Ei vaan tunnusta pettäneensä edes jäätyään kiinni.
Moi kaikki!
Täällä vallitsevat nykyisin oudot olosuhteet. Vihitty vaimoni kätkee ennen avoimen puhelimensa, eikä ota läsnäollessani puheluita vastaan muilta kuin perheenjäseniltä. Hänellä on opiskelumatkoja muutaman sadan kilometrin päähän, joihin liittyy”hieman” epäselviä piirteitä. Opiskelu tapahtuu avoimessa yliopistossa, jossa ei ole läsnäolopakkoa vaan luennot voi seurata verkosta.
Rouvaseni palasi toiselta matkaltaan kotiin ikävöivän perheensä luo iloisena ja hyvinvoivana. Purin hänen matkatavaroitaan ja käteeni osui hotellikuitti, joka oli maksettu käteisellä. Sanoi olleensa ystävänsä luona majoittuneena, mutta se ei näillä käytettävissä olevilla tiedoilla vaikuta totuudwnmukaiselta.
Annoin asian olla ja tavallani nielin tarinan, kunnes yhtenä iltana saunoessani tuli mieleeni katsella lähialueen viihdetarjontaa.. Reilun sadan kilometrin päässä eräs suosikkiyhtyeemme, vaimon pyrkimykset päästä orkesterin keikoille tyttöporukalla tai yksin, aavistus todellisesta olinpaikasta ja ei kun matkaan.
Perille päästyäni huomasin pettymyksekseni vaimoni tanssipaikan pihamaalla tupakoimassa. Yli kolmensadan kilometrin päässä sieltä, missä oli sanonut olevansa. Minä häntä tietysti tyrmistyneenä haastattelemaan asiasta ja selitys oli aivan helvetin ontuva. Jätin hänet omaan rauhaansa ja menin ottamaan oluen.
Tämän oluen nauttimisen aikana vaimo poistui alueelta ystävättärensä hallinnoimalle mökille, jonne itsekin menin saatuani vsimoon puhelinyhteyden. Hän pyysi minua jäämään yöksi, mutta jos minut sunne olisi alunperinkin haluttu, olisi pyydetty paria viikkoa aikaisemmin. Päätin siis lähteä kotiin. Seuraavan päivän iltapäivänä vaimo tuli kotiin. No kun kerran lapset olivat hoidossa, ehdotin seksiä ja ehdotukseen suostuttiin. Rouva meni kylppäriin poikkeuksellisen pitkään kestävälle alapesulle, kuivasi itsensä ja tuli luokseni. Se kummemmitta kukituksitta laitoimme saman tien toimeksi ja voi ristus, että vaimo haisi vieraalle miesten tuoksulle paikoista, joihin sitä ei voi esimerkiksi tanssiessa tarttua. Tietysti jatkoin sitä, mihin olin ryhtynyt ja jälkikäteen vasta pukeuduttuamme otin asian esille.
Kun ynnäilin mielessäni hotellikuittia, tanssipaikan mökkikuviota, puhelimen varjelua ja miesten hajustetta rakkaani vartalolla, kaikki oli selvää. En vain pystynyt hyväksymään tosiasiaa. Löin nämä kortit pöytään ja totesin hänen harrastavan syrjähyppyä. Ette usko, kuinka hänen puheäänensäkin oli täysin erilainen kun hän jyrkästi kiisti pettäneensä. Pokka ei hänellä pitänyt tippaakaan vaan kaikki olemuksessa alleviivasi ja kirkui, että nyt tulee soopaa. Turha sellaista keskustelua tietenkään on jatkaa, joka ei etene kohti totuutta.
Minut on tietysti tässä leimattu sairaalloisen mustasukkaiseksi, läheisriippuvaiseksi ja ties miksi muuksi. Kehtaankin epäillä! En minä tässä vaiheessa enää epäillyt, vaan katsoin että minulla on tietoa ilman todisteita. Todisteita siis pöytään ja mielellään heti. Murulla on tapana hoitaa puhelinliikenne nykyisin autossa tai jossain ulkona pihalla. Siispä päätin virittää autoon iphonen aurinkolipan alle tallentamaan hänen jorinoitaan ja jäädä odottamaan. iPhone on siitä kätevä laite, että sen sanelimeen pystyy vetämään vaikka vuorokauden putkeen akun kestosta riippuen. Kotiin tultiin myöhemmin pojan treenireissulta ja oli aika hakea luuri pois.
Kun muut olivat illalla jo unessa, minun oli laitettava kuulokkeet päähän ja alettava kuuntelemaan. Salakuuntelu on tietysti rikoslain nojalla tuomittava teko, mutta se nyt ei tässä vaiheessa ole päällimmäinen murhe. Tallenteesta kuului, kuinka ajomatka eteni vaimon ja pojan ajaessa liikuntapaikalle, poika jäi autosta pois ja auto lähti uudelleen liikkeelle. Puhelin soi ja puheluun vastattiin heti. Soittaja oli tämä vaimon ystävä, joka oli sen mökin järjestänyt. Myös vaimoni ystävän ääni kuuluu tallenteessa erittäin selkeästi läpi, joten onhan se tuplasti mielenkiintoisempi jo senkin takia. Keskustelussaan he molemmat mollasivat omia puolisoitaan, suunnittelivat ”opintomatkaa” laivalle, ja tulevia ”opintomatkoja”. Tärkeintä antia puhelussa kuitenkin oli se, että vaimo omin sanoin totesi syrjähypänneensä.
Se, että saa konkreettista tietoa, ei sitten näköjään helpotakaan. Siitä alkoi minulla fyysinen määrittelemätön kipu koko yläkropassa. Puristava tuska. Pää oli kuin Haminan kaupunki ja työnteko ei tuntunut onnistuvan huonostikaan. Edelleenkin vaimoni kiistää, ei kyennyt itse kuuntelemaan tallennetta kohdasta, jossa totesi pettämistä olleen. Edelleen hän kyttää tilaisuutta päästä saman miehen syliin. Tänään hän sen suurella todennäköisyydellä tekee, kun olen viemässä lapsia mummolaan yöksi. Tänään hänen takkinsa kauluksen hupputilassa on pienen pieni herkällä mikrofonilla varustettu kuuntelulaite johon voi soittaa. Tästä tulee raskas päivä, mutta en voi jäädä siihen asemaan että minua haukutaan luulotautiseksi, sairaalloisen mustasukkaiseksi yms.
Onneksi löysin paikan jonne voin kirjoittaa pahaa mieltäni pois. Tämä tekee ihmisestä hyvin yksinäisen ja rikkinäisen.
Nyt ei jaksa enempää, sori jos tekstissä on muutama typo ja pilkut päin peetä. -L-👀
Hei Leijona.
Minä niin myötäelin juuri noita fyysisiä ja henkisiä tuntemuksia viime viikon ajan.
Tällä kertaa asia oli selvä ja vaimoni myönsi asian.
Ainut vaan ettei voinut kertoa suhteen laadusta eikä mitään muuta. Tosin facebook paljasti asioita...en olisi halunnut tietää, shokki.
Luottamus ollut kova suhteessamme, ilmeisesti ajateltu että toista pidetään itsestäänselvyytenä-> kavalin seurauksin.
Aiheeseen liittyen:
Olisi pitänyt ottaa opiksi jo muutaman vuoden takaisen emännän ulkomaan reissun jälkeen kun puhelin soi tiuhaan ja tekstareita tippui. Huomasin kyllä että numero oli ulkomailta..
Yksi viesti vilahti jossa ikävöitiin perään, eikä kumppani myöntänyt mitään. Oliko sitten
tapahtunut mitän, en tiedä.
Tilanne oli myös silloin tukala mutta laantui. Uskottelin itselleni suhteeni jatkuvan.
Suhde ollut sit ilmeisesti heikolla vaikka 14v takana ja kolme lasta. Pahaa tekee.
Itse en ole hairahtunut vaikka itse sanonkin. Kaikki olisi ollut mahdollista harvalla "omalla reissulla" mutta puolisolleni se ei ihme kyllä herättänyt ihmetystä.
Itseensä tässä joutuu menemään myös rankasti.
Eromietteet kovat tällä hetkellä, ja luottamuksen menetys ikuista.
Toivon voimia ja jaksamista kohtalotovereille.
Keskutelkaa suhteessa olevat ajoissa tunteista ja haluistanne ettei tälläistä "tyhmyydessä tapahdu".
Vaimoni ei myöskään pysty myöntämään pettämistä vaikka toinen osapuoli on sen myöntänyt ja muitakin todisteita on olemassa, kuten heidän viestinvaihtonsa, joka on kaukana kaverillisesta. Lisäksi näitä tapauksia on enemmänkin, mutta mitään hän ei myönnä.
Olen yrittänyt saada vaimoni keskustelemaan asiasta ja hän tietää, että voin antaa anteeksi jos tiedän mitä annan anteeksi. Mutta nyt hän vain pyytää anteeksi, että on tehnyt huonoja valintoja ja aiheuttanut harmia. Sehän voi tarkoittaa ihan mitä tahansa ja on lähinnä vapaudut vankilasta kortti. Kyllä anteeksi täytyy osata pyytää oikeasta asiasta, eikä kaikista harmeista joita on elämänsä aikana aiheuttanut.
Vaimoni syyttää minua siitä, että en pidä perheemme puolta ja ihmettelee miksi nostan vanhoja käsiteltyä asioita jatkuvasti esille. Tämä viimeisin on siis tapahtunut tänä vuonna ja ei todellakaan ole selvitetty, kuten ei ole aikaisempia tapauksia. Hän vain toivoo, että painan asiat jälleen villaisella, sillä meillähän on hyvä ja vahva suhde ja hän rakastaa minua - että mitähän v....
Itselläni on periaate, joka sallii säännöistä joustamisen kun tavoite on hyvä ja josta ei aiheudu muille pahaa. Vakoilu, mistä puhut on hieman kaksiteräinen miekka. Kun luottamusta ei ole ja toinen ei myönnä selkeitä tapahtua, sen avulla saa selkeät todisteet, mutta palveleeko se enemmän sinua, tilannetta vai kumpaakaan? Olet nyt varma asiasta, mutta onko teillä enää mahdollista rakentaa luottamusta suhteessa? Itse pohdin tätä samaa ongelmatiikkaa, sillä vaimoni ei koskaan myönnä valheitaan ja niitä on jo iso nippu. Todisteet on selvät, mutta hän ei vain myönnä. Hänen psyykkeensä estää häntä puhumasta totta ja myöntämään valheet. Hän menee aivan lukkoon kunnes hyökkää verbaalisesti kimppuuni. Hän kyllä mielellään puhuu ongelmista jotka hänen mielestä koskevat minua, minun lapsia tai vanhempia. Mutta todellisiin ongelmiin emme pääse käsiksi.
Jos jää kiinni, kannattaa olla rehellinen edes silloin. Rehellisyyden tulee kyllä alkaa jo ennen sitä. Olemme tästä vaimoni kanssa usein puhuneet, mutta hänellä on selvästi eri säännöt kuin minulla ja olisin lopettanut suhteemme heti alkuun ensimmäisen ison valheen paljastuessa mikäli olisin ymmärtänyt kuinka vakavasta ongelmasta on kysymys. Petetty osapuoli kärsii tilanteessa paljon, mitä pettäjä ei ymmärrä poimiessaan rusinoita pullasta. Petetyn osapuolen itsetunto romahtaa ja luottamus muihin. Todennäköisesti myös pettäjä kärsii, mikä nakertaa parisuhdetta. Valehtelu syö paljon energiaa.
Toivottavasti saatte asian käsiteltyä johtaa se sitten eroon tai yhdessä jatkamiseen, mutta ilman asian läpikäyntiä, sytytyslanka palaa, sen tiedän omasta kokemuksesta.
Hei 🌻🙂🌻
Olen samaa mieltä siitä, että jo jäätyään kiinni pettämisestä, ei kannata valehdella enempää. Valehtelu siinä tilanteessa aiheuttaa sen, että luottamuksen takaisin saaminen kestää paljon pidempään. Riittää, että on jo siihen asti valehdeltu.
Meillähän tuota systemaattista valehtelua kesti lähes yhtä kauan, kuin miehellä oli tuo toinen nainen. Useita kertoja häntä asiasta tenttasin mutta en saanut totuutta irti. Kaikki merkit viittasivat pettämiseen mutta mies laittoi ne minun harhoiksi ja jopa lasten (aikuisia) kuullen herjasi minua vainoharhaiseksi hulluksi.
Sitten hänen oma mielenterveytensä alkoi pettämään ja tunnustus tuli. Sekin oli ensin hyvin totuudesta poikkeava. Viikon päivät meni, kunnes sain puristettua totuuden suhteen laadusta ja hyvin intiimihän se sitten oli ollut ☹️
Mies joutui sairaslomalle kuukauden ajaksi. Hän ei kestänyt häpeää ja tekoaan. Hän lamaantui täysin, eikä voinut liikkua kodin ulkopuolella, koska pelkäsi sitä, että muut ihmiset tietäisivät hänen pettämisestään.
Kun on pettänyt, niin kyllä silloin täytyy löytyä kanttia kertoa tapahtuneesta kaikki, jos vähänkään omaa kumppaniaan arvostaa. Totuuden salaaminen jää parisuhteen taakaksi loppuiäksi. Mikäli on tarkoitus jatkaa yhdessä, sen tulee tapahtua siten, että lähdetään liikkeelle puhtaalta pöydältä.
Olemme ihmisiä, teemme virheitä elämässä mutta niitä voi korjata. Toinen juttu on sitten kyllä toistuva pettäminen; sen tapahtuminen antaa jo aihetta miettimiseen; kannattaako enää jatkaa yhdessä?
Moikka taas ja kiitos hyvistä kommenteista. Ette tiedä, miten hyvältä tuntuu kun ei pidetä pimahtaneena. Viikonloppu meni ihan toisin, kuin arvelin. Satuin tosin kuulemaan, että porauslautalle ollaan matkalla. Kommenteissa todettiin, että vakoileminen on kaksiteräinen miekka, sitä se totisesti on. En vain voi millään jäädä asemaan, jossa minua päästään pitämään vainoharhaiseksi muuttuneena huru-ukkona. En voi itselleni mitään, pakko yrittää olla ajan hermolla. Saisi nyt vaan jonkun ratkaisun tälle tilanteelle, niin pääsisi jatkamaan elämäänsä. Yritetään kaikki jaksaa ja ollaan tyytyväisiä kun me ei täällä olla kuitenkaan yksin. 🙂
Tervehdys,
Tässä on nyt tullut oltua petettynä kaksi ja puoli vuotta. Miellän yhä selvemmin, että olen petetty lopun ikäni, vaikka pettäminen olisikin silloin aikoinaan loppunut. Vähän kuin alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka ei enää joisikaan.
Aluksi mielsin, että toipuminen on jotenkin yhtenäistä ja yksisuuntaista. Ahdistus vähenee, luottamus paranee, parisuhde vahvistuu jne. Aluksi näin kävikin ja suurena apuna oli, että vaimo tunnusti avoimesti mitä oli tapahtunut, tuli vastaan, oli tukena ja vastasi kysymyksiin. Kävimme pariterapiassa lähemmäs parisenkymmentä kertaa noin vuoden aikana. Siellä terapeutti käsitteli varsin vähän, mielestäni yllättävän vähän pettämistä. Lähinnä kävimme läpi meidän yhteisen perheen, lapsuuden perheiden ja parisuhteen historiaa. Sitä minkälaiset eväät ja taakat molemmilla on ja miten ne on sovitettu ja voisi sovittaa yhteen.
Kun olen selvinnyt pettämisen akuutista kriisistä, on parisuhteen ja elämän moninaisempi kirjo päässyt esille. Pettämisen aiheuttama ahdistus on hyvin pitkälle laimennut mutta se ei ole enää vakaasti lientymässä kohti nolla-pistettä. Pettäminen on yhtenä traumana muiden kovien kokemusten joukossa. Se on yhtenä kokemuksena tuomassa ehkä viisautta ja ymmärrystä elämää kohtana ja muokkaamassa omaa persoonaa.
Hyvin nopeasti pettämisen jälkeen mielsin, että parisuhdetta on jatkettava uudelta pohjalta, vanhaan ei ole paluuta. Tässä olin oikeassa mutta en nähnyt kuinka vaikeaa se on. Omaa historiaa ja yhteistä historiaa ei voi sivuuttaa ja sen takia terapiassa niihin syvennyttiinkin. Eli parisuhteemme jatkuu joiltain osin uudelta pohjalta mutta sen perustana on kaikki vanha hyvässä ja pahassa. Mukaan lukien se, että minä olen petetty ja vaimo on pettäjä. Näistä ei pääse eroon, niiden kanssa on opittava elämään. Se on vaikeaa ja sen takia niin moni eroaa pettämisen jälkeen, ei heti, vaan ajan mittaan. Puoliso on kuin peili joka näyttää leiman, paiseen kasvoilla, oli se sitten petetyn tai pettäjän.
Jotta paiseesta huolimatta voisi katsoa puolisoaan hellästi kaivaten, on toisessa vaakakupissa oltava paljon rakkautta, myötätuntoa, välittämistä ja tahtoa jatkaa yhteistä matkaa. En näe, että tämä voisi onnistua ilman rehellisyyttä. Jos valehtelusta on tullut tapa, siitä on hyvin vaikea päästä eroon. On koettava jonkinlainen ahaa-elämys tai herätys ja nähdä oma toiminta uudella tavalla. Ulkopuolelta ei voi pakottaa rehelliseksi.
Pettämisessä yleensä pahinta on epärehellisyys ja pettäjän on otettava vastuu epärehellisyydestään. Esim. perheneuvoja ja psykologi Helena Topparin sanoin: Pettäjän pitäisi ottaa vastuu teostaan ja olla aidosti pahoillaan. Olisi osattava tuntea myötätuntoa toista kohtaan: tein väärin, rikoin yhteistä sopimusta. Pettäjän vastuunotto on edellytyksenä sille, että pari pääsee eteenpäin.
Toivotan kaikille voimia pitää itsestään huolta!
Lejjona kirjoitti 4.4.2016 21:59
En vain voi millään jäädä asemaan, jossa minua päästään pitämään vainoharhaiseksi muuttuneena huru-ukkona. En voi itselleni mitään, pakko yrittää olla ajan hermolla. Saisi nyt vaan jonkun ratkaisun tälle tilanteelle, niin pääsisi jatkamaan elämäänsä. Yritetään kaikki jaksaa ja ollaan tyytyväisiä kun me ei täällä olla kuitenkaan yksin. 🙂
Hei Leijona
Oikeastaan sillä "todisteella" ei ole mitään merkitystä. Asian juju on siinä, että sinä et luota. Käytännössä sinun ei tarvitse löytää mitään faktaa enää.
Sinulla on täysi oikeus sanoa ääneen, että tämä oli tässä. Voit tehdä ratkaisun ja päättää parisuhteenne vaikka tänään, ei tarvitse odottaa mitään. Et oikeastaan voita mitään sillä, että jatkat kyttäämistä, epäilemistä ja vaimosi syyttelyä. Päin vastoin, se saa sinut voimaan entistä huonommin.
Samaa mieltä kuin Apolloperhonen. "Saisi jonkun ratkaisun" kuulostaa siltä, että ratkaisun pitäisi jostain ulkopuolelta tippua syliisi. "En voi itselleni mitään" on myös itsepetosta ja vastuunpakoilua. Kyllä voit. On sinun aktiivinen päätöksesi vakoilla puolisoasi - voit myös päättää toisin. Ja ilmeisesti olet jo vakoilulla kerännyt ne todisteesi, joten mitä ratkaisua vielä odotat? Että vaimosi romahtaa polvilleen anomaan anteeksiantoa petturuudestaan? Niin tuskin tulee käymään, kun hän ei saman tien tunnustanut.
Ratkaisu on ihan sinun käsissäsi eikä sinun tarvitse odottaa sen saapuvan jostain. Toki voit kypsytellä asiaa, ei tarvitse tehdä hätiköityjä päätöksiä, mutta jos sinulla on jo todisteet eikä vaimosi silti myönnä, mikään määrä vakoilua ja todisteita ei saa häntä taipumaan. Ja kaivat vain itsellesi lisää pahaa oloa, jos/kun vakoilet vaimosi toimia.