Elämä uskottoman puolison kanssa-Miten estää perhehelvetti?
Hei kaikki!
Kirjoitan hätähuutoni tänne, kun en muutakaan paikkaa tiedä, missä uskottomuus-keskustelu olisi yhtä asiallista.
Tarinani on seuraavanlainen: Menin naimisiin aviomieheni kanssa viisi vuuotta sitten. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Meillä ei ole tällä hetkellä lapsia. Lapsi olisi tervetullut, mutta en ole tullut raskaaksi, vaikka emme ole käyttäneet viimeiseen pariin vuoteen ehkäisyä. Yksi syy voi olla ikä, olen nelikymppinen, toinen se, että meillä on miehen uskottomuuden vuoksi ollut paljon ongelmia seksuaalisuuden alueella. Mies laittaa aika ajoin kovastikin jarrua seksin suhteen.
Uskottomuuden kaikki merkit ovat olleet ilmassa viimeiset neljä vuotta. En nyt jaksa niitä luetella. Siitä olen varma, että toinen nainen on ollut kuvioissa jo vuosia. Jopa hänen tätinsä on sotkeentunut tähän, ja aviomieheni on kyläillyt tämän 2 naisen kanssa tädillään. Sama täti inhoaa minua ja on levitellyt minusta kaikenlaisia valheita jo vuosia, niin että hänen koko sukunsa inhoaa minua. Onneksi suku on tosi pieni.
Vaikka olen epäillyt vuosia uskottomuudesta, niin todisteita alkoi ilmaantua vasta viime keväänä miehen muuttaessa äitinsä luokse asumaan remontin ajaksi. Tuona aikana mieheni ilmeisesti vietti kaikki vapaa-aikansa 2:n kanssa.
Uskottomuuden lisäksi avioliittoa on rasittanut kosteusvauriot. Entinen kotimme joutui kosteusvaurion ja homeen vaurioittamaksi. Jouduimme jättämään kotimme kahden vuoden asumisen jälkeen. Nyt olemme ostaneet uuden kodin vuoden etsinnän jälkeen.
Kolmas asia joka rassaa on miehen vuorotyö ravintolassa. Elämä on vaikeaa, kun ei näe toista laisinkaan. Olemme ihan eri aikaan työvuoroissa, minulla on normaali päivätyö ja hänellä ilta- ja viikonlopputyö. Tiedän ihmisiä, joilla on tullut avioero, jo pelkästään tästä syystä.
Meillä on ollut siis tosi vaikea avioliitto. En tiedä miten selviän tästä? Vuosien uskottomuuden jälkeen en tunne enää muuta kuin vihaa aviomiestäni kohtaan. Kaikki hänen olemuksessaan kuvottaa minua. Vihaan jopa hänen ulkonäköää, joka ennen viehätti minua. Uskottomuus ja hänen pienen sukunsa sekaantuminen mieheni uskottomuuteen (siihen lietsominen) on tehnyt perusteellista tuohoa avioliitossamme.
Onko keinoja selvitä tästä? Miten selvitä tästä? Onko muita, joita oma aviomies alkanut ällöttää kun itselle selvinnyt uskottomuus? Meillä vielä sellainen lisäongelma tässä, että mies ei myönnä uskottomuutta, vaan jopa syyttelee minua uskottomuudesta jos koitan ottaa puheeksi hänen uskottomuuden.😞
Tilanne mennyt uuden asunnon oston jälkeen sellaiseksi, että olemme jo ottaneet kovastikin yhteen uudessa kodissamme ja käyneet toistemme päälle. Miten estää perhehelvetin muodostuminen? Kannan syvää vihaa ja katkeruutta sekä surua miestäni kohtaan, koska hän pelannut peliä selkäni takana jo vuosia. 😭 Suren sitä avioliittoa, jota toivoin, ja jota en koskaan petoksen vuoksi saanut. 😭
Jos olisin tuossa tilanteessa, niin hakisin avioeroa, sillä tuosta pääsee, mutta sinä teet, tietysti ihan omat päätöksesi.
Helemi! En halua erota, pakko löytyä joku muu ratkaisu! Jos kerran suurin osa miehistä pettää, niin mitä hyötyä on erota? ok, olen itsekin antanut syytä pettämiselle olemalla väkivaltainen, kun asiasta tullut puhetta. En yritä tehdä itsestäni pyhimystä. EN uskalla myöskään erota, koska olen nähnyt vastaavassa tilanteessa, että ei kuitenkaan päästä toisesta irti ja sitten asutaan vuokralla ja kuitenkin paneskellaan toisen kanssa. Eli en näe eroa oikeana vaihtoehtona tässä. Meillä on aika-ajoin hyvinkin intohimoista, mutta juuri nyt tunnen taas vaihteeksi inhoa miestä kohtaan. Luulen, että ajoittaiset inhon tunteet aika normaaleja, jos toinen käy vieraissa.
Rukoilen joka päivä Jumalaa, että mies jäisi kiinni tai tunnustaisi tekonsa. En vain voi uskoa, että tämä tilanne jatkuu ikuisesti näin? Joskushan tämän on loputtava? :a
Olen lukenut, että jotkut parit ovat päässeet irti vuosien uskottomuuskierteestä. Jos se on muillekin mahdollista, miksei sitten meille?
Mikä on minulta nyt oikea suhtautuminen, kun mies ei millään tunnusta?😐
Perhehelvetin estät itse, siten, että poistut aina paikalta, itse, välittömästi, kun tunteet ylikuumenee.
Kirjoita paperille mitä tiedät. Erota pelkät arvailut tosiasioista, kuten et voi arvailla, mitä miehen täti sanoo tai tekee, jos et ole paikalla itse todistamassa. Kun tosiasiat ovat varmat, että pettää, kuten itse väität: Jos on aina kieltänyt , vuosia, on turha odottaa ihmettä, hänen puoleltaan. Kieltäjän uskottomuus jatkuu eikä kieltäjän kanssa voi rakentaa hyvää parisuhdetta, tai voi, mutta uskottomuus on siltti olemassa ja totta.
Ota aikalisä, nyt on hyvä joulurauhan aika. Pohdi sen aikana, mitä sinä itse haluat. Muista, että jos toinen ei halua samaa, omat toiveesi, mitä hänen pitäisi tehdä tai olla, ovat vain omia toiveistasi, toisella on vapaa tahto, hän toimii sen mukaan.Lue muiden kertomuksia, täällä, ja muilla sivustoilla, saa perspektiiviä, mitä muut petetyt ajattelevat ja tekevät. Toivon että kuuntelisit nyt rauhaisaa joulumusiikkia, siitä saa mielenrauhaa, vaikka lyhyeksi ajaksi. Jouluisat halit sinulle!
Sinä teet, ihan omat ratkaisusi.
Olen ollut joskus, samanlaisessa tilanteessa ja tiedän, ettei toinen pettämistään myönnä, jos siitä ei ole, veden ja tulen pitävää todistetta ja vielä sittenkin väittää vastaan.
Minun ainakin olisi pitänyt tajuta erota jo heti, mutta en antanut periksi....no, tarpeeksi monta kertaa ja vihdoin järki tavoitti onneksi pään.
Ennen kaikkea, voimia sinulle! Olen myös kirjoittanut tänne uskottomuudesta. Tiedän miehelläni olevan peliä useamman muun kanssa. Siitä, minkä tasoista se on, en tarkalleen tiedä. Minun ongelmani on se, etten uskalla kertoa tietäväni. Pelkään seurauksia.
Tuli mieleeni, voisitko saada tämän tädin puhumaan ja antamaan sinulle lisää todisteita? Ei kai mies loputtomiin voi kieltää?
Uskoisin, että parantuminen uskottomuudesta alkaa vasta kun asia on tunnustettu ja käsitelty. Sitä voiko pettäjä siitä koskaan muuttua, en tiedä.. Välillä tuntuu, että se on joku sairaus mikä ei lähde ihmisestä.
Moikka.
Olet varmasti itsekin huomannut. Teillä on jo perhehelvetti.
Kiitos vastauksista. Koen heti helpotusta, kun tuntuu, että vihdoinkin on ihmisiä, jotka "kuuntelee"/lukee viestini, ilman hulluksi syyttelyä. Taitaa olla tuo "hulluksi" syyttely yleisin pettävien ukkomiesten syytös, kun vaimon epäilykset herää 😉
Minua helpottaa tieto siitä, että ainut johon olen kohdistanut väkivaltaa on mieheni, ja jokainen niistä kerroista liittyy uskottomuus-keskusteluun, joka on riistäytynyt täysin käsistä. Myös mieheni on niissä tilanteissa sortunut ajoittain jonkinlaiseen väkivaltaan. Mutta en syytä häntä siitä, koska olen ollut joka kerta ensimmäinen joka käy kimppuun. Jokainen noista kerroista on alkanut, kun olen ollut väsynyt ja stressaantunut. Olen puhunut asiasta terapiassa, ja saanut sieltä neuvon lähteä heti ovesta ulos, kun tekisi mieli käydä fyysiseksi. Olen koittanut noudattaa neuvoa. Aina en ole valitettavasti onnistunut. Olen myös herkkä provosoitumaan, ja olen huomannut miehen välillä tahallaan provosoivan minua, jotta saisi tekosyyn lähteä. Näin on käynyt useamman kerran.
Tämä on pitkä prosessi, mutta en ole vielä menettänyt toivoani asiassa. Miehessäni on olemassa myös aivan ihana ja huolehtiva puoli. Rakkauttakin vielä on... ☺️❤️☺️
Olisiko parempi, että aiheesta ei puhuttaisi jouluna lainkaan? Mitä sanon aikuiselle lapselle, joka tietää pettämisestä ja on tulossa viettämään joulua kanssamme? Olisiko parempi sanoa hänelle suoraan, etten halua aiheesta jouluna puhuttavan?
😟
Hei, viime joulu oli minulla aivan suorastaan "sekopäinen", liitelin jossain, en osannut tarttua mihinkään, olin saanut kuulla 9 päivää aikaisemmin mieheni pitkästä suhteesta toiseen naiseen. Lapset perheineen tulivat meille ja vietimme varmasti ihanan Joulun josta minä en oikein muista mitään. Mutta kyllä se kannatti. Emme puhuneet mieheni kanssa asiasta 3:een päivään ja se teki varmasti ihan hyvää. Lapset eivät silloin vielä tienneet tästä. Jälkeenpäin ovat kyllä kertoneet että huomasivat ja tunsivat että kaikki ei ollut ok, vaikka iloinen Joulu vietettiinkin.
Laittakaa asiaa hyllylle Joulun ajaksi. Toivon teille oikein rauhallista ja voimia antavaa Joulua, sillä JOulun jälkeen taas jatkuu arki.
Asia oli hyllyllä joulun ajan. Elämä on silti vaikeaa miehen kanssa joka on uskoton. Olen miettinyt, että pitäisikö minun vaatia, että vaihtaa vuorotyönsä päivätyöhön? Tulotaso laskee, mutta yhteinen aikamme lisääntyisi. Mahdollisuudet pettämiseen vähentyisi. Voiko tällaista vaatia kumppanilta?
Sori, työpaikan vaihto tai se, että mahdollisuudet pettää vähentyy, ei lopeta uskottomuutta. Kun haluaa pettää, maailma on mahdollisuuksia täynnä, työpaikasta riippumatta.