Moi! olen 19 vuotias nuori nainen, olen ollut yhdessä kihlattuni kanssa jo 4 vuotta.
On ollut välillä riitoja kuten suun soittoa, väärin käsityksiä ja muuta. Mutta nyt puolessa vuodessa meidän riidoista on tullut paljon pahempia. Riidat alkaa yleensä niin että mua ärrsyttää jokin asia esim. toiset naiset tai jokin muu juttu, ja sitten mua alkaa ahdistaa.
Mun miesystävä ihmettelee tietenkin mikä minulla on mutta mulla on vaikeuksia avautua.
En pysty rauhallisesti keskustella asioista jotka pännii mua, korotan ääntäni tai alan huutaa. Sitten yleensä heittelen tavaroita ja lyön ovia. Mulla todettiin äskettäin että mulla on skitsofrenia ja personallisuus häiriö ja siksi mun käytös on perseestä välillä!
Sitten yleensä sanon sellasta mitä en tarkota. ja yksi ongelma on että en siedä kaikkia toisia naisia. pelkään aina että joku varastaa mun miesytsävän multa tai yrittää nussia häntä! vihaan pornoo ja naisjulisteita, siitä saan yleensä kunnon kohtauksen!
Ja tässä juuri sain keskenmenon joka sattuu niin helvetisti. Halusin vauvan 😭 miksi en saanut tekee oikein pahaa nähdä joku toinen nainen raskaana tai nähdä pieni vaavi.😭
Esim. eilen se taas muistutti mua keskenmenosta kun näin kaupassa raskaana olevan naisen sain niin kovan ahdistuksen että olisin voinut repiä itteni palasiks..☹️☹️☹️ Ja sitten alion syyttää itseäni että oon huono ihminen ja paska, ja sitten mun mies hyökkäsi kimppuuni hän tarttu mua hiuksista ja ravisti ja heitti mut sängylle ja meinas kuristaa mut..😭 ja löi mua nyrkillä takaraivoon sattu niin perkeleesti!!!😭n Mutta rakastan häntä silti…eli voin aika huonosti😭
Huonosti mennee! Uskoisin että paremmin menisi, jos saisit itsestäsi niin paljon irti, että jättäisit miehen. Sinä tietysti teet päätöksen sen asian suhteen, mutta minä puhun kokemuksen syvällä äänellä. Joka lyö kerran, lyö toisenkin kerran ja se ei ole vitsi!
Vaikka sinulle olisi diaknosoitu mikä tahansa, niin mies teitää sen ja teitää muutenkin tilanteen, keskenmenon, niin hänellä pitää olla nyt voimaa tukea, eikä läpsiä päin naamaa.
Sanot, rakastat, niin minäkin luulin vuosikymmeniä ja nyt sanon, se oli henkiin jäämis taistelua, nouseehan sitä ihminen peloissaan vaikka takaperin puuhun ja sanoo, että minä rakastan!
Voi hyvänen aika, sinä olet nuori ihminen, elämää on edessä vaikka kuinka, älä anna yhdenkään ihmisen vaikuttaa omiin päätöksiisi, älä edes suuren kaikki nielevän ja hyväksyvän rakkkauden takia, sillä se on sitä elämän suurinta harhaa. Vaikka sanotaan että kaikki se kärsii ja kaikki se kestää, niin lyömisestä ja pahoinpitelystä ei siinä puhuta mitään.
Uskotko, että tunnen kuvion, ensin lyödään ja sitten pyydetään kauniisti anteeksi, itkeä tirautetaan pari kyyneltä malliksi, kuinka mieskin itkee ja nainen heltyy ja taas on kaikki niin hyvin - seuraavaan kertaan asti.
Jokainen isku voi olla viimeinen, älä jää sitä odottamaan.