Hei nainen 72

Sain viestisi ja tiedän mieltä sinusta tuntuu. Pää asia on, että sulla on sun vanhemmat siinä vierssä katsomassa lapsia hyvä niin.
Se on henkisesti todella rankkaa tiedän minä itse en nukkunut viikkoon oikeestaan kuin tunnin tai kaksi yössä ja ruoka halu meni kokonaan. No siinä aikan laihduin noin 6 kg. Ja kun opettelin uudelleen syömään niin ei meinennut pysyy sisällä ollenkaan.
Tiedän et sen asian hyväksyminen on vaikeeta mutta jos miehesi haluaa eri asioita kuin sinä. En tiedä pystyttekö yhtään puhuun asiasta? Asian hyväksyminen vie aikansa ja voimia tiedä sen itsekkään en tahtonut hyväksyy sitä asiaa et miehyeni lähtee toisen naisen kanssa eikä halua olla meidän kanssa. Meillä on yksi yhteine lapsi. Meilläkin oli sama tilanne et oma talo ja kaikee. Mutta vaikka oli ihan uupunut kaikkeen ajattelin asiaa et miksi mun täytyisi luopua talosta se on meidän koti. Sitten selvitin asioita ja päätin lunastaa talon itselleni. Nyt olen onnellinen vellallinen mut koti on koti.

Yksin oleminen pelottaa varmasti kaikkia jotka on elänyt toisen ihmisen kanssa iät ja ajat mutta kyllä siitä selvii. Uskon että sinäkin selviät kun muistat et läheiset ei hylkää sua ja ihan varmasti antavat tukensa sinulle ja ystävät myös kun uskallat kertoa heille miten asia on. Vaikka tää voi kuullostaa hullulta sinusta nyt niin sinä et ole YKSIN. Mutta nytten sinun on surtava surusi rauhassa ja sitten pystyt ruveta vasta ajatteleen tulevaisuutta. Minäkin käytin alussa rauhottavia hetken aikaa.

Minun kriisi oli tuskainen taistelu elämästä. Mietiin vain koko ajan et miksi näin kävi mulle!!! Syytin itseeni kaikesta vaikka ainahan siinä on toinenkin osa puoli. Itkin yötä päivää ja valvoin kaikki yöt. Se oli rankkaa tytön takia kun piti kestää ja näyttää et ei mulla ole mitään hätää. Jonkin ajan kuluttua tajusin et ei mun tarvi peitellä mun pahaa oloani omalta lapseltani koska vaistoshan se sen jo kun olin alla päin koko ajan. En tiedä onko tästä apua sinulle. Onko sulla tukihenkilöä täälä tukinetissä jos ei niin ota itsellesi sellainen. Minulla on tukihenkilö vieläkin vaikka olen päässyt pahimman yli ja jatkanut elämää.
Miten minä käsittelin asioita aloin kirjoittaa päiväkirjaa ja arvaa vaan kuinka monta kirjoitin ensimmäisen kuukauden aikan. Niihin purin sen pahan olon ja sain ne mielessä pyörivät asiat ulos itsestäni ja voi sanoa et samat asiat tuli kirjoitettua varmaan sata kertaa mutta se auttoi. Kokoeile sinäkin sitä ja kerro miltä tuntuu?
Ja minä käyn täälä kyllä joka päivä katsomassa juttuja joten mulle voit kirjoittaa tänne niin vastailen kyllä. Täälä me annamme toisillemme tuen ja voit kirjoittaa mitä ikinä haluut ja miltä tuntuu.
Muuten olemme saman ikäisiä joten kyllä me selvitään kaikesta pahasta vaikka nyt on vaikeeta usko pois.
Minäkin löysin uuden rakkauden tosta noin vaan. Emme me jää yksin tänne ollenkaan aina on joku rinnalla tavalla tai toisella.

Mut nyt mun on mentävä eläimet odottaa, mutta kirjoita pian taas.
Jaksamista sinulle ja lapsille!!!🙂👍🙂🌻

Muista anna aikaa itsellesi surra suru pois!!!

Toivottavasti saat tästä jotain. Luitko otsikon Tuska sielä kerron jotain kokemuksestani ja siitä miltä tuntusi.

mirlat

Moi Mirlat!!!
Niin olen edelleen täällä kaukana kotoa vanhempieni luona.Eli se koti mikä odottaa siellä kaukana on tosiaan 350km päässä.eli minun läheiseni asuvat täällä missä nyt olen.Minulla on siellä muutama ystäväperhe ja appivanhemmat auttelemassa.Mä olen edelleen henkisesti väsynyt,mutta kyllä mä välillä lapsia hoidan.Onneksi on noi apukädet tos vieres,vielä.Sehän se täs pelottaa kun kotiin menen on siellä hiljaista kun ei ole se tuki ja turva paikalla.Mä olen aina ollut sellainen persoona,että en lähde helposti seuraa etsimään ainakaan ravintoloista,muutenkin tuntuu,että en ehkä ole valmis uuteen suhteeseen.Kuinka kauan sinulla meni toipua erosta?Kerroit myös löytäneen uuden rakkauden,kuinka pian erosi jälkeen?Mulla on todella kova hellyyden tarve ja viime yönäkin näin miehestäni ja itsestäni eroottisen unen,jonka tietysti tekstasin heti miehelleni.Hän vain sanoi,että ei tiedä mitä osaisi sanoa uneeni.Sanoi miehelleni,että en jaksa enää tätä ja haluan hänen hoitavan sotkunsa.Pelkään menettäväni terveyteni.Mieheni totesi,että antaa sitten asian mennä vielä omalla painollaan ja katsotaan sitten kun olen valmis...en luvannut laittaa mitään nimeä papereihin.Hän sanoi ok hän sitten saa vapaa kädet hoidella asioita.Mitä minun nyt kuuluis tehdä, sanoa vai olenko hiljaa???
Ensi vkolla menen psykologin juttusille.Nyt olen huomannut sen,että jos puhun mieheni kanssa asiasta paljon...niin olen aivan kuitti seuraavan pvän.
Kyl tämä ottaa hermojen päälle.Olen Ollut aika paljon miehessäni kiinni,minkä hän myönsi minulle.Mutta senkin asian selvitin hänelle,että ennen kun tapasin mieheni,olin avoliitossa väkivaltaisen alkoholistin kanssa,sitten tulit sinä ihmepelastaja.Ennen en ollut tuollaista ihmistä tavannut,rauhallinen ja mukava mies.Ensin en edes uskaltanut antaa puh nroa,vaan mieheni soitteli ja kyseli minun kuulumisiani ystäväni kautta.Sitten koitti se pvä,jolloin annoin puhelin nron ja se oli sillä selvää olin rakastunut korviani myöten mieheeni.Muutin mieheni kotiseudulle ja jotenkin jäin siihen hänen turvallisuuden ja rakkauden tunteeseen kiinni,että aloin elää hänen kautta elämääni.Olen tietysti saanut vakinaisen työpaikan,mutta en osannut alkaa itsenäistymään vaan tarvin miestäni aika monessa asiassa.Sitähän minulle siinä laatimassaan kirjeessä valittaakin,että on hemmotellut minua 12 vuotta,mikä on todella kärjistetysti sanottu.Nyt tämä uusi nainen on kahdesti eronnut ja joutunut olemaan itsenäinen,mikä tietty viehättää miestäni.Mies kyllä sanoi,että heitä se lista jo roskiin...mutta minkäs teet kun se saa itsetuntoni aivan nolliin.Minun mieheni ei osaa olla edes kovin inhottavakaan nyt vaan sovitteleva persoona.Minä se enemmän kiehun.Aina tulen olemaan jotenkin häneen sidoksissa kun on noi yhteiset tytöt.Miten sinä koet sen kun ex-miehesi tulee lastanne hakeen,tapaamaan?Koitko sinä valtavaa hellyyden tarvetta kun olit yksin??Miten elämä voi yhtä´äkkiä heittää näin paljon kuperkeikkaa???Mieheni sanoi,että ei ole myymässä taloa,eli sen ostaa hän tai minä.Minun tuloillani ei vain pysty kovon pitkälle pitämään sitä taloa.Mies oli laskenut,että hän pystyy sen pitämään.Kaiken huippu on,että hän muuttais sen uuden naisen kanssa siihen,oksettaa koko ajatuskin!!Minä olen itse nyt hoitovapaalla vielä reilu vuoden.Mies lupasi siihen asti hoidella lainoja ja yhteisiä kuluja,on se aika armeliasta ja sitten vetää matto alta ja viedä koko talo uuden rakkaan kanssa.Tulihan taas turistua asioita..nyt en jaksa enempää!!kirjoittelehan

Hei nainen 72

Hyvä et sinulla on sielä kummiskin apua. Ja se et uuden löytäis niin sure ensin suru pois ja sit vasta ajattele uutta suhdetta. Sulla ei ole mikään kiire vaikka tiedän, että on yksinäistä kun palaa kotiin mutta kyllä sinä vielä löydät uuden olet kummiskin nuori vielä ja tiedätkö täälä maailmassa on paljon sellaisiakin miehiä jotka eivät pelkää ottaa naista jolla on kaksi lasta. Kaikista tärkein on nyt se et keskityt itseesi ja lapsiin. Kyllä sinä tiedät sen sit kun olet valmis uuteen suhteeseen.
Minun toipuminen erosta kesti noin 3kk ja siitä saan kiittää kaikkia ystäviä, työkavereita ja ennen kaikkea ihmisiä täälä niin ja tietysti tukihenkilöäni joka mulla on tääl nettituen sivuilla.
Uuden rakkauden löysin monien pettymysten jälkeen maaliskuussa erosta oli sit kulunut 3kk. Minä olen luonteeletani kans sellainen et en osaa olla yksin joten tuhlasin aikaa etsimällä. Sit se vaan yhtäkkiä kolahti mun elämään. Hän asuu kaukana minusta ja näämme harvoin mutta yhteyttä pidetään koko ajan. Minä asun täälä saaristossa ja hän asuu pohjanmaalla. Mulla alkos toi veri vetään tonne kotikonnuille päin. Tää uusi rakkaus tuntuu odella ihanalta ja kumpikin meitä haki sitä loppuelämän kumppania et se on mun menoo nyt.
Oletko ajatellut mitä sinä itse haluat? Tiedän että rakkaasta luopuminen on vaikeeta mutta onhan se asia niinkin et ei toist voi väkisin pitää. Minäkin yritin mut olisihan se loppu pelissä ollut itseänikin kohtaan väärin et kun toinen ei haluu yhteis elämää enää jatkaa niin siitä on sit luovuttava.
Sit kun siihen liittyy se kolmas osa puoli joka ei ainkaan auta asiaa yhtään. Sanon sulle älä pidä mitään sisälläsi vaan anna tulla ulos, silloin pääset eteen päin tässä jutussa.Hienoa että haet ammattiapua pääset puhuun asiasta ja se helpottaa taakkaasi sun sydämmessä.
Sinä olet ollut varovainen miesten suhteen ja ymmärrän jos olet ollut suhteessa alkoholistin kanssa. Minä taas olen ollut sellainen et ihastunut päätä pahkaa ja saanut sit niin sanotusti nenilleni ja pettymyksiä on ollut paljon. Minulla ja exllä on ihan hyvät välit ihan vaan lapsen takia mut en kyllä vieläkään ymmärrä miksi teki mulle niin mut se on mennyttä enkä sen enempää sitä ajattele. Kyllä olin vailla hellyyttä kun olin yksin tuntui niin tyhjältä ainakin silloin kun tyttö oli isäsnsä luona.
Kumpa osaisin vastat kysymykseesi miksi elämä heittää kuperkeikka niin yllättäen! Tää elämä on tällaista se tekee näitä juttuja aikas monellekkin. Mutta hei me naiset ollaan sen verran kovaa laatua, että selvitään näistä tavalla tai toisella, vaikka välillä on olo kuin rekan alle jääneellä mut nostamme päämme uudelleen ja elämä alkaa taas hymyillä.
Meilläkin oli niin et mies höpötti koko ajan et hän jäis tähän taloon asuun ja me muutettais kerrostaloon tai jonnekin asuun. Sit ajattelin et helkutti miksi mun pitäis muutta pois täähän on munkin koti ja tytön. Selvittelin asioita ja sanoin hänelle et mä jään tähän. Hän meinas pudota tuolilta kun ilmoitin. Mulla kun sattuu oleen isompi tarve tähän taloon kuin hänellä mulla on eläimet 2 hevosta, 4 kanii, kissa ja 2 koiraa.
Muakin oksetti ajatus et se uusi tulis mun rakentamaan kotiin niin ei tosiaankaan vaihto ehdot oli et joko minä jää tai myydään pois koko helahoito.
Se on aika reiluu et on luvannut hoitaa asiat kun olet hoitovapaalla niin pitääkin. Hei toivottavasti tästä saat taas jotain vastauksia. Oikein paljon jaksamista sinulle. Muista kirjoita tunteesi paperille tai johonkin elä pidä niitä sisällä.
Kirjoittelehan taas olen nyt lomalla ja käyn kyllä joka päivä täälä katsomassa. Paitsi ensi viikolla lähden tyttöjen kanssa kesäloma matkalle joten en silloin ehkä vastaa.

Aurinkoista kesää sinulle ja lapsille 🙂👍🙂🌻

😋: mirlat