raisa74 kirjoitti 14.10.2011 0:6
Olen ollut muutaman vuoden parisuhteessa. Takana on ero, joka johtui puolison pettämisestä. Olen käyttänyt pitkään mielenterveyspalveluja, mutta tuntuuu, että en kaikesta selviä siitä huolimatta. Nykyinen puolisoni on "normaali" ja haluaa "normaaleja" asioita. Esim. viettää iltaa kavereiden kanssa. Hänen mennessään vainoharhat saavat vallan ja saan aikaiseksi itselleni täydellisen paniikin. Olen kokeillut lukuisia lääkityksiä elämäni aikana ja mikään ei täydellisesti auta. Pidän todella puolisostani, mutta hänestä tuntuu, että rajoitan hänen elämäänsä liikaa ja jos en tee asialle mitään, parisuhde saa jäädä. Tuntuu, että olen yrittänyt kaikkeni ja en pysty muuttumaan. Se ei riitä. En tiedä enää mitä tekisin. Olen hyvin riippuvainen ihmisistä ja pelkään kuollakseni menetystä. Olemme käyneet pariterapiassa, mutta mieheni ei pidä siitä. Käyn itse terapiassa säännöllisesti ja yritän todella. Se ei vaan tunnu riittävän enää.
Elämäni on romahtamassa.
Saatko jotenkin kiinni mikä on se ensimmäinen paniikkiinjohtava ajatus? mikä seikka saa ajatuksesi paniikki-uralle?
Menetyksen pelko on aivan luonnollinen pelko jos taustalla on hylätyksi tulemisen kokemista paljonkin. Petetyksi tulemisen kokemus on purettavissa jos sitä voi käsitellä vaikka itselle kirjoittamalla tai mt-tston ihmisen(tai täällä tukinetissä). esim. tukihenkilön kanssa.
Riippuvaisuus toisista ihmisistä kertoo jotain että oletko aivan sinut itsesi kanssa? olisiko jotain keinoa olla enemmän itsen kanssa? huomioida omia oloja - vastata omiin tarpeisiin itse eikä odottaa toisilta tai toisten taholta turvaa?
- tämä on helpompaa ajatella kuin käydä läpi.
Onko sinulla mahdollista harkita lemmikin ottamista, joka vahvistaisi turvallisuuden kokemistasi? Lemmikit jaksavat kuunnella niin huolia ja murheita kuin kosketustakin, jota antaessaan saa itsekin mielihyvähormooneiden kautta parempaa mielialaakin.
Löydätkö sinua kiinnostavia asioita tai tekemisiä, jotka vahvistavat itseluottamustasi?
Tiedätkö ketään kaveria, joka kenties haluaisi jutella joskus vaikka edes ohimennen ja kenties joskus myöhemmin vaikka innostuis lenkkeilemään samaan suuntaan kanssasi?