Olen 25-vuotias nainen. Muutin 1,5 vuotta sitten yksin suurempaan kaupunkiin kotipaikkakunnaltani. Tapasin ihana miehen ja aloimme tapailla. Hänen toinen vanhempansa on suomalainen ja hän on muuttanut suomeen 16-vuotiaana. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi. Hän käy työssä ja ansaitsee todella hyvin. Minäkin käyn töissä. Hänella on tulevaisuuden suunnitelmat tehty, hän hankkii oman asunnon ja haluaa perheen ja kaikki. Unelmien mies.

Ongelmia alkoi tulla jo alusta saakka. Huomasin, että hän on liian mustasukkainen. Hän perusteli asiaa niin, että häntä on petetty ja kuulema luottamus rakentuu pikkuhiljaa, että jo vuoden päästä hän luottaa minuun enemmän. Mietin silloin, että miksi minun täytyy rakentaa luottamus uudelleen jonkun muun tekosista, mutta annoin asian olla luotin häneen sanaan, että jonain päivänä hän ei epäilisi minun ”hymyilevän” esim. naapurin miehelle. Olen minäkin mustasukkainen, paljonkin, mutta häneen olen aina luottanut, vaikka hän jäikin ”kiinni” oltuaan yhteydessä muutamaan exäänsä, vähän sellaisilla kaipuu sähköposteilla iltakaljojen aikana.

Hän on kieltänyt minulta myös erään ystävän, oikeastaan bilekaverin, koska hän ei luota minuun hänen seurassaan. Olen ollut hänen kanssaan ulkona parikertaa salaa ja toisesta ”jäin kiinni”. Olisin halunnut kertoa, että aion olla hänen kanssaan, mutta en uskalla, koska hän huutaa todella lujaa enkä kestä niitä riitoja joita meillä on ollut.

Asuimme hetken aikaa saman katon alla yksiössä, koska minä etsin uutta asuntoa. Se oli yhtä helvettiä. Alku oli ihanaa, mutta heti parin viikon jälkeen riitamme äityivät aivan sairaalloisiksi. En ymmärrä miten. Hän menettää malttinsa ja huutaa todella lujaa ja minä taas pakkaan kamat ja lähden lätkimään. Riitoja tuli aivan pienistä asioista, tai sitten mustasukkaisuus jutuista. Sanon tähän väliin etten ole pettänyt häntä, eikä ole tullut mieleenikään. Hän myös valvotti minua kaljapäissään keskellä yötä, halutessaan selvittää asioita jne. Mikään puhe ei silloin tepsinyt. Erään kerran jouduin sitten soittamaan isäni 400km päästä hakemaan minut ja tavarani kotiin, koska ei ollut muuta paikkaa. En silti jäänyt kotikonnuilleni, vaan sain kun sainkin asunnon täältä.

Riitamme ovat olleet aivan hirveitä ja aina annan anteeksi ja jotenkin muutaman päivän päästä ajattelen itseni olleen syyllinen. Vaikka alkuun vannotan itselleni, että olen toiminut oikein, eikä minun tekemisilläni ole välttämättä vaikutusta hänen pimahtamiselleen. Toki teen minäkin virheitä, mutta en mielestäni tarvitse sitä jälkikoulutusta ja rankaisemista huudoin.

En uskaltanut kertoa hänelle lähtiessäni kotikunnille, että menen hyvän ystäväni luokse yöksi, en uskaltanut! Haluaisin voida kertoa, koska ei ole mitään salattavaa, mutta pelkään hänen reaktiotaan niin. Aamulla alkoi sitten tentti ja sanoin suoraan että hei, minä olin ystävälläni yötä, luullen, että teen oikein kun kerron enkä valehtele, hän sai hirveät raivarit ja siitä riideltiinkin pitkään, siitä että en heti kertonut. Hän väittää, ettei häntä olisi haitannut jos olisin vaan sanonut heti. En usko, jos olisin sanonut, niin hän olisi pakottanut minut menemään isälleni, joko erolla tai muulla uhkaamalla. Mutta tosiaan siksi, että valehtelin, siitä riideltiin ja sain kuulla kunniani erittäin selvästi.

Hänen mielestään hän ei ole mustasukkainen, vaan minä olen. Myönnän että olen, mutta luotan häneen. Minun mustasukkaisuuteni nousee esille jos näen jonkun naisen yrittävän häntä iskeä, ja niitä on paljon 😀 Mutta en anna sille valtaa. Hän taas kysyy miksi olen tänään pedannut sängyn, siinä on jotakin epäilyttävää. Hän myöskin verhosi erään ikkunan asunnostani, koska huomasi että naapurin mies saattaa kytätä minua sieltä. Hän myös on vaatinut nähdä tilitietoni, etten ole maksanut hotelleita tms silloin kun olen ollut yksin jossain esim. silloin ystäväni luona. Viimeaikoina hän on halunnut, että laitan webbikameran päälle silloin kun hän on ollut kotonaan kaljoilla, jotta näkee missä olen. Hän ei itse myönnä että haluaa vahtia minua. Riidellessämme hän uhkailee ottavansa yhteyttä muutamiin naisiin, ketkä ovat antaneet ymmärtää hänelle antamisensa. Ja pari kertaa on niin tehnytkin, eli ollut yhteydessä facebookissa, en tiedä tarkemmin mitä on juteltu. Kerran muutaman päivän erossa olon aikana ilmeisesti, en ollut käynyt muutenkaan aikoihin hänen luonaan, löysin hänen luotaan viinilasin, jossa oli glitter-huulikiiltoa. Uskoin senkin tarinan. Hänen veljensä ystävän kiillot siinä.

On välillä todella ahdistavaa kun joutuu vastailla mitä ihmeellisimpiin kysymyksiin, perusteluiksi se, että olen valehdellut hänelle. No niin olen, valkoisia valheita, koska en tiedä mitä pitäisi sanoa, jottei tulisi niitä raivareita.

Viimeisin selkkaus, joka päättää tämän suhteen, yllättävää kyllä, hänen puoleltaan, on kun olimme viettämässä iltaa yhteisen tuttumme kanssa. Olen tämän tutun, miehen, tuntenut jo pitkään kotiseuduilta ja hänkin on muuttanut pois sieltä samaan paikkaan ja hän on mieheni työtoveri. Ei ole ikinä ollut tuon tuttavan kanssa minulla mitään. Ilta sujui hyvin ensin, jonka jälkeen mieheni alkoi epäillä, josko minulla ja tuttavallamme on jotain peliä meneillään. hän kuvitteli että olisin hilautunut tämän tuttavan viereen liian lähelle, vaikka välissämme oli ns.käsinoja ja matkaa välissä oli n.metri. Hän kilahteli vähän väliä ja lopulta vaihdoimme paikkaa niin, etten minä istu kenenkään vieressä. Puhuin myös useasti kahden kesken hänelle miten hän on se jota rakastan ja plaa plaa plaa. Se auttoi aina hetkeksi. Lopulta selvittiin ilman mitään suurempaa siitä, minun ansiostani. lopulta tuli lähtö ja menimme kaikki samaan taksiin, jätettiin kaveri ensin ja jatkoimme minun luokseni taksilla jolloin alkoi tulla taas ongelmia. Hän haastoi riitaa tosissaan. Hän ei suostunut maksamaan osaansa taksista ja jonkunhan se oli maksettava, eli minun. Menimme sisälle ja hän syytteli minua ja kysyin mitä olen tehnyt, vastaukseksi sain että sinä kyllä tiedät 😀 Niin olin tarkoituksella ollut niin kiva kun ikinä osaan. Hän oli tosi päissään. Pyysin häntä lähtemään taksilla kotiinsa, koska hän alkoi korottaa ääntään ja olemaan töykeä. Hän ei ensin suostunut ja jouduin soittamaan poliisit saadakseni hänet ulos. Hän meni autolleen. 😟 En tiedä teinkö oikein 😭 mutta en halua että kukaan kuolee hänen takiaan. Tietenkin syyttää nyt minua että soitin poliisit ja minun takiani hän on vaikeuksissa ja saa 5000€ sakot jne. Että en olisi soittanut, niin hän olisi vaan lähtenyt ja kaikki on taas minun vika. Olsinko voinut jotenkin vielä psyykata hänet jäämään ja rauhoittumaan, en tiedä.. ☹️

Nyt tämä loppui hänen halustaan, olimme menossa pariterapiaan,mutta ei onnistu enää tuon poliisi jutun takia.

Olen niin rikki, miksi olen tällainen riippuvainen rakkaudesta. Olisiko joku terapia voinut auttaa meitä, koska silloin kun kaikki oli hyvin, kaikki oli todella hyvin. Hän oli minun paras ystäväni, eikä minulla ole muita täällä. Hänellä oli talousasiat hyvin ja paketti valmiina kasassa, en tiedä löydänkö sellaista enää koskaan. Sellaista miestä joka ei petä ja hoitaa asiat ja on älykäs. Vihaan ajatella, että joku muu saakin asiat toimimaan hänen kanssaan ja minä jään yksin, koska olen niin p*ska, en osannut!

En tiedä kuinka selviän, olen niin romuna, olen roska. 😭 😝 mitä mie teen nyt?