Avioero - muutto ja isyys
Moi!
Olen naimisissa oleva reilu 3-kymppinen ja alta nelikymppinen mies ja minulla on vaimoni kanssa 6kk ikäinen poika. Olemme olleet yhdessä n kahdeksan vuotta, joista kaksi naimisissa. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa haluan avioeron. Rakastan poikaani yli kaiken ja mietinkin seuraavaa: olenko huono isä jos eroan vaimostani ja en ole jatkossa päivittäin poikani elämässä? Voinko saada suhteen poikani kanssa toimimaan, jos en asu hänen kanssa samassa kodissa? Laiminlyönkö lastani, jos muutan pois paikkakunnalta?
Asumme tällä hetkellä n. 30km / puolen tunnin junamatkan päässä Helsingistä. Olemme asuneet täällä kolmisen vuotta eikä minulla ole paikkakunnalla omaisia, ystäviä tai tuttaviakaan, vaan kaikki täällä olevat kontaktit ovat vaimoni puolelta. Eron myötä olen suunnitellut muuttavani Helsinkiin, jossa käyn töissä sekä missä sukuni sekä ystäväni ja harrastukseni ovat. Ainoa side nykyiseen asuinkaupunkiini olisi eron myötä poikani. Huoltajuuden mennessä kuitenkin oletettavasti vaimolleni jäisi minulle tapaamisajoiksi joka toinen viikonloppu sekä sen lisäksi ehkä yksi arki-ilta viikossa.
Välimatka tulevan kotini ja poikani tulevan kodin välillä ei tulisi siis olemaan tuntia pidempi. Minua kuitenkin mietityttää miten saan suhteen poikaani toimimaan niin että voin olla vahvasti läsnä ja merkityksellinen henkilö hänen elämässä? Olenko sittenkin vain itsekäs kun haluan muuttaa pois poikani kotikaupungista?
Onko täällä muita vastaavassa tilanteessa olevia tai olleita isiä?
Ps. Tämän kirjoituksen tuli koskea myös sitä tulisiko minun erota vaimostani. Olen miettinyt sitä pitkään ja hartaasti, mutta huomasin tekstin kirjoitettuani ja valmiiksi todettua etten kirjoittanut siitä sanaakaan. Olen kai siis tehnyt päätökseni eron suhteen enkä sitä enää epäröi. Suhde ei vain toimi. En koe häntä kohtaan muuta kuin kumppanuutta ja kohtelen ja näen hänet lähinnä kaverina. Ydinperheen ja omakotitalon menetys maakunnassa on sääli, mutta se ei ole se mitä elämältäni haluan.
Tämä on vanhan ja paljon nähneen ihmisen kysymys...mitä sinä sitten elämältä haluat?
Mitä tuli sinun ja puolisosi väliin?
Voi kuullostaa ilkeältäkin, mutta yleensä siellä löytyy, joku uusi ihastus, ns uusi elämä...tämä ihan omakohtaisten kokemusten perusteella.
Sinä tiedät jo kysyessäsi, ettet tosiaankaan voi olla kaukana, kovin läsnäoleva isä, koska lapsuudessa ne tärkeimmät ihmissuhteet luodaan ja luottamusta ihmisiin kasvatetaan.
Oletko kysynyt vaimoltasi, mitä hän haluaisi?
"mitä sinä sitten elämältä haluat?"
Hyvä kysymys. Vastaus on helppo: Olla onnellinen. Sitä en nykyisessä suhteessa ole enkä usko olevanikaan pitkällä tähtäimellä.
Minun ja puolisoni väliin on tullut esim. vuosikausia jatkunut dominoiva käytös ja henkinen, jos nyt ei väkivalta, niin kiusaaminen ainakin, vaimoni puolelta. Rakastuin aikoinaan ihmiseen, jota en tuntenut. Ja kun tutustuin häneen, en pitänytkään täysin siitä mitä löysin.
Tunnen olevani jatkuvasti eri aaltopituudella kuin hän, eikä meillä ole kunnon keskusteluyhteyttä esim. poikaamme koskevista ns. isoista asioista. Emme osaa tehdä sen suhteen kompromissejä, sillä on olemassa vain riitoja näkemyseroista. Kunnon keskustelu puuttuu ja arvomme ovat aikalailla erilaiset.
Uusi ihastus löytyy varmasti monen eron taustalta, mutta ei tämän. En ole kiinnostunut muista naisista, ainoastaan oman elämäni uudelleen rakentamisesta ja pyrkimyksestä kohti jo mainitsemaani päämäärää: onnellisuutta ja sisäistä rauhaa.
Lapsuus on tietysti se aika kun pysyvimmät ja syvimmät suhteet luodaan. Olen kuitenkin täysin varma että voin luoda poikaani hyvän ja tasapainoisen suhteen vaikken asuisikaan hänen äitinsä kanssa. Olen saanut itse elää niin hyvän ja turvallisen lapsuuden että minulla on loistava isän malli, josta ottaa oppia lapseni kasvatukseen.
Olemme jutelleet myös vaimoni kanssa erosta muutama kuukausi sitten. Tai lähinnä se oli uhkailua erolla hänen puoleltaan ellei läheisyys ja seksi palaa suhteeseemme.
Sanomattakin lienee selvää ettei sitä liiemmälti ole harrastettu viimeisen parin vuoden aikana. Tai itseasiassa se on ollut vähäistä koko suhteemme ajan.
Suomessa on yh-isiä pilvin pimein. Olisikohan tällä foorumilla joitain, jotka olisivat valmiita kertomaan omista kokemuksistaan?
Ei tuo 30km ole mitenkään erityisen pitkä. Tiedän monia joista toinen vanhempi asuu Helsingissä ja toinen esimerksiksi keravalla tai tuusulassa. Jos olet kerta päättänyt ja asian puinut itsesi kanssa, j olet varma että todella haluat erota, etkä näe mahdollisuutta muuttaa tilannetta kuten näin itse kirjoitit. Niin itse ajattelen että ''lasten takia kuuluu erota'' Jossei parisuhde oikeasti toimi ja se on vaan ongelma vyyhti, jota kukaan ei saa selvitettyyn enää/puolisoilta ei löydy edes halua tai yhteistä säveltä tehdä niin. Vanhempien parisuhde ongelmat kuitenkin heijastuvat aina lapsiin tavalla tai toisella.
Näinhän se on. Ei tuo 30 km ole matka eikä mikään. Merkityksellisen ja hyvän isä-poika-suhteen voi luoda monella eri tavalla ja mallilla. Alan pikkuhiljaa uskoa siihen että voisin olla hyvi isä pojalleni, vaikken asuisikaan hänen äidin kanssa yhdessä.
Ei etävanhemmuus tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Kyllä suhteen saa varmasti toimivaksi vaikka ei päivittäisin arjessa mukana olisikaan. Kaikki riippuu sinusta ja toki lapsen äidin välisestä yhteistyökyvystä. 30km ei ole mikään välimatka, varmasti tapaamiset onnistuvat mainiosti.
Kukaan ei voi auttaa eikä arvostella eroasioissa, mutta sen takaan, että lapsen etu on, että vanhemmat ovat onnellisia. Lapset tietävät ja ymmärtävät asioita paljon enemmän kuin aikuiset uskovatkaan. Jos kotona on ikävä, kylmä ja painostava ilmapiiri on lapselle takuulla parempi, että vanhemmat eroavat. Lapsen takia ei ole syytä olla yhdessä.
Hei ja tiedoksi kaikille miehille:
Maanantaina 7.3. Tukinetissä alkaa Erosta Elossa -vertaistukihenkilöiden, eli EETUjen, ylläpitämä EETU-chat -liveryhmä, jossa miesten on mahdollista vaihtaa ajatuksia erotilanteestaan. EETU-chat on jatkossa kaksi kertaa kuukaudessa: kuukauden 1. maanantai klo 18-20 ja kuukauden 3. maanantai klo 21-23. Kevään viimeinen EETU-chat on ma 16.5 klo 21-23.
Miessakit ry:n Erosta Elossa on valtakunnallinen palvelu, joka tukee ja opastaa miehiä ero-ongelmien käsittelyssä ja niistä selviämisessä. Toiminnan avulla miehet saavat henkilökohtaista keskusteluapua, neuvontaa ja vertaistukea niihin lukuisiin kysymyksiin, joita herää parisuhteen uhatessa päättyä, varsinaisessa eroprosessissa ja ajassa eron jälkeen. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on turvata lapsen ja isän suhteen jatkuminen myös eron jälkeen.
Tervetuloa mukaan EETU-chatteihin!