En pysty käsittämään tapahtunutta
Olen jonkin verran lukenut eri keskustelupalstoilta pettämisestä. Nyt on alkanut tuntua etten ole edes hyväksynyt kaikkia asioita mitä parisuhteessani on tapahtunut.
Olemme seurustelleet noin kolme ja puoli vuotta, reilu vuosi sitten ostimme yhteisen kodin. Ennen yhteenmuuttoa mies oli sängyssä parhaan kaverini kanssa. Silmieni edessä. Toinen kerta tapahtui noin puolivuotta edellisen jälkeen. Tällä kertaa vieraan naisen kanssa baarissa jäi rysältä kiinni suutelemasta. Minun poistuttua paikalta oli myös lähtenyt naisen kanssa käsikädessä pois. Tuli silti omaan sänkyynsä yöksi…
Aika tiiviisti alustettu juttu, muttu pointti on se, etten ole reagoimut näihin asioihin mitenkään. En suuttunut, loukkaantunut, tullut mustasukkaiseksi… Kaikki vaan jatkui kuten ennenkin. Asioiden muistelu ei herätä muutakuin itseinhoa; miksi annoin sen tapahtua?
Erosta on puhuttu, mies ei halua erota ja rakastaa aidosti. Minua vaan ahistaa välillä niin lujaa etten tiedä miten olisin. Rakastan ja välitän, haluaisin tämän toimivan. Mutta pelkään miten mies kestäisi eron. Itsekin pelkään olla yksin, ahdistaa myös yhteinen talolaina…
Haen kannustusta ja tukea. Monet ystävät ihmettelevät miksi vielä olen suhteessa joka ahdistaa, jossa en luota ja seksi eikiinnosta. Peökkä ajatus seksistä mieheni kanssa saa paniikin päälle.
Miten tämä voi ikinä korjaantua.. Pelkään että ero on loppu kummankin elämälle.. Taustalla on myös oma masennus ja ahdistuneisuushäiriö kuuden vuoden ajan.
Masennut ja ahdistut, ajan oloon tuossakin ja annat nöyryyttää itseäsi.
Raha-asiat ei saa olla, ainoa yhdessä pitävä voima.
Aika jännä kyllä tämä että tiedän tasantarkkaan mitä minun pitäisi tehdä..
Eri asia mistä saisin voimaa erota? Pelkään sitä pettymystä ja surua niin paljon.
Pelkäätkö myöntää, tulipahan tehtyä huti, epäonnistuin ? Minulla ainakin oli, oma ylpeys se kaikkein pahin vastus.
Teet sen, mikä on tehtävä ja pää pystyssä.
Sinulla on todettu masennus, joten olet ainakin joskus käynyt ammattilaisen luona puhumassa asioista.
Mikä sinut sai silloin menemään ja kertomaan mikä on vialla?
Voisitko ajatella puhuvasi uudestaan ammattitaistoiselle ihmiselle?
Kun kerran kysyi, "mistä saisin voimaa erota" ?
Ero oli liitto millainen hyvänsä hyvä tai huono on aina sellainen asia että se pitäisi voida käsitellä.
Jos löydät voimaa lähteä pois, mutta et käsittele ero jää tilanne mieleen pinnan alle ja pulpahtaa sitten joskus pinnalle uudelleen.
Toinen mikä tuli mieleeni, Onko miehellä kaikki hyvin oman itsensä kanssa?
Herää kysymyksiä miksi hän on ajautunut tekemään sinulle niin miten on tehnyt, pettänyt?
On myös mahdollista mennä parisuhdeneuvojalle puhumaan asioista.
Oli päätös ero tai ei, niin asiat voi selvittää myös yhdessä, näin eroaminen sen ollessa kyseessä olisi helpomi.
Oli päätöksesi kumpi hyvänsä neuvoisin sinua ja kannustaisin, että kävisit puhumassa asiasta vaikka aluksi yksin ja selvittäisit ajatuksiasi.
Eron tullessa kyseeseen olisi sinulla tukiverkostossasi jo valmiiksi ammattilainen ihminen joka hoitaa mieltäsi ja auttaa ymmärtämään mitä tapahtuu ja myös jaksamaan.
SEkä myös jos ero ei tule kysymykseen voit tätä samaa hyväksikäyttäen selvittää ajatuksia jonka kautta pääset asiasta ylitse. Se kuitenkin edellyttää myös ettei miehesi tee enään tälläista.
Aidosti sina rakastaessaan hän tukee ja haluaa selvittää asiat, mahdollisesti yös omat henkilökohtaiset asiat/ongelmat mikä ajaa moiseen käytökseen.
Toivottavasti tästä oli apua 🙂
Kiitos teille.
Käyn kerran viiKossa ryhmäpsykoterapiassa, sielläkin olen tätä asiaa puinut. Mies on myös myöntänyt että hänkin voisi olla ammattiavun tarpeessa, mutta hänet tuntien ei mene sinne ennenkuin on myöhäistä.
Yksi asia mikä vielä tuli mieleen, on hänen äärimmäisen hyvä "manipulointi". Aina kun alan keskustella erosta, hän keksii kaikki asiat maan ja taivaan väliltä mitä olen tehnyt väärin. Sitten hän suuttuu ja mököttää ja minun homma on lepytellä, pyytää anteeksi ja taas kerran jäädä. Kaikkein raskainta on tuo suuttuminen.. Hän muuttuu hetkessä ala-asteikäiseksi joka vain ottaa v-mäisen asenteen ja äänensävyn kaikkeen.
Ja tuo vielä, että olen varma, että minun on vaikea hyväksyä tässä suhteessa epäonnistumista.
Mä en katsois tollasta päivääkään! Jos mies on pettänyt, se on pettänyt, ja jättää aina haavat naiseen on syy mikä tahansa. Ihmiset tekee tietysti omat ratkaisunsa, ja hetken huuma on tietysti hetken huuma, ja miehellä on heikot hetkensä, koska kaikenmaailman hepsankaikkojahan on kokoajan tyrkyllä, mutta oma arvo pitää tuntea. Just go... It´s not easy but go. Eipä tollainen ole rakkautta, eikä rakkautta anomalla saa. Ei ole helppoa lähteä, mutta mä olisin varmaan jossain ihan muualla jo. Ei taida miehesi sun arvoasi naisena tuntea. Voi voi. Mut et ole eka. Joo joo, rakastan mut... kuitenkin olen uskoton... Tuttu tarina kautta aikojen.