Elänkö kauhuelokuvassa?
Haluaisin ehkä vain kuulla muilta käyttäjiltä mielipiteitä mitä voisin tehdä tai mistä voimia jatkamiseen, tai onko jopa niin että jollekin olisi käynyt samoin?
Tässä tarinani lyhyesti:
Onnellinen avioliitto, missä itse en nähnyt enää muka tarpeeksi ja ihastuin toiseen mieheen. ”Suhde” ei oikein koskaan alkanut ja loppui ennen kuin sai tuulta siipiensä alle. Mieheni kuitenkin sai tästä kuulla ja kriisi oli valmis. Asia minusta selvitettiin ja siitä ei puhuttu, muuta kuin riitatilanteissa, tietenkin.
Vuosi sitten elokuussa kuitenkin päätimme ottaa välimatkaa ja mies muutti toiseen osoitteeseen. Molemmat tapaavat kahta yhteistä lastamme.
Välillä yritimme ja välillä annoimme periksi, kuitenkin rakkautta ja välittämistä oli koska kumpikaan ei oikein osannut päästää irti.
Sain kuitenkin tietää viime kesänä, että miehelläni on ollut suhde jo keväästä 2010 asti, eli silloin kun olimme vielä yhdessä ja pitkälle sen jälkeen kun olimme muuttaneet erillemme, mutta kuitenkin jaksaneet yrittää.
Monesti sain kuulla, kuinka hän edelleen rakastaa minua, kuinka minä ja perhe olemme hänelle tärkeimmät maailmassa.
Samaan aikaan hän kuitenkin kertoi näitä täysin samoja asioita tälle toiselle naiselle.
Eikä tässä vielä kaikki.
Nelisen viikkoa sitten päätimme, että nyt ero on lopullista, nyt ei enää yritetä. Annetaan asioiden olla ja toivotaan, että voimme olla joskus ystäviä.
Viime viikonloppuna minulle selvisi, että tietokoneellani on ollut vakoiliohjelma, jonka kautta ex-mieheni on saanut kaiken tietoonsa, mitä olen koneella tehnyt ja kirjoittanut.
Seuraavana päivänä minulle selvisi, että makuuhuoneessani oli kuuntelulaite, millä on pystytty viimeinen vuosi kuulemaan mitä asunnossani tapahtuu ja mitä täällä puhutaan.
Kaiken tämän lisäksi olen sairastanut masennusta kymmenisen vuotta, joten ahdistus on minulle tuttua siinä mielessä.
Nyt vaan tuntuu siltä, etten tiedä miten jatkaa.