Olen reilu kolmen kymmenen oleva perheellinen mies jonka perheeseen kuuluu keskivaikeasta masennuksesta kärsivä vaimo sekä kaksi kohtuu tervettä lasta. Vaimollani diaknosoitiin työperäinen masennus 2005 joka saatiin hetkeksi taantumaan vaihtamalla maisemia pk-seudulta maaseudulle ja vaihtamalla työpaikkaa. Tämä auttoi siihen asti kunnes perheeseemme syntyi ensimmäinen lapsi. Tuosta hetkestä eteenpäin on masennus heitellyt melkolailla. Välillä on muutaman viikon helpompia ajan jaksoja ja välillä pidempiä todella vaikeita jaksoja. Itselleni on viime aikoina tullut tunne ettei meinaa voimat riittää enään olla tukena ja apuna. Perheen taloudillinen tilanne on aika ajoin tiukka mutta ei sentäs katastrofaalinen. Suurimpina ongelmina on itselleni se että vaimoni syyllistää minua kaikessa. Se että olen töissä ei ole hänelle mieleen koska hän joutuu olemaan kotona lasten kanssa ja hoitamaan kaikki kotityöt. Se että olen kotonakaan (työni sallii välillä pidemmät vapaat vuorojen välissä) ei ole hyvä koska voisin olla tienaamassa rahaa että voisimme tehdä ”jotain”. Olen vaihdellut työpaikkoja vaimoni halujensuhteen eikä se ole parantanut tilannetta millään tavalla, aina on ollut jotain huonoa ja valittamisen aihetta. Vaimoni jäi viime syksynä kotiin lomautettuna koska töitä ei ko yrityksessä ollut enään kokopäiviksi. Olen omien töiden ohessa auttanut vaimoani töiden suhteen ja tehnyt paljon sellaisia vuoroja jotka eivät hänelle ole mieleisiä/pysty tekemään. Olen järjestellyt omia töitä siten että olen voinut olla hänelle avuksi. Tiedän ettei tämä ole ehkä kaikista fiksuin vaihtoehto mutta pienempi paha kuin nähdä vaimo tippa linssissä itkien lähtemässä töihin. Irtisanoutua ei voi koska liiton rahat lähtisivät alta ja työnantaja on perhetuttu ja vaimoni ei kehtaa sanoa että irtisanoisi. Sekään ei ole vaihtehto että minä ilmottaisin asiasta. Päivittäisiä rutiineja kotona ovat perinteiset kodinhoidolliset tehtävät, imuroinnit, pyykipesut, tiskaus jne. Minä olen hoitanut meidän perheen ruuanlaiton aina ja ihan mielelläni sitä teen koska nautin siitä. Hoidan pääsääntöisesti kaupassakäynnit ja pyrin auttamaan muissakin töissä minkä kerkiän. Tässä on toinen sellainen aihe mikä meidän perheeessä aiheuttaa sanaharkkaa koska työpäivinäni vaimo siivoaa, täyttää ja tyhjää astianpesukoneen ja pyykkää… Kun tulen töistä kotio alkaa valitus ja marina kun hänen pitää kaikki tehdä. Vaihtoehtona ei kuulemma ole se että voisimme tehdä asiat silloin kun tulen töistä tai vapaapäivinäni. Sen kerran kun pääsen tekemään näitä töitä esim vaimon ollessa pois kotoa niin ei sekään ole hyvä. Olen yrittänyt pitää parisuhdetta yllä vaikka perheessä onkin lapsia ja arki on vaikeaa. Olen yllättänyt teatteri illoilla ja hotelli öillä yms mutta aina jokin on huonosti.
Itselle on tullut suunnaton pelko pettymyksiä kohtaan, voimien puute rupeaa olemaan todellinen. Vaimoni on syönyt lääkkeitä useamman vuoden, käynyt psykiatrin juttusilla säännöllisesti ja kokeillut vaikka mitä. Mitä minun pitäisi tehdä että saisin voimia. Miten voisin olla enemmän tukena vaimolleni mutta myös jaksaa paremmin? Kokemuksia, neuvoja yms otan mielelläni vastaan jos jollain on sitä antaa…