Otappa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja seurakuntaan.
Ei ole häpeä olla köyhä, mutta on häpeä olla hakematta apua, kun sitä kerran tarjolla on.

hei sossusta on haettu apua moneen kertaan ...elämäni aikana ei kysymys siitä...🙂🌻

Hyvä juttu on sitten ainakin se laitoshuoltajakoulutus. Jos mies ei ole nyt missään työssä, niin voisiko hän mennä työkkärin ATK-kursseille, joissa oppisi perusvalmiuksia? Ne kurssit ovat ainakin ilmaisia, joten ei tarvitse maksaa päästäkseen. Entä onko paikkakunnallanne seurakunnan, Pelastusarmeijan tai jonkin muun tahon järjestämää ruoka-apua? Sieltä saa joskus myös vaatteita ja kenkiä.

Toisen ihmisen auttaminen käy joskus raskaaksi. Silloin kannattaa autettavaa tökkiä liikkeelle, jottei omat voimat hupene. (Itse olen auttanut paitsi sukulaisia myös elämänkumppaneita.)

daalia2 kirjoitti 31.3.2012 16:44

😞 olen naimisissa olen siis 43 mieheni 39 ,joudun elättämään miestäni ...hänellä ei ole ollut mitään kolutusta meni seitsämän vuotta kun pääsi laitoshuoltaja koulutukseen
itse laitoin hänelle hakemuksen netissä ,kun ei osaa käyttää tietokonetta...mulla on lähes aikuisia lapsia paitsi nuorimmainen jokaon 15v yhteisiä meill ei ole .olen työkyvyyttömyyseläkkeellä mulla paljon sairauksia,,, rahat menee lääkkeisiin ruokaan koko kuukauden 3 henk. ja joudun välillä antaa lapsille rahaa...mies maksaa osan vuokran mutta ei mitään muuta ...ja mua hävettää kun se menee pyyttää vanhalta äidiltään ruokaa aika usein...avioliittokin on aika kuollut...en pysty virkistäytyy mitenkään kun ei rahaa joutusin maksamaan miehenikin minne sitten mentäskin🙂🌻

Hei olen ite keski-ikäinen hoitaja Itä-Suomesta. MInulla on samanlaiset ongelmat. Mies on lisäksi alkoholisoitunut ja hyvin määräämishaluinen. Teen kahta työtä, jotta selviäisin. Pelkään kohta romahtavani kaikin tavoin. Tsemppiä sinulle hae apua! Auttakaa minuakin.

Oli sitten linkki väärin, ja se oli poistettu (siksi siis tuota oli moderoitu). Jospa tällä kertaa menisi oikein. Tässä siis linkkiä ruoka-apuun: http://leipajono.blogspot.com/p/ruoka-apua.html

daalia2 ja aihetta huoleen....jotenkin noissa teidän viesteissänne, on kuin jokin piilossa oleva ongelma. Anteeksi vain, jos puutun, mutta itse aikoinani, kun lähdin apua hakemaan, puhuin väsymisestä, rahanpuutteesta, fyysisistä kivuista ja työn paljoudesta, mutta en puhunut siitä ongelmasta, joka oli kaiken takana.

Hei Helemi ja Dahlia!
Kyselit ongelmasta, mikä on kaiken tuon hädän ja apeuden takana.Puhun omasta puolestani. Lapseni ovat jo lähteneet kotoa, vain nuorin hänkin jo täysi-ikäinen nuori mies on kotona.
Poika käy lukiota toista vuottta.
Mieheni jäi työttömäksi runsas pari vuotta sitten, hän saa vielä ansiosidonnaista. Kuitenkin hänen tulonsa, ulosoton jälkeen menevät suurilta osin kurkusta alas.
Omat tuloni ovat myös ulosotossa, koska en pystynyt maksamaan velkajärjestelyä säädetyssä tahdissa.Jouduin rahaongelmiin opiskeluni aikana.Ja saan syyttää niistä ainoastaan itseäni ja huonoa taloudenhoitoani.
Käteen jäävä osuus ei ole häävi, varsinkin, kun maksan siitä lähes kaikki talouden menot.
Pahinta on ,että mies ei liiemmin halua osallistua talouden menoihin.Yritän sinnitellä, mm käyn kahdessa työssä.Silti rahat eivät tunnut riittävän mihinkään.
Mies ei ole saanut työtä, hän on kotona ja valittaa, kuinka raskasta hänen elämänsä on.
Ruoka on joskus todella vähissä, yritän huolehtia pojan ravitsemuksesta, jotta tällä ei olisi hätää.Opintotukea ei tipu, koska olemme liian suurituloisia.Poika on vailla rahaa, luonnollisesti. Itse olen vaipumassa apatiaan, en tiedä mitä teen.