Hei.
Olen lukenut näitä viestejä tänne foorumille, ja lähes kaikkiin vaikeuksiin on syynä pettäminen jossain muodossa. Naimisissa olen ollut kaksi kertaa ensimmäinen avioliityo kesti kymmenen vuotta…yhdessä olimme yhteensä 15-vuotta tästä liitosta minulla on kaksi lasta. Eroomme ei liittynyt pettämistä. Ensimmäinen vaimoni oli kiinteästi yhteydessä lapsuuden kotiinsa, ja sukulaisiinsa. Minusta alkoi vain tuntua että olen naimisissa lasteni äidin kanssa, joka ei ole itsenäinen ihminen vaan tunteiden ja valintojen kautta kiinni vanhemmissaan ja sukulaisissaan. Ikää exvaimollani oli tuolloin 37-vuotta. Kävin terapiassa tuo edellinen ”tunne” jäyti minua, lisäksi exän vanhemmat ja sukulaiset eivät hyväksyneet minua. Sairastin tuolloin masennusta, ja selkäsairautta, joiden johdosta olin pitkillä sairaslomilla. Itse eroa tein/teimme viisivuotta. Minä muutin 5-6km päähän lapsistani jotta voisin osallistua heidän elämäänsä. Olin 43-vuotias ekassa erossa. Emme huutaneet toisillemme lasten kuullen, tai ylipäätään emme riidelleet kuin käytännön asioista. Ero ei ollut helppo päätös missään nimessä vatvoin sitä päässäni ja terapiassa vähintään viisivuotta.
Minulla oli tukena terapia jossa pystyin purkaan pahaa oloani. Vieläkin kun ajattelen eroa nousee tunteet pintaa. Oliko ero oikein, olisiko minun pitänyt jatkaa, vaimo ei halunnut eroa.
Sitten asuin yksin ja tapasin muutamia seurustelu kokeiluja joista ei tullut mitään. Kolme vuotta ensimmäisestä erostani tapasin ns. nuoruuteni ihastuksen jonka kanssa tuntui synkkaavan hyvin tapailimme, ja päätimme muuttaa yhteen. Tämä toinen vaimoni oli kyllä kasvanut kotoonsa pois ja oli hyvin määrätietoinen. Meillä oli yhteisiä harrastuksia, ja hänellä myös kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Hän oli jättänyt miehensä joka kanssa oli ollut naimisissa 15-vuotta. Hänen lapsensa jäivät hänen exmiehelleen, koska heidän oli helpompi käydä koulua isänsä luota. Ensimmäisiä ongelmia ilmeni kun tulevan toisen vaimoni lapset eivät käyneet juurikaan katsomassa äitiään, ja minun tytöt kävivät vähintään kerran kahdessa viikossa viikonlopun. Hän suhtautui hyvin nuivasti lapsiini ja vaati minulta vastausta kumpi on tärkeämpi ”parisuhde vai lapset?”. Koin että ei tuohon edelliseen kysymykseen voi vastata yksiselitteisesti.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Korjaus