En taida enää jaksaa, kun aina petetään
Todella hienoa huomata, että on olemassa tällainen foorumi. Se, että olisinko koskaan uskonut tällaiseen turvautuvani onkin sitten eri juttu.
Taustatietona tähän, että seurustelin useita vuosia miehen kanssa, joka järjestelmällisesti petti ja sen tiesinkin ja aina annoin anteeksi. Lopulta erosimme, mutta jonkinlaiset välit säilyivät.
Meni pari vuotta ja uskoin, etten pysty koskaan luottamaan kehenkään ja ikäkriisikin alkoi painaa päälle, kun kuitenkin jonain päivänä lapsiakin haluaisin.
Tapasin täydellisen miehen, olin aivan onneni kukkoilla, uskoin, että hänen tulonsa elämääni on palkinto kaikesta aiemmasta kärsimyksestä.
Vielä viime lauantaina kaikki oli hyvin, puhuimme tulevaisuudesta ja muutenkin kaikki oli kuin ennenkin. Lähdimme baariin, jossa seuraamme lyöttäytyi heti nainen, anteeksi kielenkäyttöni, mutta luokittelen hänet pubiruusuksi. Yhtäkkiä mies jätti minut, jätti minut yksin vieraalle paikkakunnalle eksyneenä. Aamulla onnistuin pääsemään hänen asunnolleen ja siellä he olivat tämän naisen kanssa.
En usko, että koskaan selviän tästä, itsemurha-ajatukset ovat pelottavankin vahvoja. Olimme puhuneet miehen kanssa paljon ja hän aina vannoi, ettei koskaan pettäisi. En olisi koskaan uskonut hänestä tällaistä. Koko suhteemme oli valhetta ja minä sinisilmäisenä uskoin kaiken.
Minulla on paljon ystäviä ja olenkin puhunut heidän kanssaan taukoamatta, mutta ei kukaan voi ottaa tätä tuskaa tai tapahtunutta pois. Eilen kävin lääkärissä ja sain ahdistukseen lääkkeitä, niidenkin ottaminen pelottaa, koska olen aina pitänyt itseäni vahvana.
Miksi minulle käy aina näin? Miksi minulle on tarkoitus antaa vain pahaa mieltä ja tuskaa? Miksi tästä pitäisi päästä yli ja jatkaa elämää, koska pian taas joku satuttaa.
En vain taida enää jaksaa, vaikka se onkin niin kovin surullista.
Voi Tuulia, olen niin pahoillani! Kukaan ei voi ymmärtää miltä petetyksi tuleminen tuntuu ennen kuin sen itse kokee. Vaikka kyse periaatteessa onkin "vain" siitä että kumppani hakee hetken mielihyvää itselleen, on sillä parisuhteen toiselle osapuolelle tuhoisat seuraukset... Itsekin olen paininut samojen ajatusten kanssa, mikä järki tässä elämässä on, miksi juuri minä jne.
Tärkeintä olisi havahtua siihen, että pettäjä ei tee sitä sinulle. Pettäjä tekee tekonsa itselleen, vain itseään varten. Toisin sanottuna aika harvoin lienee kyse siitä että tarkoituksena olisi vain sinua loukata, tarkoituksena on saada itselleen jotain eikä oman mielihyvän saannin vaikutuksia toisiin ei ajatella tai siitä ei välitetä. Tai mennään perinteisellä "ei se satuta, jos ei tiedä" ajattelumallilla. Täyttä potaskaa, valheella on lyhyet jäljet ja valheen päälle rakennetulla suhteella ei pitkälle pötkitä.
Tuon jälkimmäin miehesi toiminta vaikuttaa todella kummalliselta! Jos miehen aivokopassa pyörii ajatus tasolla jossa helppo nakki on saatava kun sitä tarjotaan on arvomaailma todella köyhää. Itse en ole koskaan haaveillut enkä saanut mitään itselleni siitä että keräisin näitä yhen illan peuhauskavereita, mutta kovin useille ne vaikuttavat olevan jotenkin tärkeitä kokemuksia... Mene ja tiedä.
Tosi asia taitaa olla että kovin monessa parisuhteessa on uskottomuutta. Omat ajatukset pyörii myös siinä että kuinka enää koskaan uskaltaa heittäytyä suhteeseen jos taas käy näin... Ja varsinkin se, että miksi parisuhteeseen aletaan jos ei ole tarkoitustakaan siihen sitoutua?
Kovasti tsemppiä ja isot halaukset Sinulle! Tiedän tasan mitä käyt läpi, itse kutsuin sitä "mustaksi vaiheeksi". Ehkä siitä syystä että ajatukset oli todella synkkiä, elämässä ja elämisessä ei tuntunut olevan mitään järkeä, mistään ei tuntenut iloa jne. Mutta voin vannoa ja vakuuttaa että se menee ohi! Ajan kanssa. Nuo ajatukset, järkytys, elämän pohdinta ja kaikki on vain käytävä läpi. Omakin ajatustyö on vielä vaiheessa, mutta jo pitkän aikaa olen nauttinut jo ulkona käymisestä, arjesta, lähes tulkoon kaikesta. Vaikka se synkimmällä hetkellä siltä tuntuu ettei valon pilkahdusta esiin tule niin voit uskoa että tulee se! 🙂🌻