enkö koskaan opi!?

enkö koskaan opi!?

Käyttäjä punainen kyynel aloittanut aikaan 20.07.2015 klo 20:12 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä punainen kyynel kirjoittanut 20.07.2015 klo 20:12

Elämäni ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista! Lapsuuteni ja nuoruuteni meni siinä kuin ohimennen! Mulla on ihanat vanhemmat ja veljeni kanssa meillä on, todellla huonot ja kuihtuneet välit! Asuimme pienellä paikkakunnalla ja muualta muuttaneina olimme tavallaan silmätikkuina! Pikku hiljaa sain kavereita ja minulla oli pari hyvää ystävää mutta kasvoimme erillemme kun muutin koulun jälkeen kaupunkiin työn perässä! Olin kuusi vuotta suurkeittiössä töissä. Kotona en käyny juuri ollenkaan kun ei kiinnostanu! Minulla oli hyvä poika ystävä jonka jätin kun kaikki viikonloput oli samanlaisia! Samaa rataa meni kolme vuotta ja hän oli nuo kolme vuotta todella tärkeä! Sitten tavallaan menin panikkiin kun tuli puhetta yhteen muutosta! Jätin hänet! Olin silloin noin 22 vuotias! Miehiä tuli ja meni. Elin kuin viimeistä päivää jne… Sitten vaihdoin työpaikkaa! Rakastuin ns renttuun joka haukkui ja repi hiuksista pitkin pihaa mutta annoin anteeksi joka iskun! Hän oli hyvä ja kiva silloin kun oli selvinpäin mutta kännissä täys hirviö! Hän jätti minut kolmen vuoden jälkeen onneksi.. No sitten olin vähän aikaa yksikseni ja oli muutamia yhen illan juttuja joista en ole ylpeä! Hävettää.. en voi vieläkään mennä meidän lähi bubiin kun saa kuulla yhdestä yhen illan jutusta vaikka siitä on aikaa kohta melkein 17 vuotta! Tuon jälkeen tapasin lapseni isän joka jätti minut kun sai kuulla että ootan hänen lastaan olin 28 vuotias hän ilmoitti vaan että hän menee toisen kanssa naimisiin ja heille on myös tulossa vauva. Isäni ja äitini olivat korvaamaton apu silloin ja nyt hekin on jo vanhoja ihania ihmisiä jotka haluaa minulle hyvää! Lapseni on heidän silmäteränsä! Lapsen kanssa asumme kahdestaan ja enkä käynyt juuri enää ravintoloissa enkä missään koti ja työ oli minun elämää! Töissä sain kuulla että olet nuori ja sun pitää mennä ulos jne Lapseni sain aina hoitoon kun halusin ja yleensä vain kun hän oli hoidossa niin join kuoharia ja lojusin pimeässä sohvalla ja katsoin jotakin leffaa! Sitten eräänä kesäisenä päivänä kun lapseni oli jotain 12 vuotias hän meni mummin ja papan luo jotta pääsisin ulos tuulettuun olihan jo aikakin mennä! Tapasin unelmien miehen tai ainakin luulin niin hän omisti minulle pari karaoke laulua ja olin otettu kun hän sanoi minulle että olen vaimoainesta ja hänellä oli rankka avioero menossa! Sitä avioero sotkua kestää varmaan vieläki! Näimme ainoastaan ravintolassa noin puolen vuoden välein kun hänelle sopi! Sain lapseni aina hoitoon tai yökylään kun tarvitsin. Oisin itse ollu valmis syvenpään suhteeseen mutta sain kuulla että hän onkin oikea häntä heikki vaihtaa naista kuin joku sukkia! En pitänyt enää häneen yhteyttä! Tapasin yhen miehen ja hän oli kuin luotu minulle! Ensi kertaa elämässäni voin sanoa että olen rakastunut ja saan rakkautta! Tai ainakin luulin niin! Mies on myös yksinhuoltaja mutta vaikka olemme olleet yhdessä jo monta kuukautta emme ole rakastelleet tai olleet hänen luona meillä ollaan oltu silloin tällöin ja hän on tutustunut lapseeni! Muutama viikko sitten hän ilmoitti että ei tästä tule enää mitään olin surun murtama sain häneltä kuitenki toivoa että juttu jatkuisi vaikka säästöliekeillä! Meni viikko ja toistakin enkä kuullut hänestä enää mitään! En halua olla se joka ottaa aina yhteyttä kun haluaa nähdä! Lapseni oli kaverinsa luona yökylässä ja join reippaat pohjat ja menin baariin tulin yksin kotiin ja viime viikonlopulla sama toistui olin tuttava pariskunnan luona iltaa istumassa ja menimme ravintolaan tapasin miehen joka tanssitti ja sitten lähdin hänen luo! Suutelimme emme rakastelleet syynä oli molempien humalatila! Hän pyysi mun numeroo ja jätin sen pöydälle ennen kuin lähin! Eipä ole soittanut onneks! Päivä meni nukkuessa ja tunsin syvää häpeää tuosta illasta ja sunnuntaina minulle tuli iso ikävä kultaani ja laitoin hänelle viestiä josko nähtäis ja hän oli nähnyt minut kaupungilla muttei ollut varma olinko se minä! Tunnustin olleeni ravintolassa mutten tuosta yöstä tai miehestä maininnut mitää eikä hän kysynyt et kenen miehen kanssa kävelin tuli syyllinen olo ja hävettää….😭 pelkään törmääväni tuohon yhen illan tyyppiin joskus kun olen esim liikkeellä oman kultani kanssa! 😭