Sinällään hyvä nähdä, että tiedostat vastuun olevan sinulla, ollakko suhteessa, vaiko ei. Voin sanoa, että tiedän tunteen, eikä tuohon kai ole mitään ihmeellistä keinoa.....

On vain uskallettava tehdä ratkaisu.

Sinun on vain kertakaikkiaan päästävä irti tuosta suhteesta. Mies ei rakasta sinua, hänellä ei tunnu olevan mitään käsitystä iiä mitä rakkaus on. Kyllä minä ymmärrän miten kova paikka on yrittää päästää irti ihmisestä josta välittää, hän on kietonut sinut itseensä niin kovin lujasti, ettet näe elämää ilman häntä - ikävä kyllä.

Kaikesta kirjoittamastasi huokuu, että tiedät mitä sinun pitäisi tehdä ja yrität kovasti. Sinun ei tarvitse ilmoittaa kuin eron syy: hän on pahoinpidellyt ja huoritellut ja haukkunut mielenvikaiseksi, eikä sitä voi hyvittää millään. Ja sanot että tiedostat ettei mikään tästä ole sinun syytäsi, etkä suostu tällaiseen suhteeseen. Eikä mikään ole muuttunut, joten lähdette eri teille.
Minkä ikäinen olet?
Nyt sinun on ihan totta lopetettava tuo suhde. Onko sinulla ystäviä? Oletko kertonut tästä kenellekään? Tarvitset nyt jonkun joka vähän "vaihtii" sinua ettet heti lähde taas takaisin, sanoo sinulle järjen sanoja sillä hetkellä kun olet heikoilla.
Toivon niin kovin ettei nuoret naiset tai minkään ikäiset naiset tai miehet antaisi toisten käyttää valtaa itseensä noin, se on niin äärimmäisen tuhoisaa omalle psyykelle! Rikot itsesi tuon miehen kanssa! Pois pois pois. Jätä hänet. Ihan oikeasti. Älä vastaa puheluihin, älä tekstareihin, sen jälkeen kun olet sanonut että tämä oli tässä. Hoida joku ystävä paikalle niin että hän voi ottaa vaikka puhelimen sinulta pois jos tulee heikko hetki, se on sinun parhaaksesi. Usko pois.
Löydät joskus, kun tästä eheydyt, ihanan miehen joka kunnioittaa ja rakastaa sinua.

Nyt voimia! Älä lannistu! Älä luovuta! Älä mene takaisin enää koskaan.

Isosti kiitos kannustavista ja voimaa antavista sanoista. 🙂

Olen siis vasta 22 ja elämässäni on menossa muutakin murhetta ja stressiä, joten tuntuu ettei tässä riitä voimat, tunnen itseni jo fyysisestikin sairaaksi. 😞

Tänään sain taas kuulla, että olen "huijannut" miehen edellisestä suhteesta pois ja pilannut hänen elämänsä, ja että hänelle on ihan sama, vaikka itseni tappaisin ym.
Otin tavarani, sanoin ettei tarvitse enää selittää mitään ja että hän on sanottavansa sanonut ja lähdin. Sen jälkeen ei mitään.

Toivottavasti pysyn lujana enkä enää sorru hetken hempeisiin sanoihin ja anteeksipyyntöihin 😞 Miksi kukaan haluaa toista satuttaa näin paljon? Tuntuu ettei hän edes ymmärrä tuskaani ja sitä että on saanut minut palasiksi ☹️
Kun vain keksisin sellaiset sanat millä hän sen tajuaisi ja kokisi saman kivun ja surun kuin minä...

Sellaisia sanoja joilla hän tajuaisi, ei yksinkertaisesti ole. Joko hän tekee tuon kaiken tietoisesti satuttaakseen sinua mahdollisimman paljon, tai sitten hän on niin katkeroitunut edellisestä suhteesta, että suuntaa sen sinuun. Minusta hän kyllä tekee kaiken tietoisesti, että se siitä.

Ei ole mitään keinoja tässä maailmassa, että saisit hänelle kerrottua kuinka paljon sinuun sattuu tai että hän surisi yhtä paljon. Hänellä ei ole palikoita sellaiseen eikä välttämättä tule koskaan olemaankaan.

Nyt päätät että yhteenkään tekstariin et vastaa, et puheluun, et mihinkäään. Tulet huomaamaan, että kun jätät vastaamatta anteeksipyyntöihin ja hempeilyihin, teksti tulee olemaan todennäköisesti hyvin rankkaa ja painokelvotonta, koska hän tajuaa, ettet menekään tuohon lankaan enää. Sieltä se todellisuus siis taas puskee läpi, hänen mukavilla sanoillaan ei ole mitään muuta tavoitetta kuin saada sinut takaisin lattiarätiksi ja haukuttavaksi.
Olen aivan 100% varma, että niitä törkyviestejä alkaa tulla viimeistään parin päivän päästä siitä, kun et vastaa hänen yhteydenottoihinsa mitään.
Ymmärrätkö sinä nuori nainen nyt tämän asian, että mikään mahti maailmassa ei muuta tilannetta? Sinun on vaan jätettävä hänet taaksesi. Ja kun niitä karseita viestejä alkaa sadella kuinka olet pilannut hänen elämänsä ja hän varmasti oikein toivoo itsemurhaa ja jaadijaadijaa, niin sinä olet sillä hetkellä vahvempi, kun et mennyt niihin lirkutteluihin mukaan!

Oikein paljon onnea uuden elämän alkuun. Älä mene enää takaisin, odota vaan kun ne viestit siitä muuttuvat, niin muistat miksi!

Hei!Minulla on sama kokemus,eli en ole pystynyt irtaantumaan syövästä (sieluani ja terveyttäni) parisuhteesta.Olen kokeillut yksin asumista ja aina tämä mies on onnistunut luikertelemaan elämääni.Aina kun olemme asuneet erossa, on hänen käytöksensä muuttunut täysin.Yhdessä asuessamme hän juo liikaa (ei omasta mielestään),vaan minä liioittelen.Alkoholismi on aleeiheuttanut selkeää dementiaa,jota hän ei huomaa.Hän syyttelee minua pettämisestä(ei totta),hoidattaa asiat mitä ei itse halua edes opetella tekemään.Hänen käytöksensä on todella narsistista.Minä en muka ymmärrä mitään.Mielestäni hänellä on todella huono itsetunto.Olen sanonutkin sen joskus suoraan,mutta silloin olen jäkättäjä yms. Olen tahnyt sen virheen etten ole muuttanut tietojani salaisiksi, enkä ollut muutenkaan tarpeeksi "tiukka".Taidan olla ollut liian kiltti.Selvinpäin hän on eri ihminen,mutta sitä tapahtuu harvoin (ettei joisi).Meillä on aina rahat loppu ja tulee riitaa mihin ne ovat menneet.Tilanne on ihan mahdoton.En jaksa enää .Nyt minulla on mainio tilaisuus muuttaa yksin (minkä teenkin) ja lukemalla teidän kertomuksianne,tunnen etten ole yksin.Olen niin väsynyt koko tilanteeseen.On upeaa että löysin tämän palstan,olen helpottunut, että voin saada tukea näin koko eroprosessissa.Haluan kirjoittaa lisää ja tukea muita sekä saada tukea.Tsemppiä!