avioero ja yhteinen tulevaisuus
Onko ketään myöhemmin avioero kaduttanut niin paljoa että olisitte harkinneet yhteenpaluuta? Meillä ero menossa ja on kamala olo ja tuska menettämisestä. Kai tämä menee ohi?
Sitä miettii, että onko sitä nyt tullut kuitenkin hätiköityä ja miten ihmeessä tässä näin kävi.
Miten sitä saa arjenkin yksin 2v. lapsen kanssa sujumaan, entä kun lapsi huutaa yöllä isiä? Miten tästä voi selvitä?
Erotarinat on kaikki erialisia.
Muistan omista eroajoista että viimeiseen asti toivoin että jospa me palaammekin vielä yhteen. En siinä vaiheessa ajatellut, että kaikki huono jää mitä avioliitossa oli jos palaisimme yhteen. Olin poissa tolaltani kuten sinäkin varmaan nyt olet.
Ajan myötä ymmärsin että ero oli ainoa vaihtoehto - paluuta ei ollut. Tosin meidän tapauksessa kyse oli pettämisestä ja alkoholista,
Nyt jälkeenpäin tajuan, että ero oli ainut vaihtoehto vaikka se oli kamalaa!!
En ole vieläkään tolpillani mutten enää kaipaa ex-miestäni. Kaipaan onnellisuutta ja huolettomuutta mitä minulla en enää avioliiton loppuvaiheessakaan ollut.
Olen jostain lukenut että 70% avioeron tehneistä ihmisistä katuu päätöstään. Määrä on järkyttävä kun miettiin miten ero kuormittavat ihmisä, terapeutteja ja aiheuttavat niin paljon tuskaa ja pahaa oloa.
Nyt tulee se riimi jota kaikki inhoaa mutta joka vaan pitää paikkansa: aika näyttää, mutta niin se vaan on. Jaksamista sinulle 🙂