Voisit ainakin huomauttaa miehellesi, että lapsi on tulossa ja hänellä on siitä vastuu myös. Sitten pikaisesti johonkin parisuhdeterapiaan, koska teillä on nyt rankkaa molemmilla. Yritä iloita lapsesta vaikka pahoinvointi vaikeuttaa oloa! Surun keskellä on hyvä osata välillä takertua ilon aiheisiin!

Toivottavasti tilanne on väliaikainen ja korjattavissa! Voimia!🙂👍🙂🌻

Mä tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu! Mulla mies kertoi n. 2-3 kk sitten että tunteet minua kohtaan ovat muuttuneet ja hän ei ole onnellinen enää. Minulta putosi melkein jalat alta. Meillä 2 pientä lasta, juuri ollaan rakennettu ja velat painaa.

Ollaan käyty pariterapiassa ja siellä terapeutti sanoi ekalla kerralla että hänestä tuntuu että mies masentunut. Nyt on käynyt psykiatrilla ja saanut lääkityksen. Nyt odotan innolla että miten käy, palaavatko tunteet pikkuhiljaa vai ei. Vaihdetaanko lääkitystä vai erotaanko.

Itse en ole huomannut mitään ja hänellä on kuulemma ollut paha olo jo useamman vuoden mutta ei ole osannut sanoa mitään. Välillä tuntuu että kyllä ne tunteet palaavat kun meillä on pitkä historia ja hän on ollut ihan erilainen ennen masennusta. Sitten taas tuntuu että ei ne tunteet sieltä palaudu, talo myyntiin vaan ja vuokralle...

Tää tilanne on raskaampi ehkä meille kuin masentuneille miehille. (Tätä lausetta ehkä tullaan kommentoimaan 😉 ) Mä oon ainakin ihan loppu! Nyt laitat sen miehen terkkariin psykiatriselle hoitajalle tai varaat ajan yksityiseltä psykiatrilta.

Tsemppiä ihan hirveesti sulle! Yritä nauttia raskaudesta se on ihanaa aikaa. Ja muista että loppujen lopuksi tää on sun elämä ja sä teet niinkuin hyvältä tuntuu. Mä seuraan tätä keskustelua ja laita miten sun tilanteen käy... Mä odotan et meillä lääkkeet alkaa vaikuttaa😉

Hei,

Tämän palstan lukeminen auttaa minua paljon. Niin nyt kuin aiemmin kriisitilanteissa. Kiitos teille kirjoittajille kaikista ajatuksistanne ja mietteistänne. Vaikka ei tieetenkään ole mukava lukea ihmisten tuskista ja pahasta olosta, on helpottavaaa kuulla, että ei ole yksin omien ajatustensa ja tuntemustensa kanssa. Nyt minäkin rohkaistun liityä tähän keskusteluun.

Olen ollut mieheni kanssa kuusi vuotta ja hänellä on lapsi aiemmasta suhteesta jota rakastan kuin omaa lastani. N. 3 viikkoa sitten mieheni ilmoitti minulle riidan päättteeksi, että hän ei usko, että suhteeellamme on enää tulevaisuutta, että ei ole enää ‘meitä. Tämä tuli minulle täytenä shokkina. Olin toki tietoinen, että suhteessamme on ongelmia, mutta ainakin minulle parempia päiviä on huomattavasti enemmän kuin niitä huonoja. Ja olin silti onnellinen suhteessamme ja rakastan miestäni suunnattomasti. Takanamme on todella vaikea 1,5 vuotta. Mieheni sairastaa kroonista masennusta ja on välillä parempi ja välillä on todella huonoja kausia. 1,5 vuotta sitten hän teki sen pahimman mahdollisimman asian eli petti minua baari illan päätteeksi ja oli yhteydessä tähän naiseen puhelimitse etc. kolmisen viikkoa ennen kuin päätti kaiken. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut sen ensimmäisen ja ainoan kerran jälkeen. Heti tämän jälkeen mieheni sairastuo todella vaikeaan sairauteen jonka lääkitys kesti reilun vuoden ja hän oli sen aikana kuin syöpäpotilas. Väsynyt, ei jaksanut mitään, paino putosi jne. Mutta pääsimme kaiken tämän ylitse. Mieheni parani, vaikka ei edelleenkään ole täysin palautunut aiempaan fyysiseen kuntoonsa. Minä henkilökohtaisesti työstin ja pääsin yli pettämisestä ja lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen annoin anteeksi miehelleni ja halusin jatkaa suhdettamme. Rakastin kuitenkin miestani niin paljon, että se antoi voimaa pasta kaiken ylitse. Mutta se, että paääsin asiasta ylitse vei reilun vuoden. Mieheni lääkitys loppui pari kuukautta sitten ja hän on pikku hiljaa paranemassa. Olen niin odottanut tätä hetkeä kun mieheni paranee ja itse olen päässyt pettämisestä ylitse. Että pääsemme palaamaan tavalliseen elämään, nauttimaan siitä, olemaan taas onnellisia. Nyt tunnen oloni todella petetyksi. Mieheni haluaa lopettaa suhteemme. Kaikki se tuska ja murhe jonka kävin läpi pettämisen jälkeen, kun päädyin jäämään suhteeseemme tuntuu avian turhalta. Olisin säästynyt niin paljolta, jos olisin silloin tiennyt, että suhteemme päättyy joka tapauksessa. En olisi laittanut itseäni läpi sen kaiken tuskan. Ja nyt se kaikki on avian turhaa. Tuntuu, kuin minua olisi huijattu perusteellisesti. Mieheni on nyt terve ja valmis uuteen elämään ilman minua. Piti minua rinnallaaan sairauden ajan ja sitten päätti jättää. Hän harrastaa teatteria ja oli juuri mukanaaa teatteria ja oli juuri mukana näytelmässä jonka aikana ihastui vastanäyttelijäänsä. Mitään ei ole tapahtunut, mutta he tulevat todella hyvin keskenään ja tuntevat voivansa olla muutakin kuin ystäviä. Mieheni on naiselle kertonut, että hän ei ole vapaa ja vaikka olisikin, ei ole valmis suhteeseen tällä hetkellä. Nainen on kuitenkin tunnustanut toivovansa, että mieheni muuttaa viela jossain vaiheessa mielensä. Hän oli mieheni mukaan ehdottanut, että hän ei olisi enää yhteydessä mieheeni johon mieheni oli vastannut, että naisen tulisi tehdä miten parhaaksi näkee. No, nainen ei tietenkään lopettanut yhteydenpitoa vaan tekstailee jatkuvasti, tapaa chatissa jne. He myös tapasivat kaupungissa muutama päivä sitten ja nainen sopivasti toimi kuuntelijana mieheni suhdemurheille. Luotan mieheeni. Hän ei enää pettäisi minua ja arvostan hänen rehellisyyttään ja sitä, että hän on kertonut avoimesti tilanteesta. Mutta en luota tippaakaan tähän naiseen. Hän on selvästi ilmoittanut, että haluaa mieheni, mutta samalla pelaa juonekasta peliä osoittamalla miehelleni kärsivänsä huonosta omasta tunnosta, kyselemällä kuinka mina voin jne. Jos hän todella välittäisi, hän jättäisi mieheni rauhaan tällä hetkellä. Antaisi hänelle aikaa miettiä asioita rauhassa ja ilman hormonien jylläämistä. Jos mieheni tämänkin jalkeen on sitä mieletä, että suhteemme on ohi, he voivat olla niin paljon yhteydessa kuin haluavat. Mutta nyt minun mielesta se oikea teko häneltä olisi jättää mieheni rauhaan ja antaa selvittää päänsä. Ja tama pätee myös minuun. Olen tarjoutunut muuttamaan pois, kunnes mieheni on saannut päänsä selväksi. Tällä hetkellä hän ei enää halua olla suhteessame, mutta on luvannut miettiä pystyisikö hän vielä tosisaan yrittämään viimeisen kerran. Molemmat olemme sitä mieletä, että hänen täytyisi olla mukana koko sydämestään, muuten ei ole järkeä enää yrittää. Ja mina en aio olla toiseksi paras vaihtoehto. Mutta nyt en voi kun odottaa. Olen niin surullinen ja välillä täysin raivoissani siitä, että mieheni lopettaisi suhteemme nyt kaiken kokemamme jälkeen ja toisaalta todella vihainen tälle naiselle, jota mieheni tietenkin puolustaa.
Jaksamisia teille ja etenkin sinulle Surullinen10 raskautesi kanssa. Muista pitää huolta itsestäsi ja lapsesta. Vältä tilanteita jotka tuottavat eniten stressiä niin pitkälti kuin pystyt. Vaikka se sitten tarkoittaisi suhteenne lopettamista. Tärkeintä nyt on kuitenkin oma ja lapsesi terveys.
xxx

Laurora kirjoitti 23.4.2010 13:18

Hei,

Tämän palstan lukeminen auttaa minua paljon. Niin nyt kuin aiemmin kriisitilanteissa. Kiitos teille kirjoittajille kaikista ajatuksistanne ja mietteistänne. Vaikka ei tieetenkään ole mukava lukea ihmisten tuskista ja pahasta olosta, on helpottavaaa kuulla, että ei ole yksin omien ajatustensa ja tuntemustensa kanssa. Nyt minäkin rohkaistun liityä tähän keskusteluun.

Olen ollut mieheni kanssa kuusi vuotta ja hänellä on lapsi aiemmasta suhteesta jota rakastan kuin omaa lastani. N. 3 viikkoa sitten mieheni ilmoitti minulle riidan päättteeksi, että hän ei usko, että suhteeellamme on enää tulevaisuutta, että ei ole enää ‘meitä. Tämä tuli minulle täytenä shokkina. Olin toki tietoinen, että suhteessamme on ongelmia, mutta ainakin minulle parempia päiviä on huomattavasti enemmän kuin niitä huonoja. Ja olin silti onnellinen suhteessamme ja rakastan miestäni suunnattomasti. Takanamme on todella vaikea 1,5 vuotta. Mieheni sairastaa kroonista masennusta ja on välillä parempi ja välillä on todella huonoja kausia. 1,5 vuotta sitten hän teki sen pahimman mahdollisimman asian eli petti minua baari illan päätteeksi ja oli yhteydessä tähän naiseen puhelimitse etc. kolmisen viikkoa ennen kuin päätti kaiken. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut sen ensimmäisen ja ainoan kerran jälkeen. Heti tämän jälkeen mieheni sairastuo todella vaikeaan sairauteen jonka lääkitys kesti reilun vuoden ja hän oli sen aikana kuin syöpäpotilas. Väsynyt, ei jaksanut mitään, paino putosi jne. Mutta pääsimme kaiken tämän ylitse. Mieheni parani, vaikka ei edelleenkään ole täysin palautunut aiempaan fyysiseen kuntoonsa. Minä henkilökohtaisesti työstin ja pääsin yli pettämisestä ja lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen annoin anteeksi miehelleni ja halusin jatkaa suhdettamme. Rakastin kuitenkin miestani niin paljon, että se antoi voimaa pasta kaiken ylitse. Mutta se, että paääsin asiasta ylitse vei reilun vuoden. Mieheni lääkitys loppui pari kuukautta sitten ja hän on pikku hiljaa paranemassa. Olen niin odottanut tätä hetkeä kun mieheni paranee ja itse olen päässyt pettämisestä ylitse. Että pääsemme palaamaan tavalliseen elämään, nauttimaan siitä, olemaan taas onnellisia. Nyt tunnen oloni todella petetyksi. Mieheni haluaa lopettaa suhteemme. Kaikki se tuska ja murhe jonka kävin läpi pettämisen jälkeen, kun päädyin jäämään suhteeseemme tuntuu avian turhalta. Olisin säästynyt niin paljolta, jos olisin silloin tiennyt, että suhteemme päättyy joka tapauksessa. En olisi laittanut itseäni läpi sen kaiken tuskan. Ja nyt se kaikki on avian turhaa. Tuntuu, kuin minua olisi huijattu perusteellisesti. Mieheni on nyt terve ja valmis uuteen elämään ilman minua. Piti minua rinnallaaan sairauden ajan ja sitten päätti jättää. Hän harrastaa teatteria ja oli juuri mukanaaa teatteria ja oli juuri mukana näytelmässä jonka aikana ihastui vastanäyttelijäänsä. Mitään ei ole tapahtunut, mutta he tulevat todella hyvin keskenään ja tuntevat voivansa olla muutakin kuin ystäviä. Mieheni on naiselle kertonut, että hän ei ole vapaa ja vaikka olisikin, ei ole valmis suhteeseen tällä hetkellä. Nainen on kuitenkin tunnustanut toivovansa, että mieheni muuttaa viela jossain vaiheessa mielensä. Hän oli mieheni mukaan ehdottanut, että hän ei olisi enää yhteydessä mieheeni johon mieheni oli vastannut, että naisen tulisi tehdä miten parhaaksi näkee. No, nainen ei tietenkään lopettanut yhteydenpitoa vaan tekstailee jatkuvasti, tapaa chatissa jne. He myös tapasivat kaupungissa muutama päivä sitten ja nainen sopivasti toimi kuuntelijana mieheni suhdemurheille. Luotan mieheeni. Hän ei enää pettäisi minua ja arvostan hänen rehellisyyttään ja sitä, että hän on kertonut avoimesti tilanteesta. Mutta en luota tippaakaan tähän naiseen. Hän on selvästi ilmoittanut, että haluaa mieheni, mutta samalla pelaa juonekasta peliä osoittamalla miehelleni kärsivänsä huonosta omasta tunnosta, kyselemällä kuinka mina voin jne. Jos hän todella välittäisi, hän jättäisi mieheni rauhaan tällä hetkellä. Antaisi hänelle aikaa miettiä asioita rauhassa ja ilman hormonien jylläämistä. Jos mieheni tämänkin jalkeen on sitä mieletä, että suhteemme on ohi, he voivat olla niin paljon yhteydessa kuin haluavat. Mutta nyt minun mielesta se oikea teko häneltä olisi jättää mieheni rauhaan ja antaa selvittää päänsä. Ja tama pätee myös minuun. Olen tarjoutunut muuttamaan pois, kunnes mieheni on saannut päänsä selväksi. Tällä hetkellä hän ei enää halua olla suhteessame, mutta on luvannut miettiä pystyisikö hän vielä tosisaan yrittämään viimeisen kerran. Molemmat olemme sitä mieletä, että hänen täytyisi olla mukana koko sydämestään, muuten ei ole järkeä enää yrittää. Ja mina en aio olla toiseksi paras vaihtoehto. Mutta nyt en voi kun odottaa. Olen niin surullinen ja välillä täysin raivoissani siitä, että mieheni lopettaisi suhteemme nyt kaiken kokemamme jälkeen ja toisaalta todella vihainen tälle naiselle, jota mieheni tietenkin puolustaa.
Jaksamisia teille ja etenkin sinulle Surullinen10 raskautesi kanssa. Muista pitää huolta itsestäsi ja lapsesta. Vältä tilanteita jotka tuottavat eniten stressiä niin pitkälti kuin pystyt. Vaikka se sitten tarkoittaisi suhteenne lopettamista. Tärkeintä nyt on kuitenkin oma ja lapsesi terveys.
xxx

Hei, Laurora !

On sinullakin ollut kestämistä😞
Meidän tilanne on nyt se että eilen mies otti vaattensa ja lähti Enkä tiedä olenko vihainen 😠 vai surullinen 😑❓ En tiedä... Jotenkin kun puhuttiin miehen kanssa sain sen käsityksen että hän haluaa että hänellä on minua ikävä, haluaa tuntea että jotain puuttuu elämästä ja sanoikin että hän haluaa katsoa voiko hän elää ilman minua...Siis mitä?? Sehän on suoraan kun sanottaisiin että ei ole tunteita , haluaa nähdä tuleeko niitä tunteita enää ollenkaan.
Hänen mielestään hän tulee takaisin kun on saanut ajatuksensa selviksi. Mä olen melko varma, että jonkun akan luo se lähti ja helvetti että se tekee kipeää. Suoraan kysyin sanoi että ei ole ketään mutta ...niin..en usko..
Eihän kukaan lähde vaimon luota pois joka on raskaana JOS rakastaa. Tämä on mun mielipide tästä asiasta.
Tiedän, että olisi jäänyt jos olisin sanonut mutta itse halusin tämän välimatkan koska halua aviomiehen kokonaan enkä vain rippeitä. Ei kiitos !
Olisi kiva kirjoitella sun kanssa ihan privaatisti.
Voimia ystäväni kyllä me tästä selvitään(jotenkin)