Hei.
Vaimoni ehdotti itkien asumuseroa eilen.
Ongelmia parisuhteessa on ollut pitkän aikaa. Aina välillä on mennyt hyvin ja sitten taas vanhat ongelmat tulleet riitojen yhteydessä esille. Vaimolla oli aikoinaan (6v sitten) uskottomuutta ja luottamuksen kanssa ollut siitä asti ongelmia. Itsellä on selkeää mustasukkaisuutta ja vainoharhaisuutta havaittavissa ja varmaan nämä aiemmat tapaukset on sitä vahvistanut. Joulukuun alussa vaimoni jäi valkoisesta valheesta jälleen kiinni, mutta sen selityksen olen osaltani uskonut, mutta vainoharhaisuus tuli itsellä vahvemmin nyt viime aikoina esille.
Itsellä on takana hyvin vaikea loppuvuosi. Isäni kuoli lokakuussa ja olen siitä asti hoitanut äitini juoksevia asioita sekä hoidin hautajaisjärjestelyt sekä perunkirjoitukset kokonaan. Töissä oli kiireisin aika juuri isäni kuoleman aikoihin ja samaan kiireeseen tuli vielä lisä haasteita töissä lakkojen vuoksi. Jotenkin tuo vaimon valkoinen valhe oli niinkuin kirsikka kakun päälle kaiken muun sonnan lisäksi. Oma elämä on muutenkin hektistä. Ajan n160km päivässä työmatkoja. Toimin koripallossa ja jalkapallossa valmennushommissa, joten viikosta 3 iltaa menee aina lasten treeneissä ja viikonloppuisin on aika usein pelimatkoja. Itsellä siis kaksi lasta 8v ja 11v.
Itse aloitin viikko sitten terapian omien ahdistuksieni vuoksi. Yksi istunto siis takana ja ensi viikolla jatkuu. Ensimmäisen istunnon jälkeen puhuttiin vaimon kanssa pitkään ja meillä oli hyvä keskustelu silloin. Viikossa kumminkin vaimo oli päätynyt tähän asumusero ratkaisuun, joten vähän puun takaa tuli.
Nyt pitäisi siis suunnitella asumis ratkaisuja. Onko jollain antaa vinkkejä? Ainut vaihtoehto on mielestäni jäädä nykyiselle paikkakunnalle, että pystytään lasten asiat hoitamaan.
Mites asumuseron osalta raha-asiat? Minä tienaan käteen hieman enemmän kuin vaimoni. Minun tililtä on aina maksettu asuntolainat ja osa laskuista. Vaimoni on pääasiassa hoitanut joitakin laskuja ja ruokakauppaostokset. Tulisiko kumminkin tällaisessa ero ratkaisussa pitää ns. Omat rahansa ja kulut laitetaan puoliksi (omistukset on 50/50). Vaimoni on kuukausittain aina siirtänyt minun tililtä rahaa itselleen, koska omat rahat ei riitä. Nythän kuluja on varmasti tulossa lisää ja jotenkin itsestä tuntuu, että en haluaisi hänen menojaan olla rahoittamassa jos tällaista erossa oloa kokeillaan.
Itse sain myös isäni kuoleman johdosta henkivakuutuksen kautta korvauksia. Onko ne ns.minun rahoja vai pitääkö minun antaa niistä puolet vaimolleni jos ero tulee? Annoin jo hänelle osan ko.korvausrahoista ja osan siirsin lapsien tilille. Vaimoni kumminkin sai sen 1500 summan tuhlattua kahdessa viikossa.
Apua siis kaipailisin käytännön asioihin???
Hei,
kannattaa soittaa tai chatata omaan pankkiisi ja selvittää sitä kautta miten raha-asiat on järkevin hoitaa. Itse kun pyörittelin näitä asioita, niin sieltä neuvottiin ainakin asuntolainan suhteen, että ottaa heti lyhennysvapaa, että molemmat maksaa vain korkoja. Koska jos esim. se taloon jäävä henkilö lyhentää yksin lainaa, mutta talo virallisesti kuitenkin on molempien, niin tulee sanomista myöhemmin osituksessa. Muun omaisuuden jakoon vaikuttaa lähinnä se, oletteko naimisissa ja onko avioehtoa. Jos olette naimisissa, mutta avioehtoa ei ole, niin teidän molempien omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan sitten tasan molemmille. Sillä ei taida olla merkitystä, mitä olet hänelle aikaisemmin jo maksanut...Tosin, mun käsityksen mukaan jos olette yhteistyö halukkaita ja kykeneväisiä, niin voitte sopia omaisuuden jaosta sillä tavalla, että menee mielestänne tasaväkisesti(?).
Asumisero lienee ihan hyvä kompromissiratkaisu siinä tapauksessa kun tarvitaan jonkinlainen "aikalisä" ja sitä te tosiaan taidatte tarvita. Kuulostaa siltä että on lähtenyt vähän laukalle tuo teidän elämä. Voihan se olla, että kun pääsette rauhoittumaan omiin poteroihin, niin päädytte vielä takaisin yhteenkin. Olis pitänyt itsekkin päätyä samaan silloin kuin jotain oli vielä tehtävissä.
Tsemppiä sinne ja unohda viha ja katkeruus, se ei auta sinua eikä pelasta tilannetta.
Hei nimimerkki TH78 ja toki kaikki muutkin,
Vinkkaan tässä Miessakit ry:n Erosta Elossa ryhmächateistä, jotka ovat täällä Tukinetissä aina maanantaisin klo 21-23. Chat on tarkoitettu miehille, jotka pohtivat eroa tai ovat jo eronneet.
Chatissä voi jutella anonyymisti, nimimerkin turvin, ihan mistä tahansa eroon liittyvästä asiasta. Chattiä ohjaavat Miessakkien Erosta Elossa vertaistukihenkilöt eli EETU:t.
Tervetuloa mukaan!
🙂👍
No niin. Ensimmäistä yötä nyt kokeillaan tätä asumuseroa. Asumisjärjestelyt on vielä kesken, mutta tuli mahdollisuus olla talonvahtina kaverille, niin tämä viikonloppu mennään nyt näin eri osoitteissa.
Hieman ihmetellen on tämä homma lähtenyt liikenteeseen. Vaimo oli se joka tätä asumuseroa ehdotti, mutta nyt kumminkin näyttää siltä, että aloitetaan se kunnolla vasta maaliskuun alussa. Vaimoni menee vanhempiensa kotiin asumaan, koska hänen vanhempansa lähtee reissuun kahdeksi kuukaudeksi. Minä saan jäädä yhteiseen kotiimme. Aluksi vaimoni ehdotti, että oltaisiin vuoroviikoin asuttu hänen vanhempiensa talolla ja vuoroviikoin yhteisessä kodissa erikseen. Näin lapsemme (11 ja 8v) olisivat saaneet olla kokoajan kotona. Minä en tuota vaihtoehtoa hyväksynyt, koska mielestäni minun asuminen appivanhempien kodissa ei olisi hyvä vaihtoehto minulle. Eli lapset siirtyvät siis meidän välillä vuoroviikoin (terapeuttinikin ehdotti tätä mallia, koska lapset ei siitä kuulemma mene rikki).
Itsellä on kyllä tunteet vaihdelleet. Välillä olen sitä mieltä, että tämä asumusero pitäisi nyt ottaa heti käyttöön jos kerran tähän ollaan päädytty, eikä vasta maaliskuun alussa. Vaimo ehdotti, että asuttaisiin siihen asti normaalisti yhteisessä kodissa. Tätä ihmettelen, koska viikko sitten hän tätä eroa ehdotti???
Tänään vaimoni soitti, että on laittanut ruokaa kotona ja ehdotti, että minä tulisin sinne myös syömään. Hän oli kyllä tietoinen, että pakkasin laukkuni viikonloppua varten kun lähdin aamulla töihin!
Onko tällainen toimintamalli jollekin tuttua? Toinen ehdottaa asumuseroa ja sen jälkeen se ratkaisu pitäisi ottaa käyttöön vasta kuukauden päästä ja sitten soitellaan kotiin syömään??? Aivan kuin mikään ei olisi muuttunut. Jotenkin itseä ahdistaa, kun tuntuu että kotona pitäisi jotenkin esittää, että ei tässä mitään ole tapahtunut???!!!
Hei TH78,
Tuttu juttu. Vaimollasi on suhde ja pitää sinua pilkkanaan tässä tilanteessa. Itse olen tullut petetyksi kaksi kertaa. Homma menee niin, että tutusta ja turvallisesta on hankala luopua. Hän kietoo sinut pikkusormensa ympärille ja puntaroi mahdollisuuksia. Tällainen tunteilla pallottelu on todella raakaa ja lapsellista. Minunkin on aikoinaan pitänyt hyppiä sukujuhlissa pitäen kulissia yllä ym. Jos vaikka sattuisikin niin, että hän ei haluaisi minua jättääkään. Minusta sinun pitäisi kysyä nyt suoraan, mikä tässä on nyt motiivina. Älä anna kenenkään pompotella itseäsi. Sano, että välität hänestä kyllä, mutta jos hän ei sinua halua, niin sinut täytyy jättää rauhaan. Jos hän taas haluaa korjata asioita rehellisesti niin tulet mielelläsi syömään. Nöyristely ajaa useimmin näissä tilanteissa pettäjää vain kauemmaksi. Käyttäydyt kunnioittavasti, kohteliaasti, reilusti, mutta hänen ansaitsemallaan tavalla eli melko kylmästi. Tsemppiä tilanteeseen!
Vahvasti epäilen, että vaimollani olisi suhde. Itse ensimmäisenä tuli mieleen, että alkaako hän itse katumaan tätä asumusero päätöstä?
Syy miksi tähän ratkasiuun päädyttiin on selkeä ja sitä kautta motiivikin tiedossa. Molempien pitäisi miettiä, että päästäänkö vanhoista ongelmista eroon ja pystytäänkö jatkamaan puhtaalta pöydältä. Kysyin itse vaimoltani sääntöjä erossa olon osalle, niin hänen yksi sääntö oli, että ei ulkopuolisia suhteita eikä edes tapailua, vaan molemmat keskittyy omiin ajatuksiinsa ja siihen, että miten tulevaisuudessa jatketaan.