Moi teille kaikille! Olen elänyt suhteessa peliongelmaisen miehen kanssa nelisen vuotta josta vajaat kaksi naimisissa. Olemme uusioperhe. Nyt on mittani täynnä. Mitta täyttyi siihen kun sain mieheni kiinni puhelimesta keskellä yötä toisen naisen kanssa.

Olen vuosien varrella yrittänyt tukea sekä henkisesti että taloudellisesti (maksoin kaksi kavallusta työnantajalta) mutta toinen ei ota opikseen. Mielestäni ihmiselle pitää antaa mahdollisuus jos hän yrittää saada elämäänsä kokoon mutta minun kohdallani näin ei ole käynyt. Mieheni vaan jatkaa ja jatkaa. Nyt kun on kuvioissa jollain tasolla myös toiset naiset on viimeinenkin toivonkipinä mennyt. Koen että ero on ainoa vaihtoehto. Jonkunlaista mielenrauhaa kaipaan, voisin olla kotona ilman epäilyksiä ja pelkoa mitä posti tuo tullessaan.

Jossain vaiheessa mieheni kävi A-klinikalla juttelemassa ongelmastaan mutta jo silloinkin minusta tuntui että hän teki sen vain ja ainoastaan siksi että sai minut rauhalliseksi ja antamaan rahaa.

Itse olen jollain tasolla alkoholiriippuvainen ja tästähän mieheni on saanut aseen minua vastaan. Kerran kun mopo karkasi käsistä viinan kanssa pyysin häneltä tukea ja turvaa, asiasta ei sitten edes keskusteltu. Se siitä tuesta.

Tunne ei enää riitä. Olen velkaantunut kun on pitänyt huolehtia kaikki yhteiset laskut. Enää en pysty lisää velkaa ottamaan kun en enempää pysty maksamaan. Luojan kiitos minulla on töitä. 17 v. tyttäreni on aivan ihana. Hän on monta kertaa viimeisen kuukauden aikana sanonut jotta kyllä myö äiti pärjätään, ollaan pärjätty ja pihistetty ennenkin. Ihana kersa!

En ikinä tuomitse ihmistä jos hän on heikko. Jos hän on epärehellinen ei minun kanssani enää pärjää. Renttu saa olla muttei epärehellinen. Ihmisen täytyy olla edes itselleen rehellinen. Mieheni ei ole sitä. Eikä ota todesta vaikka sanon että nyt tämä on tässä. Hän elää niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Puhuu keleistä yms. muista yleisistä jutuista mutta kun kysyn mitä meinaa pelaamisen kanssa tehdä ei edes vastaa. Toisaalta enää minulle kuulukkaan kun on nuo toiset naiset mukana. Ja syyhän tietysti on minun. Olen aina tehnyt jotain tai käyttäytynyt siten että hän haluaa jotain muuta. Olen ollut koko ajan enemmän äiti kuin vaimo.

Kiitos kun luit. Raskas kesä tulossa mutta syksyllä kaikki on toisin. Jos elät peliongelmaisen lähellä toivoisin että kerrot kokemuksesi. Tässä kun salailu, valehtelu ja manipulointi ja syyllistäminen ovat tavallista arkipäivää.

t. tinttiliina