Heippa
Joo kiva kuulla että on onnellisia asioita hetkiä ja vaikka nyt on vaikeata
niin nyt pitää vaan jaksaa katsoa valoisasti vähän pidemmälle ajanjaksolle
niin varmasti asiat ja elämä järjestyy.
Nyt heikkona hetkenä vaan muistat että et jää yksin asioita miettimään
ja tee kaikkea pienijä asioita / tekoja mistä saat voimaa ja iloa itsellesi.
En tiedä tykkäätkö sinä Irinan lauluista mutta kuunteleppa sen niminen
laulu kuin vilmi siinä on upeat sanat ja sanomaa.
Minä saan Irinan lauluista hurjasti voimaa.
Oletkos kenenkään ihmisen kanssa jutellut omista asioistasi ???
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut ???
Kaunista loppuvuotta sinulle

Hei taas!

Olen iloinen puolestasi että edes jokin asia on liikahtanut, tuo terveydenhoitaja-asia edes. Niin ne pikkuhiljaa lähtee asiat etenemään, ihan itsekseen ja ystävien apu on tarpeen. Pyydä rohkeasti apua, sitä varten ystävät ovat.
Toivon onnea asunnon johdosta, kyllä erotilanteessa asuntoasiat hoituvat, asuit sitten millaisessa linnassa hyvänsä, niin luulen.. ainakin tuttavani erotilanteessa sai heti asunnon lasten kanssa vaikka asuivat sitä ennen isossa omakotitalossa. Toivottavasti en puhu lööperiä.
Käperry rauhassa nurkkiisi, ei sinun tarvitse näytellä reipasta eikä sinun tarvi venyä eikä paukkua. Keskityt nyt itseesi ja tyttäreesi ja pyydät sitä apua aina kun tarvitset. Sillä tavalla se elämä lähtee kulkemaan pikku hiljaa. Olen iloinen siitä että saat tyttärestäsi uutta ajateltavaa ja iloa elämääsi. Voimia kaiken ikävän yli. Muistatko/ehditkö/jaksatko ulkoilla, se voisi tehdä hyvää! Jaksamista ☺️❤️

Kiitokset jälleen vastauksista.

Kohtuu hyvin taas mennyt kun jotain muuta ajateltavaa saanut. Niin kauan menee aina hyvin kun tekee jotain ja keskittyy siihen, eikä mieti mitään tähän asiaan liittyvää.
Iltaisin/öisin se sitten yleensä iskee päälle kun rauhoittuu paikalleen ja on aikaa ajatella asioita. Eilinen esim. meni aivan hyvin koko päivän siihen asti kun illalla piti asunnolle palata.
Onneksi kaveri kohta tulee käymään, saa taas jotain muuta ajateltavaa, vaikka tämä päivä aika hyvin sujunut tähän mennessä.

Juttelu jäänyt taas vähän vähemmälle. Tarhassa sentään kysyivät viime viikolla miten minulla menee. Jotenkin tuntuu nololta purkaa asioitaan täällä, kun lukenut noita muiden juttuja joilla tuntuu olevan asiat vielä huonommin kuin minulla.

Asunnosta saanut kauppakirjat kirjoitettua ja pitäisi toimittaa eteenpäin, jos vaikka ensi viikolla pääsisi uuteen asuntoon.

Heippa
Hieno homma kun on parempia päiviä.
Mutta samalla muistutan että elämässä kyllä tulee heikkoja hetkijä
ja niihin kannattaa varautua rakenna itsellesi sellainen tukiverkko että et
jää yksin vaan aina on joku auttamassa.
Joo sen vuoksi sinulle sanoin että jos vaan jaksat niin mene vaan töihin niin
on muuta ajateltavaa.
Jos jäät sohvan pohjalle niin siinä äkkiä tulee kärpäsestä härkänen.
Hyvä kun tulee kaveri jonka kanssa voit jutella kaikista asioista
sillä se todellakin helpottaa elämää.
Äläkä ikinä edes ajattele silleen että nolottaa tänne palstalle purkaa asioita.
Vaan aina kun joku asia painaa mieltä niin se pitää pystyä purkamaan
mielestä pois.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Heippa laba!

Mahtavia uutisia sulla, niin se asia kerrallaan järjestyy🙂👍
Nyt vain jaksamista muuttoon!

Ei kannata tuntea itseään noloksi kun kirjottelet tänne!
Se on vaan hyvä että kirjotat, koska täällä on samaa kokeneita ihmisiä, vaikka ovatkin eri tilanteissa eronneet.
Sun ero oli tuollainen ja se on myös erokriisi, jota sun pitää saada työstää ja puhua, tässä tapauksessa täällä kirjottaa🙂
Joskus anonyymisti on helpompi kirjottaa, muiden tarinoista ja kokemusista saa voimaa ja vertaistukee! Sä oot ihan oikeessa paikassa.

Itse jotenkin tunnen että on hyvä, että et ole kokenut väkivaltaa (toivottavasti) suhteessasi, se on raakaa.
Ja luulen, että kaikilla eronneilla on samoja tunteita vaikka lähtökohta onkin eri.

Onnea sulle uuteen kotiin!
Tänään just juttelin työkamulle, että kuinka hienoa onkaan tajuta, että koti on uusi ja oma, jonka saa laittaa sellaiseksi kuin haluaa, nyt kun olen saanut laittaa tän jouluiseksi ihan oman mielen mukaan, niin tuntuu kivalta!
Ja kun sun tytär saa oman huoneenkin, niin teille tulee varmasti hieno koti.
Ei se oo tärkeintä mitä se koti tavaroineen sisältää, vaan se, että oma elo ja olo tuntuu hyvältä. Mulla on pieni yksiö kerrostalossa, mutta täällä on vain se mitä tarvii ja kun itsellä on hyvä nyt, ei kaipaa mitään suurta. Ja kun tässsä talossa on rauhallista ja turvallista asua.

Saatko sä muutto apua?
Hieno juttu, kun kysyivät päiväkodissa miten jaksat🙂
Toivottavasti sun vatsaoireet helppaa jossain välissä, tai sitten kun stressi on ohi.
Itsekin reagoin vatsallani kaikkeen, se on aika inhottavaa, vatsakipu kun vaikuttaa kaikkeen olemiseen. Mulla on krooninen vatsakatari😝
Mutta siihen on onneksi hyvät lääkkeet, toivottavasti sä saat kans.

Voimia sulle, kirjotahan taas miten menee! Oon hengessä mukana🙂👍

Morjensta taas.

Tää viikonloppu meni suht mukavasti, käytiin maalla katsomassa kummipoitsua ja samalla tytön kummeja.
Siihen asti oikeastaan hyvin kun entinen emäntä sitten ilmoitteli että on saanut ruotsin risteilyn joululahjaksi ja lähtee tammikuun lopussa moisella. Ei siinä muuten mitään mutta on juuri sillä viikolla kun tyttö on hänellä hoidossa, joten ilmoitus luontoisesti tuuppasi sitten minulle.
Ei siinä mitään, kaikki mahdollisuudet käytän siihen että tytärtäni näen, mutta ei ihan taas meikäläisen ajatuksen kulkuun moinen mahdu. Mietin vieläkin että pitäisikö vaan ilmoittaa paria päivää ennen että ei onnistu, on menoja, mutta toisaalta pelottaa missä tyttö tämän jälkeen on, risteilyä tuskin perutaan.

Kyllä tossa onneksi muuttoapuakin on luvassa, vaikka enköhän suurimman osan yritä itse tehdä ettei tarvitse muita häiritä.

Heippa
Ole onnellinen kun lapsesi tulee luoksesi.
Mutta tiesitkö että esim ammattikoulun pojat ( kuljetuksen puolelta ) tekee
myös muuttoja ja tekevät kaiken.
Eivätkä veloita muuta kuin kilometri korvauksen.
Ehdottomasti pitää apua kysyä kun sitä tarvii eikä itse kaikkea timpuroida.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Sen verran asiat sentään edennyt että sai jo uuden asunnon, ehkä uudeksi vuodeksi uuteen kotiin.
Ja sitten toivomaan että nykyinen menee nopeasti kaupaksi kun joutuu kumpaakin yhtä aikaa makselemaan + loppuja velkoja.

Mutta viimeistään siinä vaiheessa helpottaa kun saa nykyisen myytyä.

Saikin kavereista sen verran muutto apua, että jo ennen joulua uuteen kämppään.
Nyt toista yötä jo nukutaan täällä, vaikka kovin keskeneräistä vielä onkin.

Oli kylläkin muuten ankein joulu mies muistiin, vaikkakin tytöllä oli onneksi hauskaa ja suunpielet
korvissa. Itse ei vaan ole onnistunut pääsemään mitenkään joulutunnelmaan.

Moi laba,

kiva kuulla että uudessa kodissa asustelette ja sait muuttoapuakin!
Onko vielä paljon tavaroita järjestämättä?

Ei mullakaan oikein joulumieltä ole ollut tänä jouluna, mielessä on ollut aikas tavalla Tuffani kuolema, tammikuussa tulee vuosi siitä ja omasta erosta puolivuotta.
Töihin menin alkuviikosta, joka piristää kyllä, vaikkakin raskasta välillä niinkuin vanhustyö onkin, mutta antoisaa ja on kivat työkaverit.

Kiva kun tyttäresi nautti joulusta, se toivottavasti piristi sua!
Miltäs muuten elämä näyttää, miten jaksat? Onko vatsakipusi hellittänyt?
Raskasta aikaa nuo kaikki tapahtumat, ero ja muutto, mutta jossain vaiheessa pahin on ohi ja huomaa että elämä jatkuukin.

Morjensta.

Viime kirjoituksesta aikaa kun tuntuu että kaikki aika mennyt tuohon muuttoon.
Vanha kämppä alkaa olemaan myyntiin laittamista vailla, uusi vielä täynnä pahvilaatikoita kun terveys vähän taistelee vastaan niiden tyhjentämisen suhteen.

Tällä hetkellä neljättä viikkoa sairaslomilla, parin viikon päästä pääsee tutkimuksiin jos vaikka keksisivät jotain tuohon vatsaani. Nyt tosissaan alkaa aika loppu olemaan kun parin pahvilaatikon kannon jälkeen joutuu toista tuntia lepäilemään että pystyy jotain tekemään. Edelleenkin mennään noilla 2-3h yöunilla. Tosin menty jo sen pari kuukautta, että alkaa pikku hiljaa jo tottumaan.

Tyttö onneksi tuli tänään takaisin taas viikoksi, joten jonkun verran mieliala kohosi, vaikka sairaus kyllä tappelee sen verran vastaan ettei oikeen tiedä miten päin olisi.

HE!I
Luin tämän ketjun ja ajattelin vastata pienellä viestillä. Oletko Laba saanut lääkettä nukkumiseen? Itse olen elänyt tilanteessa, jossa mieheni ilmoitti pettämisestä. Tämän seurauksena unet menivät aivan sekaisin, apua sain loppujen lopuksi pienestä määrästä nukahtamislääkettä. En ole koskaan aiemmin käyttänyt mitään vastaavaa valmistetta ja ensin olin hieman ajatusta vastaan, käytön aikana kuitenkin koin, että oli helpottavaa mennä sänkyyn ja antaa itselle lupa nukkua; vaikka ei olisikaan oikeastaan nukuttanut - ajattelin, että jospa aamulla olisi hieman parempi olo. Nukkuminen oli tärkeää fyysisesti, mutta se oli toisaalta lepoa myös päivän ahdistavista ajatuksista. Mieti, onko sinulle tarpeen pieni lääkitys tähän alkutilanteeseen, enää minäkään en tarvitse lääkettä ja lopettaminen ei aiheuttanut mitään vaikeutta kun asiat alkoivat selkeytyä.

Toinen ajatukseni oli, että itse olen elänyt kriisiä jo kaksi vuotta, emme ole eronneet (vielä), mutta toisaalta hyvin raskaita pettymyksiä on tämän kahden vuoden aikaana tullut. Mietin, että onko sittenkin helpompaa tuo kertarysäys kuin sitten tämä eräänlainen kituminen, jossa mennään toivosta epätoivoon, luottamuksesta pettymykseen jne. ? En toisaalta tiedä kun en ole sinun tilanteessasi ollut, enkä toisaalta ajattelekkaan niin, että asioita voisi arvoittaa kenen kipu on pahinta. Itse alan olla jo melko uupunut tilanteeseen, jossa elämme liittoamme, mutta minä en kuitenkaan luota puolilsooni lainkaan.

Toivon sinulle ja pienelle tyttärellesi mukavia yhteisiä hetkiä, lapsi saa aina hyvälle mielelle vaikka itse olisi kuinka maassa ☺️

Moro.

Oon joo saanut lääkkeitä nukkumiseen muttei uskalla ottaa ton vatsan kanssa..

Menikin taas pari päivää vähän turhan hyvin, tänään sitten ex emäntä tuli linjoja pitkin päälle ja ilmoitti että menee vaikka oikeuteen saakka jos ei tyttöä itselleen saa.. Ilmeisesti kyse kumminkin lähivanhemmuudesta.

Ei kuulemma vaikuta mitenkään tapaamisiin tai mihinkään muuhunkaan, pääasia ettei minulla asiaan sanomista ole.

Itsellä kyllä sen verran kyseiseen henkilöön luotto mennyt etten itsekkään uskalla periksi asiassa antaa. Lähinnä siitäkin syystä että hyppinyt työpaikasta toiseen ja tällä hetkellä mitään muuta omaisuutta kuin kaupungin vuokra-asunto. Ja alunperin kotoisin muualta Suomesta, joten lähinnä pelkään että jos lähivanhemmuus menee niin tyttö häviää sen siliän tien jonnekkin.