Olen keski-ikäinen nainen, naimisissa, neljä lasta, jotka jo isoja, neljä lastenlasta. Parisuhdetta on kestänyt 25v. Alunperinkään emme olleet rakastuneet, kun yhteen menimme, minulla oli ilmoitus jossain lehdessä ja mies vastasi siihen. Hän sitten tuli käymään ja jäi siitä istumalta asumaan luokseni. Hänellä oli yksi poika ja minulla poika ja tyttö jo valmiina ja yksi yhteinen lapsi syntyi vielä.
Ruuhkavuodet menivät aika hyvin, välillemme syntyi jonkinlainen kiintymys.
Mieheni alkoi juoda rankasti, mutta hän ei ole koskaan ollut väkivaltainen.
Vuosien vieriessä hän joutui pois töistä ja mielenterveys- ja alkoholiongelmien takia hoitolaitoksiin. Nyt hän ei enää juo yhtään ja muutkin ongelmat hoituvat lääkkeillä.

Nykyään minä olen täysin välinpitämätön häntä kohtaan, minulle on aivan sama, onko hän paikalla vai ei. Mieheni kaipaa kovasti hellyyttä ja olisi todella kiitollinen, jos sitä joskus hänelle antaisin. Emme ole neljään vuoteen koskeneet toisiimme.

Yritän nyt selvittää itselleni, mikä aiheutti sen, että olen häntä kohtaan täysin kylmä.
Luultavasti se aika, jolloin lapset olivat murkkuja, ainakin vaikutti tähän.
Mieheni ei koskaan kieltänyt tosissaan lapsia, ei sanonut pistettä millekään pahanteolle.
Mielestäni hän vain silitteli lapsia päähän, kun olisi tarvinnut näyttää, kuka on mies talossa.
Pahinta aikaa oli se, kun noin kymmenen poikien kaveria tuli joka viikonloppu juomaan meille kaljaa. Pojilla oli yläkerrassa huone, mutta silti kavereiden tulemiset ja menemiset ja kova musiikki aiheuttivat häiriötä naapuristossa, puhumattakaan meidän kotirauhasta.
Yritin ajaa porukoita pois, mutta usein kävi niin, etten onnistunut, ennen kuin uhkasin puhelin kädessä joko soittaa poliisille tai heidän perheilleen.
Mieheni joko ei ottanut kantaa tai ryyppäsi mukana.

En ehkä ole osannut antaa tätä anteeksi. Miehelläni oli myös jossain vaiheessa toinen nainen noin vuoden verran. Mieheni poika asui vähän aikaa tämän naisen luona.

Olen tse vähän väliä ihastunut johonkin mieheen, mutta koskaan ei ole ollut mitään romanssia. Yleensä olen ihastunut varattuihin miehiin, joten mitään ei ole voinut tapahtua, ovat siis olleet turvallisia ihastuksen kohteita.

Nyt olen tavannut eronneen miehen, johon ihastuin. Tämä on vielä niin tuore juttu, että muutamaa katsetta enempää ei ole tapahtunut.
Mutta tiedän, että en voi ajatellakaan uutta suhdetta, ennen kuin tämä asia on selvinnyt minulle.

Olen vihjaillut ja sanonut suoraankin miehelleni, että haluaisin erota, mutta hän ei ole kommentoinut mitään. Mieheni on ihan kunnollinen ja uskon, että hän nopeasti löytäisi uuden naisen. Toivoisin hänelle rakkautta ja hyvää elämää, mutta itse en osaa sitä hänelle antaa. Minun pitäisi vaan vapauttaa hänet kohtaamaan uusia ihmisiä.

Olen pitkään jo lomaillut yksin, eikä se ole ollut meille mikään ongelma, samoin mieheni voi lähteä reissulle, kunhan haluaa. Kun alkuvuodesta olimme yhdessä Levillä, koko reissu meni pilolle, koska minä olin niin pahalla tuulella.
Ahdistun yhteisistä reissuista, ahdistun myös joka aamu kun hän herää.