulos. Omat lapseni halusivat katsoa videota, jonka heille asensin. Tätä puuhatessani tuli mieheni tämä opisk. kaveri käymään tuulikaapissa, he hyvästelivät toisiaan ja kiittelivät mukavasta luistelutuokiosta. Tämä nainen ei tullut edes esittäytymään minulle, vaikka seisoi tuulikaapissamme🤨. No, kiivas keskusteluhan tuli aiheesta mieheni kanssa, joka kertoi, ettei voinut kieltää naista tulemasta lasten kanssa läheiselle luistelukentälle luistelemaan. Ja lisäksi mukana oli ollut toinen naispuolinen opisk.kaveri oman lapsensa kanssa. Kehtasi mieheni siinä vielä kertoa, että oli keskustellut tämän toisen op.kaverin kanssa , sanotaan vaikka Hilkaksi, että, kuinka olen niin mustasukkainen! Riitahan siitäkin syntyi. Koin itseni todella loukatuksi! 😠
No, kevät ja kesä on mennyt tässä melko normaalia rataa, on ollut enemmän ja vähemmän riitaa. Mieheni on ostanut IPadin, jota minä en mielellään saa käyttää ja puhelinkin kulkee koko ajan mukana. Tekstiviestiä pukkeen melko taajaan. Lisäksi mieheni on alkanut viihtyä FB.ssa. Läheisyyttä ja seksiä meillä on max. kerran kuussa. Miestä ei huvita. Lisäksi olen koko ajan arvostelun kohteena, enkä osaa tehdä mitään oikein. Ulkopuolisille hän antaa täydellisen isän ja kasvattajan kuvan. Kerran arvosteli äitiyttäni fb-päivityksessä, joka kiinnitti kavereideni huomion myös😞
Toissa maanantaina tulin kotiin oltuani työmatkalla ja yhden yön pois kotoa. Mieheni oli oikein mukava ja hyväntuulinen. Seuraavana aamuna keskimmäinen lapseni 7v. kysyy minulta, että äiti, oletko sinä mustasukkainen? Ihmettelin kovasti, että miksi tällaista kysyit. 😐Lapsi siihen, että kun isi ja me oltiin isin tyttökavereiden kanssa katsomassa eläimiä kotieläinpuistossa jne. Kyseltyäni vanhimmalta lapseltani, hän kertoi, että isi oli kieltänyt kertomasta puhelimessa ( soittelin illalla kotiin) äidille, ettei äidille tule paha mieli.🙄
Soitin miehelleni ja kysyin, että mistä on kyse, ja miksi ei ole kertonut, jos on suunnitellut lasten kanssa menevänsä johonkin opiskelukavereidensa kanssa. Mies siihen, että ei halunnu kertoa, koska saan siitä hirveät siepit, enkä olisi päästänyt häntä tapaamiselle. Oli kuulemma jo edellisenä keskiviikkona sopinut tapaamisesta. Ja hän ei ymmärrä, minkä takia en sallisi hänen tavata tätä kyseistä opisk kaveriaan, yksinhuoltajaäitiä. Olo tuntuu tosi petetyltä! Mieheni toitottaa aina, kuinka hän on rehellinen, eikä koskaan pettäisi minua, ettei se kuulu hänen luonteeseensa..Mutta nyt koen, etten voi häneen luottaa, jokin vaan ei ole kohdallaan🤔.
Antakaahan kommentteja ja neuvoja, mitä pitäisi tehdä! Kiitos jo etukäteen!🙂🌻
Hyvä ystävä,
Täytyy sanoa, että helposti reagoisin samalla tavalla ja ymmärrän sinua. Miehesi tekee siinä väärin, että yrittää pimittää asioita sinulta. Uskon, että hän tekee sen aidosti säästääkseen sinua ja ehkäistäkseen yhteenottoa. Mutta hän tekee sen nyt väärällä tavalla. Hänellä on uusia kavereita ja se on tietenkin täysin sallittua ja ok. (Mutta minusta ei ok, että hän käy jatkuvasti sinkkunaisystävän luona kahdestaan tai muuten vaan ilman sinua.) Tuo mustasukkaisuus on siitä huono, että johtaa helposti tällaiseen noidankehään ja erkaantumiseen. Se on itseään ruokkiva kehä ja voi helposti johtaa juuri siihen, jota pelätään: mustasukkaisuus erottaa ja ymmärtäjä löytyy läheltä jne jne.
Minusta sinun pitäisi nyt kaikin keinoin löytää läheisyys ja yhteys miehesi kanssa. Kertoa miten tärkeä hän on sinulle, sylitellä ja silitellä ja tehdä kahdestaan kivoja juttuja. Nyt miehesi on varmasti ihan lukossa ja tuntee vain istuvansa syytetyn penkillä. Järjestäkää vaikka treffit🙂
Tiedän että tämä ottaa aikaa, mutta kun on tahtoa ja sinnikkyyttä, niin selviätte mistä vaan!🙂🌻
Ystävyydellä, Sininenuni
Hyvä Sininenuni,
Kiitos vastauksestasi! Olen pohtinut omaa käyttäytymistäni asian suhteen ja yrittänyt unohtaa mustasukkaisuuteni. Ennen tätä episodia en olekaan ollut miehestäni mustasukkainen ja luottamus on ollut 100%. Kuitenkin se, että läheisyyttä on harvoin ja on paljon riitaa, ja lisäksi tällaista salailua, hämmentää ja vie luottamuksen toiseen kokonaan. Mieheni on komea, hyvin sosiaalinen, iloinen ja osaa ottaa naisen huomioon ( kun niin itse haluaa).
Olen monta kertaa pyytänyt miestäni, että lähdetään yhdessä jonnekin ilman lapsia. Häntä ei huvita lainkaan. E jaksa, ei ole rahaa, ei ole lastenvahtia..Jos jään valvomaan myöhempään hänen kanssaan, vetäytyy hän makuuhuoneeseen ja ilmoittaa olevansa väsynyt. Jos taas minä menen makuuhuoneseen ja pyydän häntä tulemaan viereeni, hän ilmoittaa, että katsoo vielä hiukan tv:tä. Usein hän jää nukkumaan sohvalle.😴
Kotitöitä mieheni tekee jopa enemmän, kuin minä. Se kuulostaa varmasti ihanalta monen korvissa, mutta minusta se on ahdistavaa. Hän nalkuttaa tiskeistä pöydällä, vaatteista lattialla jne. Hän ei ymmärrä, etten yksinkertaisesti jaksa olla niin pedantti siisteyden suhteen, teenhän 2 työtä. Lapsia en osaa hänen mielestään kasvattaa ollenkaan. Annan lasten katsoa liikaa tv.tä, syödä herkkuja, en vaadi lapsilta tarpeeksi sitä ja tätä.☹️ Meillä on mennyt tässä suhteessa roolit väärinpäin😟
Olen kuullut mieheltäni, kuinka upea asunto on tällä yksinhuoltajaäidillä ja kuinka siistiä siellä on. Lapsiaankin tämä äiti osaa kasvattaa oikein hyvin. Mieheni siis vertailee minua tähän toiseen naiseen..Surkeeta!
No, tässä taas tätä ankeutta. Jos jaksatte kommentoida, olen siitä hyvin kiitollinen🙂
mustisko2 kirjoitti 27.8.2012 13:59
Hyvä Sininenuni,
Kiitos vastauksestasi! Olen pohtinut omaa käyttäytymistäni asian suhteen ja yrittänyt unohtaa mustasukkaisuuteni. Ennen tätä episodia en olekaan ollut miehestäni mustasukkainen ja luottamus on ollut 100%. Kuitenkin se, että läheisyyttä on harvoin ja on paljon riitaa, ja lisäksi tällaista salailua, hämmentää ja vie luottamuksen toiseen kokonaan. Mieheni on komea, hyvin sosiaalinen, iloinen ja osaa ottaa naisen huomioon ( kun niin itse haluaa).
Olen monta kertaa pyytänyt miestäni, että lähdetään yhdessä jonnekin ilman lapsia. Häntä ei huvita lainkaan. E jaksa, ei ole rahaa, ei ole lastenvahtia..Jos jään valvomaan myöhempään hänen kanssaan, vetäytyy hän makuuhuoneeseen ja ilmoittaa olevansa väsynyt. Jos taas minä menen makuuhuoneseen ja pyydän häntä tulemaan viereeni, hän ilmoittaa, että katsoo vielä hiukan tv:tä. Usein hän jää nukkumaan sohvalle.😴
Kotitöitä mieheni tekee jopa enemmän, kuin minä. Se kuulostaa varmasti ihanalta monen korvissa, mutta minusta se on ahdistavaa. Hän nalkuttaa tiskeistä pöydällä, vaatteista lattialla jne. Hän ei ymmärrä, etten yksinkertaisesti jaksa olla niin pedantti siisteyden suhteen, teenhän 2 työtä. Lapsia en osaa hänen mielestään kasvattaa ollenkaan. Annan lasten katsoa liikaa tv.tä, syödä herkkuja, en vaadi lapsilta tarpeeksi sitä ja tätä.☹️ Meillä on mennyt tässä suhteessa roolit väärinpäin😟
Olen kuullut mieheltäni, kuinka upea asunto on tällä yksinhuoltajaäidillä ja kuinka siistiä siellä on. Lapsiaankin tämä äiti osaa kasvattaa oikein hyvin. Mieheni siis vertailee minua tähän toiseen naiseen..Surkeeta!
No, tässä taas tätä ankeutta. Jos jaksatte kommentoida, olen siitä hyvin kiitollinen🙂
Hyvä ystävä,
Ymmärrän täysin, että tuossa tilanteessa voi tulla kaikenlaisia ajatuksia ja tuntea itsensä hyvin epävarmaksi. Minusta kuullostaa nyt siltä, että teidän pitäisi jutella vakavasti / mennä yhdessä juttelemaan ammattilaisen luo, koska tuo negatiivisuuden kehä pyörii vain kiivaammin. Jos olisin sinä, niin kertoisin miehelleni mietteistäni (kahden kesken, kun on rauhallista). En ehkä puhuisi mustasukkaisuudesta (jotta hän ei vaan nostaisi suojamuurejaan päälle), mutta kaikesta muusta -siitä miten rakastat ja kaipaat lähelle. Ja kysyisin onko hän todella tyytyväinen riitaisaan tilanteeseen ja miten hänen mielestään sitä voisi parantaa. Ja myös, että mitä hänelle kuuluu, onko vaikki hyvin, onko stressiä tms.. Kannattaa jutella 🙂🌻
Kuulostaa ikävältä. Miehesi saattaa olla ihan viattomin aikein liikkeellä, mutta onhan tuo outoa. Erikoista, että hän sotkee lapset mukaan valehteluun. Mitä se opettaa lapsille? Että äidille ja omalle rakkaalle saa valehdella? Huonoa mallikasvattamista 😠
Tällä hetkellä olen itse tilanteessa, joka saa aikaan sen, että luettuani tekstisi alkoi hälytyskellot soimaan puolestasi. Mielestäni et epäile turhaan ja sinulla on oikeus vaatia rehellisyyttä ja sitä, että sinua kunnioitetaan.
Tiedän, asiat eivät koskaan ole niin mustavalkoisia, miltä ne kirjoitettuna näyttävät. Oman aloitukseni luettuani mietin, että elääpä kirjoittaja (minä itse) todella k-päisen miehen kanssa. Mutta siinä kirjoituksen ympärillä on se kaikki muu: arki, hyvät ja hellät hetket, yhdessä rakennettu elämä, rutiini, koti, ystävät, sukulaiset, oma piha, lasten koulut ja kaverit ja harrastukset. Kaikki mitä ihmiselämään voi vaan kuulua. Ne kaikki vaikuttavat.
Kiitos Apolloperhonen vastauksestasi!
Olen samaa mieltä, että on suorastaan järkyttävää vetää lapset mukaan tällaiseen touhuun.😠 Olen ilmaissut tunteeni asiasta ja mieheni on ollut pahoillaan. Nyt tilanne onkin vähän rauhoittunut. Saas vaan nähdä, koska tulee uusia yllätyksiä. Tämä edellinenhän oli 3. laatuaan.
Kännykän ja Ipadin vieressä mieheni viihtyy yhä tiheämpään hymyssä suin ja kun tulen lähemmäksi, laittaa laitteet kiinni ja pois. Koskaa ei jätä vartioimatta "lelujansa". Ja ,tuohon kun vielä lisätään em. arvostelu vaikka mistä tekemästäni/tekemättä jättämästäni asiasta, läheisyyden totaalinen puute, ja torjunta lähestyessäni häntä, niin tulee kyllä väkisinkin mieleen, että nyt ei ole puhtaat jauhot pussissa. Olen monta kertaa kysynyt suoraan, että onko hänellä joku toinen, on hän kieltänyt asian ja sanonut, ettei ole sellainen tyyppi, joka pettää parisuhteessa.🙄.Niinpä niin. Olen myös monta kertaa ottanut koko parisuhteen puheenaiheeksi, mutta meikäläisen yksinpuhumista se vaan on ollut.
Toivon, että tämä asia tästä jotenki laukeaisi suuntaan tai toiseen. Mutta epävarmuudessa ja näkymättömänä en halua olla! 😞
Kiitos taas, jos jaksatte vastata🙂🌻
Itse olin erittäin mustasukkainen suhteeni alussa (siis silloisen aviomieheni kanssa, erosimme reilu vuosi sitten), ja se todella ruokki sitä epäilyttävää käytöstä. Toki kun toinen tekee kohtauksen asiasta, vaikkei asiassa mitään outoa olisikaan, niin tämä toinen sitten sulkeutuu ja salailee.
Eli siten mielestäni on mennyt metsään jo alun alkaen. Ja tämä siksi, koska minulla siis omakohtaista kokemusta asiasta. Mustasukkaisuus myös jäi miehelleni päänsä sisälle, eli vaikka itse olin päässyt siitä eroon niin mieheni aina oletti minun silti suuttuvan kaikesta.
Mutta itse näkisin tilanteesi niin, että kaikki on varmaankin lähtenyt viattomasta kaveruudesta liikkeelle, mutta kun asiat kotona ovat niin huonolla tolalla, on mies alkanut viihtyä ystävänsä kanssa aina vain enemmän ja kenties jo ihastunutkin. Voihan olla, että mitään fyysistä ei ole tapahtunut, mutta kovasti uskon hänen kyllä tuon käytöksen takia ihastuneen. Jotenkin sinun pitäisi saada luotua rakentava keskusteluyhteys mieheesi ja saatava läheisyys peliin mukaan.. En vain näe sitä kovin helppona juttuna, varsinkaan nyt JOS miehesi onkin ihastunut.. Ihastuneena aina tämä uusi tuntuu niin paljon upeammalta kuin vanha☹️ Mutta tsemppiä!
Kiitos vastauksista teille kaikille!
Tilanne on meillä tällä hetkellä se, että mieheni oli viikonloppuna kaukana pohjoissuomessa kertausharjoituksissa. Koko tänä aikana hän ei soittanut minulle tai lapsille edes hyvää yötä toivottaakseen. Vanhin lapseni soitti hänelle kehoituksestani. Lasten kanssa mieheni jutteli, mutta ei minun kanssani. Facebookissa kyllä teki päivityksiä. Hänen palattuaan kotiin kysyin, että miksei soittanut lapsille hyvän yön toivotuksia, hän sanoi, että ohjelmaan oli ilta klo 22 asti. Mutta siis fb:iin ehti päivittämään🙄.
Eilen illalla menin nukkumaan puolen yön maissa. Kävin wc.ssä joskus aamuyöstä ja mieheni oli olkkarissa hereillä Ipadinsä kanssa ja kirjoitteli kiivaasti jotain😠. Menin siitä vaan sitten suoraan takaisin pehkuihin sanomatta mitään.
Aion tänään ottaa kaikki asiat puitavaksi ja nyt tehdään tilit selväksi puolin ja toisin. Enää en siedä tällaista tilannetta.
Olen kiitollinen, jos jaksatte kommentoida🙂🌻
Täällä taas kirjoittelen tuntemuksistani.
Eilen sitten asiat räjähtivät käsiin. Mieheni oli päivittänyt 2 kertaa fb:iin muhun kohdistuvaa arvostelua. Päivityksissä ruodittiin, että kun hän on pois, niin huusholli on kuin pyörremyskyn jäljiltä, jne jne.. Hirveä tarve tuoda itseään esiin ja painaa mua alas jopa sosiaalisessa mediassa!😠
Otin asian esiin voimakkaasti ja samalla vaadin saada lukea hänen spostinsa ja fb.n myös. Eihän sieltä lupaa herunut, otin padin kuitenkin ja sain jotain auki. Kamalasti tehty, tiedän sen. No, mieshän sitten julisti, että ero tulee ja vetää oikeuteen ja kertoo tämänkin asian, "kun sen aika tulee". Häthätää katsottuna en nähnyt epäilyttäviä sposteja. Mutta puolustautuminen noin rajusti kyllä kertoo karua kieltä siitä, että jotain on meneillään. Koko ilta meni itkiessä ja parkuessa. Lapsetkin parkuivat suureen ääneen. Onneksi sain heidät rauhoittumaan ja loppuviimein itsekin rauhoituin. Mieskin oli nyt halukas keskustelemaan, että missä mennään..
Nyt sitten mietitään tämä viikko ja pidetään viikonloppuna palaveria, että erotaanko vai ei.
Itselläni on sellainen olo, että olisikohan kuitenkin parasta erota. Jotenkin en pysty luottamaan mieheeni ja tämä kaikki ilkeä piikittely loukkaa niin paljon kaikkien vanhojen loukkausten lisäksi. Miten voin saada luottamuiksen takaisin? Onko teillä keinoja, jotka auttavat selvittämään omaa päätä ja elämää?
Kiitos jo etukäteen vastaukssestasi🙂🌻
mustisko2 kirjoitti 11.9.2012 15:2
Täällä taas kirjoittelen tuntemuksistani.
Eilen sitten asiat räjähtivät käsiin. Mieheni oli päivittänyt 2 kertaa fb:iin muhun kohdistuvaa arvostelua. Päivityksissä ruodittiin, että kun hän on pois, niin huusholli on kuin pyörremyskyn jäljiltä, jne jne.. Hirveä tarve tuoda itseään esiin ja painaa mua alas jopa sosiaalisessa mediassa!😠
Otin asian esiin voimakkaasti ja samalla vaadin saada lukea hänen spostinsa ja fb.n myös. Eihän sieltä lupaa herunut, otin padin kuitenkin ja sain jotain auki. Kamalasti tehty, tiedän sen. No, mieshän sitten julisti, että ero tulee ja vetää oikeuteen ja kertoo tämänkin asian, "kun sen aika tulee". Häthätää katsottuna en nähnyt epäilyttäviä sposteja. Mutta puolustautuminen noin rajusti kyllä kertoo karua kieltä siitä, että jotain on meneillään. Koko ilta meni itkiessä ja parkuessa. Lapsetkin parkuivat suureen ääneen. Onneksi sain heidät rauhoittumaan ja loppuviimein itsekin rauhoituin. Mieskin oli nyt halukas keskustelemaan, että missä mennään..
Nyt sitten mietitään tämä viikko ja pidetään viikonloppuna palaveria, että erotaanko vai ei.
Itselläni on sellainen olo, että olisikohan kuitenkin parasta erota. Jotenkin en pysty luottamaan mieheeni ja tämä kaikki ilkeä piikittely loukkaa niin paljon kaikkien vanhojen loukkausten lisäksi. Miten voin saada luottamuiksen takaisin? Onko teillä keinoja, jotka auttavat selvittämään omaa päätä ja elämää?
Kiitos jo etukäteen vastaukssestasi🙂🌻
Olen niin pahoillani, että tilanne on mennyt noin pahaksi.. Hyvä juttu tuossa kamaluudessa on se, että miehesi on nyt valmis viimein puhumaan asioista. Sinuna veisin lapset johonkin hoitoon, jotta saatte jutella kunnolla. Tilanne voi hyvinkin olla se, että hän on ihastunut tuohon naiseen ja silloin kaikki muu näyttäytyy huonompana.. Kannattaa pitää mielessä, että ihastumisia tapahtuu väistämättä elämässä, eikä se ole sinänsä väärin, vaikka se toki sinua varmasti loukkaakin. Mutta tunteet eivät ole väärin, teot voivat sitä olla. Jos kyseessä on todella ihastuminen ja tod.näk. sitä edeltänyt tyytymättömyys johonkin asiaan elämässä/parisuhteessa, niin koita ohjata keskustelua siihen tyytymättömyysasiaan. Ei ole mikään hyvä ratkaisu paeta ongelmaa uuteen suhteeseen varsinkin, kun se tapahtuu hajottamalla hyvä, pitkä parisuhde, koti ja lasten elämä (ja toisekseen tuollaiset uudet suhteet harvoin edes kestävät).
Eli sinuna koittaisin olla mahd. rauhallisena ja avoimena. Jos hän myöntää ihastuksensa, niin koittaisin selvittää onko taustalla jokin tyytymättömyys/ongelma, johon voisitte yhdessä hakea ratkaisua. Jos hän kallistuu eron kannalle, niin laittaisin hänet miettimään onko se kaikki sen arvoista, että niin monen ihmisen elämä ja sydän särkyy. Kannattaisi kyllä mennä pariterapiaan yhdessä ennen mitään päätöksiä..
Muista, että tuosta voi vielä selvitä yhdessä eteenpäin...ja vahvempana. Mutta se vaatii molempien suurta tahtoa ja rakkautta.
Voimia sinulle ystäväiseni, olen hengessä mukana 🙂🌻
☹️ Kuulostaa omalta elämältä vuosien takaa. Epäilys ei koskaan kadonnut, ei koskaan. Välillä luulin niin, mutta pienikin valkoinen valhe räjäytti potin. Itse en pystynyt unohtamaan salailua ja valehtelua. Koetin, mutta nyt olen loppu.
Luottamuksen takaisin saaminen on pitkätie, jossa itse joutuu luopumaan omasta mielipiteestään ja unohtamaan kaiken palaamatta siihen koskaan...
Voimia! Ja kannatan myös yhteistä keskusteluaikaa ilman lapsia 🙂🌻
Kiitos vastauksistanne Sininenuni ja Piritta2!
Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että vaikka kuinka sovittiin, että viikonloppuna jutellaan asiat halki, niin eipäs niin käynytkään. Herra halusi pitää lapsen 6v. synttäreiden kahvitukset aikuisille, mummo, naapurit jne. Sanoin kyllä, etten pitkän viikon jälkeen jaksaisi kestitä vieraita. Sain taas kuulla olevani tylsä. Kahvitukset menivät ok, oli mukavaa kaikesta huolimatta jutella muiden aikuisten kanssa. Illalla olin niin puhki, etten jaksanut jutella asioista yhtään. Eikä miehenikään tehnyt asian hyväksi yhtään mitään. Sunnuntaina mies vei extempore lapset sirkukseen ja itse olin ohjaamassa liikuntaa. Kysyinkin, että onko tämä yh-äiti lapsineen tulossa myös, ei kuulemma ole tulossa. Lapsetkaan eivät asiasta maininneet, joten kaipa tuo totta oli. Sunnuntai-iltana ei edelleenkään asioista keskusteltu. Eilen tultuani töistä hetken juteltiin niitä näitä päivän kulusta ja sitten mieheni menikin "päiväunille" klo 18 ja nukkui sitten aamuun asti. Itse hoidin koko huushollin, vaikka olisin minäkin halunnut levätä. Jossain vaiheessa olin makuuhuoneessa pyykkejä laittamassa, herättelin miestäni, että nyt olisi hyvää aikaa keskustella, hän vaan totesi, että kun hän yrittää levätä, niin sitten pitäisi puida asioita..😟.
Että näin meillä! Ottaa kyllä päähän ihan kunnolla. Jos lapsia ei olisi lähtisin pois😞.
Kuitenkin itse avioerolapsena haluan, että lapsilla olisi yksi ehjä koti. Mutta eipä siinä lapsillakaan ole hääviä seurata vanhempien riitoja. Niin, ja sellainen tapaus kävi vielä, että mieheni myi lasten ison tramboliinin netissä, kysymättä lapsilta ja minulta mitään. 😐Elikkä tuntuu lapsia kohtaan kiusanteolta ja minut hän ulkoistaa kokonaan tällaisita asioista. Kiusa se on pienikin kiusa!😠
Ymmärrän Piritta2 tuntemuksiasi täysin. Olen menettänyt luottamuksen mieheeni täysin. Takaisin sitä ei varmaan saa mitenkään😑❓
Kiitos kaikille vastanneille! Mielelläni lukisin kokemuksia samaisesta aiheesta ja otan vastaan neuvoja/ keinoja, miten te olette selvinneet tilanteesta ja mihin ratkaisuun sitten viime kädessä olette tulleet. Aurinkoista ja lämminta syksyä🙂🌻
No meillähän kaikki johti eroon. Miehen halusta. Tosin enköhän itsekin olisi eron halunnut sitten lopulta ja olin helpottunut erosta. Uuden äijä otti heti, sitä tosin ei mulle paljastanut kun vasta hieman alle vuoden päästä erosta ja et oli entuudestaan tuttu. Kiistää, että olisi ollut ihastusta ja peliä ennen kuin erottiin mutta melko varmasti on ollut. Hänen vain pitää pitää kiinni niistä uskollisen miehen roolin viimeisistä rippeistä. Hänhän siis pisti toiselle naiselle viestiä kun olimme yhdessä ja viesti oli kaikkea muuta kuin kaverillinen. Eli siten hän jo sen rajan ylitti (tiesi kyllä mikä on pettämistä ja jos olisin tehnyt hänelle samoin, olisin ollut itse pettäjä), mutta yrittää sentään pitää siitä kiinni ettei jättänyt perhettään toisen naisen vuoksi. Mutta olen melko varma, että näin oli. Vaikka kuinka inttäisin ja kysyisin niin hän ei sitä myöntäisi. Hän on lukemattomat kerrat minulle valehdellut ja niin valehtelisi siinäkin asiassa.
Mutta meille ero siis oli hyvä asia. Toimme loppujen lopuksi toisistamme esille vain huonot puolet. Ja olen nyt onnellisesti eronnut sinkkunainen ja nautin elämästä. Erosta on reilu vuosi ja en voisi juuri onnellisempi olla. Toki uusi ihana kumppani olisi ihana koska entisestä olen ylitse päässyt, mutta se tulee sitten kun on tullakseen 🙂