Et anna lasta sen miehen hoiviin ennen kuin lopettaa juomisen ja todellakin jätät sen miehen. Itse olen vähän vastaavanlaisesta perheestä, isä joi paljon ja sai raivokohtauksia humalassa ollessaan, haukkui äidin maan rakoon ja äiti ei heikkouttaan uskaltanut lähteä, kun pelkäsi että isä keplottelee minut ja veljeni itselleen eron jälkeen. Rahaa ei koskaan ollut, kun kuulemma äiti tuhlasi kaiken. Äiti ei saanut pitää yllä sosiaalisia suhteitaan, lähteä ikinä mihinkään, joskus jos meidän kanssa matkoilla kävi niin saatiin kuulla syytöksiä, et ollaan vieraiden miesten luona oltu, vaikka ihan itsekin pystyin todistamaan että niin ei ollut ollut. Myöhemmin on minutkin haukkunut, kun olen liiaksi äitini kaltainen. Äiti lopulta erosi sitten kun me lapset oltiin jo aikuisia ja isä ratkesi juomaan vielä pahemmin, tosin nyt vuosia myöhemmin vähentänyt reilusti. Minulle ja veljelleni jäi iänikuiset arvet ja mielenterveysongelmat, joista nyt vuosien hoitojakso, ainoa mistä olen katkera on, että vanhemmat ei aiemmin eronneet että voisi nyt myöhemmin olla edes jotenkuten ehjä aikuinen.

Perhonen16 kirjoitti 28.8.2016 8:19

Pitkä tarina mutta koitan pysyä asiassa: Ulkomaalainen aviomies ja kaksi pientä lasta. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Hän työskenteli alalla, jossa tapasi paljon ihmisiä ja joi paljon. Kuulemma siksi, että pysyisi ns. sosiaalisena. Jo tuolloin juomisesta keskusteltiin ja hän yrittikin lopettaa monta kertaa, kunnes jatkoi vain pari päivää myöhemmin. Aina syy oli töissä, pomossa yms. Join itsekin runsaasti viihdekäytössä. Raskaaksi tultuani olen kuitenkin ollut lähes absolutisti. Taustani on AAL, eli en halunnut lapsilleni samaa. Mies asui ulkomailla ja sanoi lopettaneensa juomisen lopullisesti. Kun hän tuli luokseni, vain tuntia myöhemmin kysyi, missä on kaljaa... Voi siis sanoa, että pettymys oli suunnaton jo tässä vaiheessa. Mies on luvannut lopettaa juomisen monta kertaa. Välillä kausia, jolloin juo vain pari kaljaa päivässä, koska "tykkää siitä". Kohta taas löytyy joku syy (minusta), että korkki aukeaa. Työttömänä ollessaan ja kotona aikaa viettäessään juo silloin koko ajan. Mies ei käy ulkona eikä hänellä ole juuri ystäviä, ja hänen mielestään parempi, että juo kotona eikä baarissa.

Mies on erittäin mustasukkainen ja useita kertoja täysin aiheettomasti syyttänyt minua pettämisestä. Ystävien luona käydessäni kotiin palatessa olen saanut vastaani raivokohtaisen miehen ja monet haukut siitä, kuinka olen ollut jonkun miehen luona ja ystävien tarinat olisivat vain peitetarina, kun kehotan asian heiltä varmistamaan. Puhelimeen jos soittaa esim. puhelinmyyjä, se on joku "poikaystävä". Kerran kävi lomalla ja palatessaan löysi oman tyhjän deodoranttipurkin, jonka lapsi oli roskiksesta kaivanut. Se oli kuulemma todiste siitä, että meillä oli käynyt joku mies. Jos vaihdan lakanoita tms. siivoan makuuhuonetta, on se merkki siitä, että minulle on tulossa mies kylään. Roikun Facebookissa ja vaan chattailen miesten kanssa yms!

Tilanne repesi 5kk sitten syystä, jonka mies kertoi vasta eilen. Annoin hänelle lahjaksi hajuvettä, olin aikaisemmin ostanut kaksi ja toisen jätin vielä varastoon esim. joululahjaksi. Hyvin sekava tilanne, jota en näin jälkikäteen muista ja mieskin oli juovuksissaan hyvin sekava kuvaamaan tilannetta, mutta kuulemma olin tämän toisen parfyymin antanut lahjaksi jollekin toiselle miehelle! Tästä syystä hän sanoi kaiken aloittaneensa. Minun synttäripäivänä hän aloitti nalkutuksensa aamusta saakka ja jatkoi koko päivän, sanoikin järjestävänsä minulle ikimuistoisen syntymäpäivän!

Nyt viimeisen kuukauden ajan on jotenkin mennyt ihan mahdottomaksi. Mies saattaa juoda aamusta saakka. Jos käyn jossain, palatessani hyökkää jo autolle syytöksineen. Kyselee 3-vuotiaalta lapselta, onko "setä" ollut äidin kanssa ja kuulemma minä opetan lapsilleni, miten äiti harrastaa ties mitä "poikaystävän" kanssa. Kotona en tee kuulemma mitään, vien hänen rahansa (taloudellinen jako on aina mennyt niin, että mies maksaa asuntolainan ja minä kaiken muun!). Vika on kuulemma minun haarojen välissä - meillä ei todellakaan ole ollut mitään seksuaalista kanssakäymistä puoleen vuoteen. Jo pelkkä miehen läsnäolo ahdistaa ja kaiken jälkeen olen alkanut häntä vihaamaan. Hän saattaa aamulla olla tosi mukava, yleensä kun hän jotain haluaa esim. käyn hänen puolestaan kaupassa. Iltapäivällä on jo uusi raivokohtaus päällä. Olen huono äiti, kylmä ja tunteeton jne. On haukkunut kaikki ystäväni ja perheeni ja syyttää jo minun sukulaisiakin meidän ongelmista ja siitä, että olen tällainen "tunteeton" ihminen.

Olen harkinnut eroa nyt usean kuukauden ja näköjään se lisää vain vettä myllyyn. Mies haluaa lapset itselleen vuoroviikoiksi vaikka nytkin koittaa mahdollisimman paljon keksiä muuta tekemistä, että lapset olisi koko ajan minun kanssa. Haluaa minut ensin ulos talosta ja aikoo itse vasta lähteä sen jälkeen, kun minulla ei ole enää mitään.

En nyt väitä että itse olisin enkeli, kuten mies väittää minun tekeytyvän. Varsinkin viime aikoina olen sanonut pahastikkin takaisin, kun olen joutunut tuntikausia kuuntelemaan samat räkytykset monetta päivää peräjälkeen...

Eli: olenko itsekäs, jos vaan lähden lastemme kanssa? Miten uskallan antaa lapset miehelle kylään kun hän jo nyt kyselee lapsilta tuollaisia asioita - ties mitä hän sanoo ja puhuu eromme jälkeen. Alkoholia hän ei aio jättää, miten luotan siihen, että hän on tolkuissaan ollessaan lasten kanssa?

Moi Perhonen16,
Ensinnäkin toivon sinulle jaksamista ja pelasta itsesi ja lapsesi. Jos riittää voimia niin yritä ohjata miestäsi A-ryhmään mutta jos hänellä on tuollainen aikomus ettei aio jättää alkoholia on hänen A-ryhmään saanti varmaankin mahdotona. Vai mitä luulet?
Huolehtiiko miehesi lapsistanne nyt?
Ei, et missään nimessä ole itsekäs jos vaan otat lapset ja lähdet. Päinvastoin!
Miehesi varmaankin tajuaa, että alkoholi on hänelle ongelma ja on niin mukava syyttää siitä toisia!
Sinun ei tarvitse kuunnella yhtään syytöstä ja pahoja sanoja itsestäsi tai ystävistäsi. Älä edes suostu kuuntelemaan niitä.
Ystäviltä ja sukulaisilta apua ja kiireesti pois. Ei vähiten itsesi takia mutta eniten lastesi vuoksi. Heillä on vielä koko elämä edessä ja tarvitsevat siihen parhaat mahdolliset eväät.
Voimahali ja muista, että äitinä ja naisena olet voimakas leijona joka suojelee rakkaimpiaan ja on itse myös ansaitsee onnellisen hyvän elämän.

☺️❤️

Kiitos vastauksistanne. Tuollaista tulevaisuutta lapsille pelkään, mies sanoo jo nyt, että kasvatan tytöstä samanlaista kuin "itse olen"... Aa:ta on ehdotettu, kävimme vuosi sitten perheneuvolassakin keskustelemassa, mutta mies lupasi vähentää juomistaan, koska ei muka ollut hänelle ongelma. Nytkin väittää, että on aivan normaalia juoda ja ongelma on pelkästään minun päässäni. Varmasti onkin, koska en tahdo lapsilleni juopottelevaa isää.

Nyt olisi asunto katsottuna, toivottavasti tulevaisuus olisi valoisampi eikä mies vauhkoonnu enää entisestään.