Olemme olleet yhdessä n.20 vuotta ja meillä on jo melkein aikuinen poika. Mieheni on kyllä ihan kiltti, hoitaa kotia, on kätevä käsistään ja on oikeastaan malli aviomies, mutta jokin tökkii. Lapsen syntymän jälkeen emme ole viettäneet kahdestaan laatuaikaa kertaakaan, esim. että olisimme käyneet vaikkapa risteilyllä. Pikaisia leffa- tai ravintolakäyntejä on tehty muutaman kerran, mutta siinä se. Vaikka olen ehdottanut muutamia kertoja että olisi mukava tehdä vaikkapa Tallinnan risteily, mutta vastaus on ’ei kiinnosta’. Kesäisin olemme aina yhden viikon vuokramökillä ja sekin jo antaa minulle voimia jatkaa taas eteenpäin. Nämä yhden viikon irtiotot arjesta auttavat myös minua henkisesti, koska jonkinmoinen etäisyys omasta äidistäni, joka sairastaa masennustautia, vapauttaa minut hänen ainaisista valitteluistaan. Itsekin tunnen aina oloni ahdistuneeksi ja sairaaksi jo pelkän puolen tunnin puhelun jälkeen, saatikka sitten kyläilyreissun jälkeen kun parikin tuntia saa kuunnella kuinka olisi parasta päästä täältä maan päältä pois. Elikkä jo tästä johtuen odotan yhtä viikkoa kuin kuuta nousevaa. Viime kesä kuitenkin meni niin että mieheni ehdotti, että ottaisimme hänen vanhan äitinsä mukaan mökille. No tietysti suostuin, mutta lomani joka päivä meni siihen että 8 aamupala, 10 kahvi, 12 ruoka, 14 kahvi, ennen saunaa välipala, saunan jälkeen jotain suuhun pantavaa ja illalla ennen nukkumaan menoa iltapala. Elikkä koko lomani oli aikataulutettu, enkä kertaakaan saanut avattua mukaan otettua kirjaa taikka että olisin ehtinyt vain istua auringossa ja uida. Sitä siis syötiin kellon tarkkuudelle ja istuttiin ja seurusteltiin päivät pitkät, koska anoppi ei voi huonojen käsien takia tehdä käsitöitä, huonon näön takia ei voi lukea, uiminen ei enää kiinnosta, kävely huonon tasapainon takia hankalaa, joten vain istuminen ja keskustelu luonnistui. Viikko meni, mutta kotiin palattuani olin aivan loppu. Nyt on taas mökkivuokraus aika ja kuinka ollakaan, kun mökki oltiin jo valittu ja vuokrausta tehtiin, niin jossain vaiheessa mieheni vain tokaisin että ’ranta on sen verran loiva että äitikin pääsee kulkemaan’.
Siis mitä?? näin minä sain tietää, että taas koko kesälomani on aikataulutettu ja työllistetty. Minulta ei kysytty mitään, vaikka kyseessä on minun lomani ja ansaittu sellainen, koska teen täyttä työpäivää, siivoan kodin,teen ruuat,kuljetan lasta kouluun yms.kaikki muut äidin työt. Taas loma etten pääse edes saunaan oman ukon kanssa. Olen aivan masentunut ja itkua pukkaa vähän väliä. Mitä teen ? Olenko minä jotenkin ahdasmielinen vai onko minulla oikeus olla loukkaantunut? Tuskimpa anopille enää voi sanoa ettei häntä mökille otetakkaan mukaan. Mitä teen….löytyykö mitään ratkaisua tälläiseen tilanteeseen? Että jos ei kahden kesken ole mitään laatuaikaa,vaikka se melkein aikuinen lapsi nyt siinä mukana roikuukin, niin tämä yksi viikkokin sitten otetaan minulta pois. Vai onko minussa yli 50v. naisessa joku vika ?
Jos vaan mitenkään mahdollista, varaa oma lomamatka. Kyllä miehesi varmaan pärjää äitinsä kanssa ihan kahteen pekkaan ? Hehän voisivat viettää poiken äiti-poika laatuaikaa.
Hei,
Noin yleisesti ottaen voisin todeta, että monessa naisessa on se vika, ettei omaa itseään kuunnella ja toimitaan toisten toiveiden mukaan. Sitten vuosikymmenten vaikenemisen jälkeen, kun vihdoin uskaltaa suunsa avata... kas, kas, onkin muuttunut itsekkääksi muita ajattelemattomaksi olioksi. Tätä kriisiä ei kaikki liitot kestä. Olisi syytä oikeasti miettiämitä elämältään haluaa ja toimia sen mukaan. Kaiken riskillä.
Voisitko kertoa omasta jaksamisestasi ja loman tarpeestasi ja jos ei kuunnella tai oteta huomioon sitten todellakin vaikka varata itsellesi kylpyläviikonlopun ja näin osoittaa, että sinusta on siihen - voit tehdä näin halutessasi toistekin ja sinun toiveitasi tulisi ottaa huomioon. Laput miehen silmillä voivat olla aika tiukassa, ellet tee jotain radikaalia. 🌻🙂🌻
Sanoitko miehellesi viime reissun jälkeen, että lomasi oli sinulle kaikkea muuta kuin loma? Että sinä et pysty rentoutumaan, etkä saa hyvää oloa siitä, että lomasi on aikataulutettu, etkä voi tehdä mitä haluat? Mitä miehesi siihen sanoi jos hänelle sen ilmaisit?
Minäkin suosittelisin tuota, että varaisit itsellesi sitten vaikka kylpyläloman tai mitä nyt milloinkin. Otat irtiottoa arjesta itsenäisesti, jos miehesi ei kerran kaksinkeskisiä laatuhetkiä kaipaa. Jo yksinolo ja rentoutuminen tekee ihmeitä. Toki on surullista, että miestäsi ei kiinnosta lainkaan ne asiat mitkä sinua. Oliko hän suhteenne alussakin samanlainen vai onko vain aika saanut hänestä tuon puolen esiin, ettei häntä laatuaika kanssasi sen liiemmin kiinnnosta?