Yritän kertoa nyt lyhyesti.

Olen aloittanut seurustelun 8 vuotta sitten. Olemme olleet kihloissa jo 7 vuotta.

Oeln koulukiusattu ja muuten vähän ujo, enkä kauheasti yksin tykkää liikkua. Minulla on jonkin verran ystäviä. Nykyyn osa heistä asuu jo kauempana.
Olen erittäin tyytyväinen siihen, että oikeasti joku (mies) on minut hyväksynyt ja rakastaa minua.

Tämän seurustelu suhteen takia minun ja isäni välit ovat olleet alusta asti rikki 😭. (iso eikä pikkuveljeni seurustele, olen ainut tyttö perheessä)

Poika ystäväni ei ole kouluja käynyt sitten peruskoulun jälkeen, mutta töissä hän on ollut paljon enemmän kuin minä. Monet työsuhteet ovat kaatuneet vain palkkaongelmiin. Keikka hommiakin hän on tehnyt muuta vuosi sitten, mutta ei pidä niistä. (niiden seurauksena hän on alkanut juomaan olut päivittäin. (seura tekee kaltaisekseen.))
Tupakkaakin hän poltta, jota kukaan meidän perheestä ei polta. Hän on yrittänyt lopettaakin, mutta kun p:tä on tullut koko ajan niskaan niin ei ole onnistunut.
Hän on minua hieman lyhyempi, mutta tämä ei minua haittaa.

Hänen ja isänsä välit menivät poikki noin viisi vuotta sitten ☹️. (oinas ja härkä vastakkain)

Olemme muuttaneet tosi usein näiden kandeksan vuoden sisällä, kun kumpikaan ei viihdy kerrostalossa. Nyt olemme asunneet tässä paritalon puolikkaassa edullisesti vuokralla jo neljättä vuotta. Tästä on tullut meille todella koti🙂. Iso piha jne.

Koko tämän kahdeksan vuoden aikana meidän talous on heitellyt työttömyys jaksojen takia. Alkujaan saimme paljon tukea poikaystäväni vanhemmilt, siis myös rahallista, mutta emme nykyään.

Poikaystäväni on ollut jo usean vuoden ajan syrjään vetäytyvä. hän on alkanut pelata nettipokereita reilu vuosi sitten ☹️. Nykyään hän viettää melkein kaiken aikansa, mitä kotona on netin ääressä. Minun ehdotukset eivät hänelle käy.

Itse haluaisin olla hänen kanssa aina, kun mahdollista. Minä jopa vähennän ystävieni ja vanhempieni tapaamista, jotta voisin olla hänen kanssaan. Tosin siitä ei tunnu olevan mitään hyötyä, kun on vain sielä koneella.

Hän laittoi vuosi sitten yrityksen pystyyn, jotta työllistäisi itsensä, mutta se on mennyt ketuilleen heti alusta alkaen ☹️. Laskuja on vain tullut lisää.

Hän on muutaman kerran ollut työttömänä useamman kuukauden putkeen, jolloin me ollaan sitten eletty etupäässä minun vähäisillä tuloilla. Ne ovat vaikuttaneet hänen mieleensä laskevasti.

Hän ei keskustele minun kanssani kovin paljon pahasta olostaan ja ikävistä asioistaan.

Minä itse olin kouluni, jonka suoritin seurustelusta huolimatta loppuun, päätyttyä osa-aikaisessa yö työssä, jossa oli 6 yötä töitä (noin 3 tuntia/yö) ja yksi vapaa. Joka seitsemäs viikonloppu vaapaa. Eli vapaa öitä ei paljon ollut. Tein tätä työtä 3,5 vuotta. Koko ajan tosvoin parempaa ja myös etsin, mutta huonolla tuloksella. Tämä työ sai minut masentumaan, mutta poika ystävältäni en saannut paljon tukea. Luulen, että hänkin on ollut jo useamman vuoden masentunut, mutta ei hae apua. Minä hainitselleni ja olen yrittänyt tulkea poikaystävääni kaikissa hänen päätöksissään.

Pääsin tuosta työstä eroon vain niin, että aloin opiskella työvoimapoliittista koulutusta. Se kesti kahdeksan kuukautta, mutta ei silläkään työtä irronnut.

Nyt olen ollut 3 kuukautta työttömänä ja tämä on jo minulle liikaa. Etenkin päivät ovat todella rankkoja. Itken vähän väliä enkä kykene tekemään mitään. Nukkuminenkin on vähän niin ja näin. Minun pitäisi nyt jaksaa suorittaa nuo koulutuksen loput tehtävät, mutta ei, en jaksa.

Poikaystävältä en nytkään saa tukea. Hän on nyt tämän kuun töissä. Sitten en taas tiedä jatkoa.

Nyt on tullut viimeinen tikki, kun asunto lähtee alta😭. Vuokran antaja on kyllästynyt meidän vuokran maksuun.

Meillä on kaksi koiraa joiden en todellakaan usko viihtyvän kerrostalossa. Emme kyllä itsekään. Kaikki minun piha suunnitelmat ovat karuituneet. Kevät ei tunnu keväältä.

Emme saa tämän hetken tilanteella asuntoa yksityiseltä. Poikaystävälläni on luottotiedot menneet. Kaupungillakin on niin vähän tarjota rivitaloja ja elämisen (asumisen) laatu laskee joka tapauksessa. Myös vuokra nousee.

Nyt olisi hyvän, kun jostakin saisi asuntolainan ja pystyisi ostamaan tämän itselleen, mutta sekin tuntuu mahdottomalta.

Jo pelkkä muutto ruljanssi kauhistuttaa…

Kaikki kaatuu niskaan. Kummallakaan ei ole enää voimia saatika sitten toivoa paremmasta tulevasta 😭😭. Tämä asunto oli loistava.

Alkaa pikkuhiljaa myös itää vaihtoehto elämän lopettamiseen. Kun oma kotikin viedään.