Olen nuori, vasta päälle parikymppinen. Suhdekkin on aika tuore, vasta 1.5 vuotta. Kuitenkin paljon on ehtinyt tapahtua.

Jo suhteen alussa mies kertoi vaikeasta taustastaan (ex tyttökaverin lyöminen riidan päätteeksi,josta oikeudetkäynnit ym.) Ja suhteen alkuaikoina mies sairastui (tai jo aiemmin) ja hakeutui hoitoon kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. Hoidot ja lääkitykset ei menny ihan nappiin sillon, johtuen ehkä että yritti päästä ahdistusta ja masennusta pakoon alkoholilla ja hoitaja tykkäsi läpättää enemmän omista jutuistaan kun kuunnella.

Noh noin puolen vuoden jälkeen tuli eka ylilyönto, baarissa pussaili toisen kanssa naamani edessä. Tämä ilta mieheltä sitten päättyi putkaan, kun oli niin humalassa. Ajan kanssa sain annettua anteeksi. Kaikki sujui hyvin tammikuuhun asti, muutettiin yhteen silloin. Mies oli maailman täydellisin poikaystävä. Mies lihosi kuitenkin lääkkeiden myötä ja alkoi saada taas niin suuria masennusaaltoja ja lopetti lääkkensä, koska koki että ne pahentavat asiaa.

Tästä se alamäki sitten lähtikin. Älytön viinaralli, vihapuuskat, kännipäissään ei vielä minuun kajonnut mutta ovia, tavaroita ym hajosi. Uhkaili kissani viskaamisella seinään ym. Sokeana annoin anteeksi, aina. Keväällä lakkasi enää korvaamasta asioita ja aloin siskonsa kanssa jutella ja poliisien kanssakkin tajuamaan ettå tarvitsisi hoitoa. Lopulta onnistuttiinkin. Saatiin varattua hänelle taas uusi lääkäriaika. Ennen aikaa kuitenkin oli juhannus,tottakai hän halusi silloin juoda ”varovasti pari vaan”. Noh Juhannuksena myös exäni laittoi viestiä että olenko tietyssä paikassa Juhannuksen, vastasin hänelle etten. Mutta poikaystäväni näki nämä viestittelyt ja helvetti irtosi. Joi itsensä todella humalaan ja riiteli kanssani koko illan. Kun en jaksanut tapella, menin ajoissa nukkumaan ja aamuyöstä herään kun mies kävi fyysisesti kimppuuni,tuurilla selvisin ilman vammoja.

Tämän jälkeen olen itse ollut henkisesti niin sekaisin, muuten pitänyt taukoa mutta lääkärikäynneillä menin hänen mukaansa. Aloitti taas lääkityksen ja on kokoaika parempi ja haluaisi vielä jatkaa kanssani. Toinen puoli minussakin haluaa uskoa vielä. Toinen käskee ajatella omaa terveyttään,saanko ahdistusta ikinä kuriin ja luottamusta kuntoon? Muuttuuko mies tuosta koskaan kun taustatkin huonot? Mitä kautta saisin puheapua ihan naamatusten helpoiten, pienetkin asiat tuntuvat niin vaikeilta nyt. Kunham purin pääni ajatuksia tänne.. ☹️