Heippa
Onhan se kurjaa kun parisuhde kariutuu.
Mutta ei se elämä eroon kaadu.
Kauankos sinun erostasi on aikaa ???
Muista että ikinä me ei ajatella mitään itsetuhoajatuksia vaan aina löytyy
asioihin ratkaisu ja elämä kyllä järjestyy usko minua.
Vaan sinulla on nyt sellainen vaikea elämän tilanne ja nyt sinua pitää autta, neuvoa,tukea
jne niin hiljakseen elämä järjestyy ja nautit elämästä.
Minä mielelläni kyllä sinua autan ja neuvon ja minulta voit kysyä ihan mitä vaan.
Väitän kyllä että puolisollasi on ollut pitempään ajatus toisesta sillä ei yleensä
lähdetä hetken mieli johteesta.
Onkos sinulla ketään ystävää / kaveria jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Se helpottas elämää.
Oletkos työssä vai työtön ???
Toivoisin esim että ulkoilisit luonnossa sillä se auttaa jaksamaan ja minä saan
esim metsästä hurjasti voimaa.
Kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Hei! Olen pahoillani puolestasi. Nytkin kyllä tuntuu, että mitä sitä voi toiselle sanoa, mutta en halunnut vain käydä lukemassa ja poistua sanomatta sanaakaan.

Olisiko hyvä, jos sinulla olisi joku, jonka kanssa puhua? Toivottavasti pääset asunnosta pois pian. Uskon, että se helpottaisi edes hiukan tuollaisessa tilanteessa.

Huilaamisia ja voimia!

Moikka, ja ihan ensiksi voimia sinulle!
Hakeudu tai soita pikaisesti omalle terveysasemalle, varaa aika lääkärille ja pyydä lähete psykiatriselle sairaanhoitajalle(joka löytyy kaikilta terv.asemilta tai sitten siellä on psykologi).
Kun pääset psykiatrisen sairaanhoitajan luo, pääset juttelemaan ja purkamaan mieltäsi. Sulla on varmasti paha olla, ja sitä pahaa mieltä olisi hyvä päästä sanottamaan jonkun kanssa. Ensi hätään luotettava ystäväkin käy, mutta ammattilaisen avulla pääset varmasti riittävän avun piiriin. Älä epäröi hakea apua. On ihan ymmärrettävää että maailma sortuu kun noin iso mullistus elämässä tapahtuu. Itse pitkitin avun hakemista liian pitkään eron jälkeen, mitä pikemmin apua hakee sitä nopeammin alat voida paremmin. Voit myös kirjottaa tänne, kunhan purat mieltä johonkin.
Ja onneksi sulla se lapsi, joka rytmittää elämääsi joka toinen viikko. Ota niistä viikoista kaikki irti, ja kun olet yksin koita tehdä sellaisia asioita mistä tulee hyvä mieli. Käy ulkona kävelyllä...
Joka tapauksessa minä ainakin ymmärrän tuskasi, ja toivon sinulle voimia jaksamiseen. Kyllä se elämä vielä hymyilee vaikka just nyt ei siltä varmasti näytäkkään.

En kyllä ikinä uskonut, että kukaan vastaisi. Kiitos siitä.

Kuukauden verran tästä nyt on, kun pakkasi tavaransa ja lähti. Tai ainakin osan, tällä hetkellä loput lojuu vielä täällä.
Omia tavaroita pakannut jo osittain pahvilaatikoihin, kun ei tiedä milloin pitää lähteä. En kyllä tytärtäni haluaisi pahvilaatikko kasan keskellä asuttaa, joten yrittänyt ne viikot pysytellä hyvinkin pitkälti muualla.
Itse nyt vielä jotenkin pärjää, vaikka henkinen romahdus meinaa joka kerta tulla kun ovesta sisään kävelee.

Aina ollut huono puhumaan asioista(ni), joten mieluummin tälleen kirjoittelen. Joitakin hyviä ystäviä on, jotka tietävät asiasta, lopuille en ole edes kehdannut kertoa.
Jotenkin tälläinen avautuminen vain sotii kasvatustani vastaan, eli siihen että miehet eivät itke, jne..

Töissä tällä hetkellä, samassa paikassa viimeiset 10 vuotta. Hommissa joista tykkään, mutta eivät nekään tällä hetkellä kiinnosta yhtään. Kuten ei oikeastaan mikään muukaan, mistä ennen on iloa saanut.

Ja saman kuukauden verran terveys reistaillut ja unettomia/vähäunisia öitä viettänyt. Nukuimme käytännössä koko ajan samassa sängyssä vierekkäin, tällä hetkellä yksin sohvalla. Ei sitäkään uskonut ettei yksin enää osaisi nukkua.

Hei laba, kuulostat kyllä todella alavireiseltä. Univaikeuden myös verottavat hyvinkin nopeaan jaksamista ja mielialaa. Niihin kyllä kannattaa hakea apua. Lääkärissäkäynti olisi varmasti ihan paikallaan.

Ei ehkä lohduta, mutta meitä on monia, jotka olemme kokeneet eron ja moni niinkin, että toinen on jättänyt.

Minua on lohduttanut kovasti, kun olen ymmärtänyt, että kaikella on aikansa. En siis olekaan täysin epäonnistunut elämässäni, kun olen joutunut päättämään ensimmäisen pitkän suhteeni ja nyt, kun toinen suhde on kohta myös mennyttä kauraa.

Niillä suhteilla vain oli oma aikansa. Elin todella syviä tuskan hetkiä eron jälkeen. Sairastin myös masennuksen, johon minulla oli onneksi lääkkeet. Lääkkeistä pääsin helposti eroon, mutta olivat ne todella suuri apu siinä tuskassa, kun piti kuitenkin eron tuskien ja isän kuoleman aiheuttaman surun keskellä hoitaa arki.

Olet tärkeä ihminen, pidä itsestäsi huolta! Nyt, jos koskaan, se on tärkeää.

Hei!
En tiedä onko joku jo neuvonut mutta mielestäni työterveysasema on se paikka, jonne sinun tulee ihan ensiksi varata päivystysaika ja sitä rataa sairausloman avulla järjestellä asioitasi vai oletko jo siellä käynyt? Kun saat levättyä ja purettua pahaa oloasi työterveysaseman psykologilla ja hoitajalla tai lääkärillä niin siitä pikkuhiljaa voimasi alkavat palata. Ymmärrän totta tosiaan pahan olosi. Minulla erosta jo aikaa mutta vieläkin tuntuu aika ajoin pahalta, ero on aina ikävä vaikka itse halusin pois alistavasta suhteesta.
Voimia ja jaksamista sinulle arjessa. Kyllä sinä selviät, ajan kanssa, älä odota mitään hetkessä tapahtuvaa ihmettä, se on käytännössä mahdotonta. Rukoilen puolestasi ☺️❤️

Hei laba!

Pistän minäkin tänne kommenttia, että hyviä neuvoja nuo kaikki on sinulle antaneet.
Vaikka ei miehet kauheasti puhuisikaan, niin sä ainaki oot kirjottanu tänne ja se on tosi hyvä juttu.

Nyt sun tarvii panostaa itseesi, siihen että sulla on olis taas hyvä olla.
Kiva kun lapsesi käy luonasi, kuulosti ainakin siltä että se antaa sulle voimaa.
Itse erosin väkivaltaisesta avopuolisostani 4 kk sitten ja olen käynyt juttelemassa kriisityönteekijän kanssa koko ajan.
Mutta ehkä se on niin, että naisille puhuminen on luontevampaa ja helpompaa.
Eikä sillä tavalla miten purkaa tuntojaan, ole varmaan väliä, pääasia lienee se että saa elämän taas kasaan.

Erot ei oo koskaan helppoja, oli syy mikä tahansa😞
Aina se syö ihmistä jollain tapaa. Mutta ehkä kaikesta oppii. Joskus koetut asiat voi kääntyä voimavaraksi.
Muuttaminenenkin on rankkaa, kaikki se yhteinen mitä on ollut tuhoutuu.
Kaikki tavaran pakkaaminen, yhteisen kodin tyhjentäminen.
Erot on surullisia ja jotenkin epäreiluja ja ne romuttaa paljon, ei enää ole yhteisiä unelmia.
Sinäkin olit menossa ostamaan sormuksia, miten ihanaa se olisi ollutkaan ja tärkeää sinulle.
Ja sitten hän vain lähti toisen matkaan, surullista, sinun puolestasi.
No, vaikkei sitä uskokaan juuri nyt, niin elämä jatkuu ja asiat selvii.

Jaksamista sulle,mee päivä kerrallaan🙂👍

Heippa
On sinulla paljon vahvuustekijöitä.
Hyvä kun on työtä.
On ystäviä.
Kun minulla oli lapsuudessa ja nuoruudessa ongelmia ja vaikeuksia niin minulla oli ja on
hurjan upeita ystäviä / kavereita jotka auttoi ja aina olen asioista avoimesti puhunut.
Niin sinullekin sanon että rohkeasti asioista puhumaan sillä se on pahin virhe jos
jokin asia mieltä painaa eikä voi / uskolla puhua asioista.
Kuin myös minulla on ollut ja on niin paljon töitä että ikinä en ole kerennyt murheita
murehtimaan vaan työ on ollut minulle hyvä lääke.
Jos vaan jaksat niin mene ehdottomasti töihin niin saat muutakin ajateltavaa
ja tekemistä.
Olisi kyllä hyvä jos puhuisit jonkun kanssa ja minä laitan tuohon pari puhelin numeroa
ja toivoisin sinulle että soittaisit niin saisit asioita puhua sillä se todellakin helpottaa
elämää.
Eikä ikinä pidä silleen ajatella että mies ei voi puhua jne.
Kriisikeskus 01019 5202
Kirkon palveleva puhelin 010190071
Saat upeaa apua ja puhua asioista.
Kyllä elämä järjestyy.
Kaunista loppuvuotta sinulle

Kiitokset taas lukuisista vastauksista.

Tänään taas alkoi asiat kaatumaan siihen malliin niskaan että tuli mieleen
käpertyä nurkkaan ihmettelemään.
Sain kumminkin ystävän avustuksella varattua ajan työterveyshoitajalle jossa sai tunnin verran purkaa tuntojaan. Lisäksi ensi viikolle lääkäri ajan, jota ei taas oman hoitotiimin kautta olisikaan saanut.

Josko silloin saisi tähän sairauteen/olotilaan jotain selvyyttä, niin saisi ehkä päätäkin kuntoon sitä kautta.

Tämä viikko suht hyvin mennyt kun saanut tyttären kanssa olla, mutta ensi viikko alkaa taas pikku hiljaa ahdistamaan. Asunto asia sentään sen verran edennyt että jos kaupunki/asumisoikeus firma eivät katso liian rikkaaksi nykyisen omistusasunnon johdosta niin saatan jopa ennen joulua uuden asunnon saada.
Ja sellaisen vieläpä, josta tytär saa oman huoneen. Kaikesta muusta valmis tinkimään, mutten siitä lupauksesta. (Äitinsä luona nukkuu olohuoneessa.)

Eroryhmiäkin taas ehdotettu mutta oli näemmä paikallinen juuri lopettanut, kun vihdoin alkoi siltä tuntua että moiseen voisi oikeasti mennä purkamaan tuntojaan, ilman että "huonolta" ihmiseltä tuntuu.

Tiedoksi teille eronneille:

Tukinetissä alkaa maanantaina 16.1.2012 klo 17-18.30 ammatillisesti ohjattu, suljettu vertaistukiryhmä. Ryhmä on tarkoitettu eron kokeneille aikuisille ja se toimii reaaliajassa liveryhmien tapaan.

Ryhmä kokoontuu joka maanantai kahdeksan viikon ajan samaan kellonaikaan.

Kokoontumisajankohdat ovat:

ma 16.1. klo 17-18.30
ma 23.1. klo 17-18.30
ma 30.1. klo 17-18.30
ma 6.2. klo 17-18.30
ma 13.2. klo 17-18.30
ma 20.2. klo 17.18.30
ma 27.2. klo 17-18.30
ma 5.3. klo 17-18.30.

Sitoutuminen ryhmään koko sen keston ajaksi on tärkeää. Ryhmän käynnistyminen edellyttää riittävää osallistujamäärää.

Suljettu ryhmä tarkoittaa tässä siis noin kymmenen henkilön ryhmää, jonka kokoonpano ei matkan varrella muutu. Tarkoituksena on, että ryhmän jäsenet säilyisivät samoina ryhmän alusta loppuun asti.

Vertaistuki on vastavuoroista kokemusten vaihtoa, jossa samankaltaisia prosesseja elämässään läpikäyneet ihmiset tukevat toinen toisiaan. Ryhmässä voidaan tasavertaisina jäseninä jakaa ajatuksia ja tunteita sekä vahvistaa omaa selviytymistä avoimen ryhmäkeskustelun avulla.

Haku ryhmään on käynnissä parhaillaan ja se jatkuu 4.1. asti. Lisätietoja ryhmästä ja hakulomake löytyy Tukinetin Omalta kanavalta.

Terveisin

Kata

Moi laba!

Hienoo kuulla että sulla asiat etenee ja pääset lääkäriin🙂👍
Toivottavasti sä saisit sen asunnon ja tyttäresi oman huoneen, se on niin kauniisti ajateltu.
Nyt sä tarvii vaan aikaa ja uskoisin että se tekee tehtävänsä. Itse olen nyt 5 kuukauden aikana päässyt yli pahimmasta ja voin todeta tuon pitävän paikkaansa, vaikken aluksi siihen uskonutkaan.
Tietysti se usko on hauras tulevaan, mutta päivät näyttää etenevän ja oloni kohenevan, ei ammattilaiset ja ystävät sitä turhaan jauha😀

Nyt tajusin ensimmäisen kerran, että olen yksin, totaalisen yksin.
Se on aika raastava tunne välillä. Aika monenmoista tunnetta sitä ihminen tuntee, sä varmaan kans, mut se kuuluu tohon hommaan ja niiden pitää vaan antaa tulla.

Jaksamista🌻🙂🌻

Välillä tuntuu kummasti paremmin menevän, ja herää jo miehiset... hmm.. kaikki varmaan tajuvat.
Välillä sitten alamäkeä senkin edestä.

Tänään suht hyvin vielä mennyt, oli tytöllä aamulla vajaan tunnin luisteluharjoitukset.
Jotenkin mieli aina kohenee kun katselee pieniä ihmisiä niin riemuissaan, vaikka itsellä olisikin mieli maassa.

Edellistä lainaten, tuntuu nyt jo erittäin yksinäiseltä, vaikka ystäviä ja perhettä onkin ympärille.
Vaikka ei kumminkaan aina ihan suoraan viitsi puhua tunteitaan kun kumminkin suurin osa avovaimon kavereita myös.

Eipä se sitten viikonloppu/alku kovin hyvin mennyt.
Terveys rakoilee sen verran ettei mitään hyödyllistä saanut tehtyä.
Tänään sai töissä kivuiltansa puoli päivää oltua. Onneksi huomenna lääkäri aika jos jotain tosiaan selviäisi, alkaa aika finaali olo olemaan parin tunnin yöunien jälkeen.

laba kirjoitti 12.12.2011 13:11

Eipä se sitten viikonloppu/alku kovin hyvin mennyt.
Terveys rakoilee sen verran ettei mitään hyödyllistä saanut tehtyä.
Tänään sai töissä kivuiltansa puoli päivää oltua. Onneksi huomenna lääkäri aika jos jotain tosiaan selviäisi, alkaa aika finaali olo olemaan parin tunnin yöunien jälkeen.

Heissan!

Mikä sinulle aiheuttaa noita kipuja ja terveyshuolia?
Itselläni on reuma ja oikeiden lääkkeiden löytäminen tuntuu olevan kiven alla, itellä myös kipuja tällä hetkellä, kun jouduttiin lopettamaan yks reumalääke allergian takia.

Itelläki jäi yöunet vähiin viimeyönä.
Tiiän tunteen, parin tunnen yöunilla ei pitkälle pääse😟
Toivottavasti asiat lekurissa selviää ja saat nukuttua taas!

Lähinnä näillä näkymin ärtynyt suoli, eli se että reagoin kaikkeen mahallani ja tämän seurauksena maha sitten aivan sekaisin.
Pari viikkoa sairaslomaa ja lisä tutkimuksiin.

Asunnon kumminkin näillä näkymin sain, ja tästä kohosi mielialakin sen verran että saanut siivottua tunnissa enemmän kuin viimeisen kuukauden aikaan.
Enää tarvitsisi ottaa kiinteistönvälitys firmaan yhteyttä että tulisivat tekemään myyntipaperit nykyisestä niin saattaisin jo ennen joulua päästä uuteen kotiin.😀

Ei kyllä ole pitkään aikaan niin hyvältä tuntunut kun asuntoa koskevaa sähköpostia lukiessani, ensimmäistä kertaa reiluun kuukauteen tuli hymyiltyäkin.