Hei. Kirjoitin noin viikko sitten tänne mutta viestini on kadonnut johonkin. Nyt yritän uudelleen. Olen kirjoitellut tänne vuoden ajan silloin tällöin. Olen yksi meistä valitettavan suuresta joukosta, joka on joutunut pettämisen uhriksi. Täällä on joskus joku kysellyt, mitä pitemmällä aikavälillä tapahtuu, miten tästä selviää, miten elämä muuttuu. Minä kerron oman tarinani.
Mies jäi vuosi sitten kiinni pitkästä suhteesta, joka jatkuu edelleen. Annoin mahdollisuuden yrittää yhteistä elämää, meillä oli kuitenkin ”kaikki hyvin”, mutta mies valitsi minun ja lasten puolesta, jatkoi suhdettaan, eli sivuelämää, josta on tullut koko ajan suurempi osa todellista elämää. Minä roikuin liian kauan tässä jo kuolleessa ihmissuhteessa, olisi pitänyt lähteä jo aikaisemmin. Tiedän sen mutta kun ihminen on masennuksen syvissä mustissa vesissä, eikä voimia ole edes syömiseen tai itsensä pesemiseen, ei voimia todellakaan riittänyt niin isoihin asioihin, joita nyt elän ja parhaillaan käyn läpi.
Muutan omaan asuntoon lasten kanssa. Ero tulee voimaan lähiaikoina. Pääsen irti tästä kiduttavasta puolinaisesta elämästä, jota olen vuoden nilkuttanut eteenpäin. Nyt on kevät, aurinko paistaa, linnut laulaa ja uusi toivo elää. Enää en anna pettäjän satuttaa minua, en koskaan. Olen päässyt eteenpäin, katseeni on tulevaisuuteen, en murehdi menneitä. Pärjään yksin, pystyn antamaan lapsilleni turvallisen tasapainoisen kodin ilman petollista ihmistä. Valitettavasti tämä petollinen ihminen on lasteni isä, joten joudun jollakin tavalla olemaan tekemisissä hänen kanssaan. Lasten vuoksi kestän sen, mutta yhteydenpidon pidän vain minimissä. Hän joutaa mennä, kaksi pettäjää saavat pitää toisensa.
En tiedä, pystynkö koskaan luottamaan miehiin. Nyt ajatukseni on vain päästä vapaaksi tästä piinasta ja sitten katson rauhassa eteenpäin elämää. En voi sanoa, ettenkö koskaan, ikinä, milloinkaan rakastuisi, mutta kaikki suojakilvet ovat pystyssä. Toivon että joskus voin kirjoittaa tänne, että uskalsin luottaa ja luottamukseni palkittiin. tänään ei ole se päivä, eikä varmasti ihan hetikään, mutta toivottavasti joskus.
Kirjoitukseni tarkoitus on antaa potkua teille, jotka kamppailette ratkaisujenne edessä, erotako vaiko ei. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että jos toinen ei edes yritä, päästäkää irti suhteesta, luottakaa itseenne ja lähtekää, oli lapsia tai ei. Lasten ei ole hyvä elää riitaisessa kodissa. Juuri lasten takia lähtekää, teette siinä suuren palveluksen heille. En tarkoita etteikö pettäjään pitäisi lasten antaa olla yhteydessä, eihän lapsilta voi toista vanhempaa viedä, mutta oman mielenterveyden ja toipumisen vuoksi ainakin minun oli pakko tehdä tämä ratkaisu.
Toivon teille kaikille petetyille voimia suuressa tuskassa. Nyt saattaa tuntua, ettei mikään asia voi koskaan näyttää iloiselta. Itse tiedän nyt, että elämä voittaa, kuitenkin.
Ja teille kaikille pettäjille: saatte juuri sen minkä ansaitsitte, nyt tai viimeisellä tuomiolla.