Elämäni on painajaista
Heippa,
En tiedä mistä aloittaisin. Olen niin peloissani, murheen murtama ja sydän särkyneenä.
Noin kolme kuukautta sitten vaimoni ilmoitti minulle että hän on ihastunut töissä toiseen mieheen. Noin kaksi kuukautta sitten hän ilmoitti että haluaa jatkaa elämää tämän ihastuksensa kanssa ja muuttaa pois meidän yhteisestä kodista. Ja näin myös kävi, hän muutti pois, asuu nyt ”yksin” vuokra-asunnossa. Avioerohakemus on jätetty myös noin kaksi kuukautta sitten.
Olemme 30-vuotiaita ja meillä on kaksi pientä lasta. Harjoittelemme nyt vuoroviikkovanhemmuutta. Olemme olleet yhdessä 18-vuotiaasta asti.
Rakastan vaimoani yli kaiken ja haluaisin vain että hän palaa minun luokseni. Minulla on kova ikävä häntä, enkä tiedä haluanko elää ilman häntä. Hän on minun elämäni tärkein ihminen, enkä ymmärrä miksi hän halusi vaihtaa minut toiseen mieheen.
Minua pelottaa tulevaisuus. Miten tästä edetään? Joudunko olemaan yksin lopun elämäni? Saanko enään vaimoani takaisin? Saanko enään ikinä kokea rakkautta? Onko parempi vain luovuttaa?
Heippa apuakaipaava miten sinulla menee?
Vähän sama homma olemme olleet 9 vuotta yhdessä 2 lasta josta toinen on naisen edellisestä suhteesta ja yksi yhteinen olen 33 ja avopuolisoni 31v. Selvisi että avopuolisolla ollut suhde johonkin netissä tapaamaansa mieheen 3kk ja läheistä kanssa käymistä ollut. Jutellut kyllä muillekkin miehille ja kuvia vaihdeltu ja tapailtu.
Rakastan avopuolisoani samalla tavalla kuin alku aikoina. Olisipa kytkin josta voisi laittaa tunteet off. Sitä kun oli kuvitellut että mennään päätyyn asti kun rakastaa toista pyyteettömästi. Typerää kuvitella jospa vielä olisi mahdollisuuksia rakkaus tekee hulluksi.
Lasten takia vaikka avopuoliso tekikin mitä teki ei haluasi riidoissa erota. Saman katon alla asutaan viellä kunnes. Uusi asunto löytyy. Uusi elämä yksin pelottaa,ahdistaa. Lapsia ikävä jo nyt. Uusi elämä pelottaa yksinäisyys siihen opettelu. Tästä ylipääsy, Uudelleen rakastuminen tuleeko sitä ja kelpaako vielä jollekkin. Kiire ei ole mihinkään ja uusia suhteita tulee jos tulee. Ihmisellä on kaipuu ja halu tulla rakastetuksi. Tyhjään kotiin tuleminen ilman lasten oloa pelottaa.
Kukaan ei ole vastassa, eikä kukaan enään odota että olet kotona. Vaimoa ehkä et saa enään takaisin, kuten en varmaan minäkään, uskon kuitenki että sitten joskus parempina päivinä vielä se rakkaus tulee, mutta nyt ei ole sen aika. Koitan vain päivä kerrallaan selvitä tästä.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Lisää ajatuksia tuli
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Lisää ajatuksia
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Kirjoitus virheiden korjaus
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Uusia ajatuksia
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Kirjoitus virheet
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Lisää tuli ajatuksia
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Lisää ajatuksia
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Lisää ajatuksia
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Kirjoitus virheet
Hei sinulle ketjun aloittaja,
Ymmärrettävästi olet asiasta suruissasi ja varmasti mullistuu elämä tuon myötä. Tilanteesi on varmasti sinulle raskas ja pelottavakin. Onko asia yhtään tasoittunut ajan myötä ja onko kipu yhtään helpompaa?
Valitettavasti (tai onneksemme) me ihmiset emme pysy täysin samoina ihmisinä läpi elämämme. Elämä muuttaa meitä ja tapahtumat muokkaa meitä.
Voisivatko tunteesi ex-vaimoasi kohtaan muuttua ajan myötä enemmän sellaisiksi ystävä tyyppisiksi? Siis tarkoitan, että eihän hänen ole pakko poistua teidän/sinun elämästä täysin. Voisitteko jatkaa kuitenkin ystävällisissä merkeissä?
Mitä tulee tuohon rakkauteen.. niin tottakai voit rakastua/ihastua/löytää uuden kumppanin. Juuri nyt et välttämättä sitä halua tai siihen pysty - eikä tarvitse. Se ehdottomasti voi kuitenkin tulla elämääsi jotain kautta, jossain vaiheessa - jos olet sille avoin/halukas.
Anna itkujen tulla kun itkettää - ei siinä muu auta. Olet varmasti kohdannut eräänlaisen kriisin ja kriisi järisyttää aina ihmisen olemusta jollain tapaa. Selviät siitä kyllä, mutta se on juuri tuollaista tunteiden sekamelskaa. Elämäsi kyllä löytää uudet uomat ajan kanssa.