Hei !

En tiedä kannattaako tämä mutta sanompa silti ehkä kannattaisi ottaa "etäisyyttä" ja katsoa eri suunnalta teidän asioitanne. Minulle se on ainakin auttanut kun olemme mieheni kanssa olleet erossa ja sitten kun olemme taas yhdessä se on maailman ihaninta. Itse olen kanssa miettinyt terapiaa mieheni kanssa mutta toivon etten joutuisi sinne koska sitten ne riidat vasta pahenevat.

Ettekö pysty keskustelemaan niistä asioista yhdessä vai johtaako se taas kauheaan riitaan ?

Emme ole pystyneet keskustelemaan pariin vuoteen. Emme myöskään riitele, sillä ei ole mitään keskustelua.
Ehkä pitäisi vaan luovuttaa. ☹️

Eikä kannata luovuttaa!! Pariterapia on hyvä juttu erityisesti siinä tapauksessa,et ongelmista ei kyetä keskustelemaan. Muutenkin kannattaa yrittää kaikkensa ja ottaa vastaan myös ulkopuolista apua, jos ongelmat ei selviä. Terapeutti voi auttaa keskustelun aloittamisen kyselemällä molemmilta oikeita kysymyksiä molemmilta osapuolilta. Terapeutti pitää myös huolen,ettei tilanne mene riitelyksi. Hän on siinä tarvittaessa hillitsemässä tilannetta ja myös tarvittaessa auttaa kumpaakin avautumaan.

Puhun omasta kokemuksesta... Mä ja aviomieheni olemme käyneet pariterapiassa ja se on todella auttanut. Nykyään olemme paljon ymmärtäväisempiä toisiamme kohtaan ja muutenkin olemme avoimempia keskustelemaan ongelmista ja osaamme keskustella,puhua suoraan ilman että siitä tulee riitaa.

Me kävimme aluksi mtt:n järjestämässä pariterapiassa, myöhemmin seurakunnan järjestämässä (koska mtt:hen oli niin vaikee saada aikoja tarpeeksi usein), molemmat on ollu hyviä kokemuksia. Eli suosittelisin kyselemään paikkakuntasi mielenterveystoimistosta, terveyskeskuksesta tai seurakunnalta. Teillekin olisi varmasti hyötyä pariterapiasta!

Älä luvotuta älä missään nimessä luovuta ! Kun edellisen kerran riitelin mieheni kanssa, ei ole kauheatikkaan aikaa siitä mietin jo että annan hänen mennä ja luovuta mutta en luovuttanut ja nyt hän on vielä minulla. Onneksi. 🙂

Kannattaa kokeilla terapiaa jos miehesi ei halua terapiaan pakota hänet uhkaile tai jotain ! Täytyyhän teidän saasa nyt asiat selviksi kerta olette joskus pystyneet puhumaan niin miksi ette nyt ? Kovasti voimia sinulle yrittämiselle ! 🙂 Yritä jaksaa vaikka se yhtä helvettiä onkin.

Kun luin viestisi, ajattelin kuinka samanlainen tilanteeni osittain on. Avioliittoni on myös käännekohdassa ja halu luovuttaa on välillä vastustamaton. Tilanteemme on hyvin monimutkainen, sillä erotessamme myös lasten mieli järkkyy. Tästä syystä en ole halunnut luovuttaa.

Käymme tällä hetkellä pariterapiassa (kallista touhua) ja toivon siitä olevan apua. Sain joskus jostain (en muista mistä tai keneltä) erittäin hyvän neuvon. Jos mies ei halua puhua ongelmista, on hänen syytä tietää, että erotessa ja eroa haettaessa on puhuminen tai ainakin asioiden käsittely väistämätöntä. Siksi suosittelen ensin koettamaan kaikki mahdolliset keinot, jotta nähdään onko mitään toivoa löytää yhteistä polkua. Vasta sitten kun todetaan joko yhdessä tai erikseen avioliiton mahdottomuus, voi eroa alkaa viemään eteenpäin.

Uskon vakaasti, että lasten kannalta avioliitto on aina paras ratkaisu, mikäli molemmat siihen uskovat. Sillä jos usko avioliittoon ja kriiseistä selviytymiseen on loppunut ei lapsillakaan ole hyvä olla ja silloin on parempi erota.

Vanhempani olivat avioliitossa yli 60v. Sekaan mahtui paljon hyviä ja huonoja aikoja. Mutta omat lapsuuden muistot ovat silti turvallisuus ja usko yhdessä selviytymiseen. En tiedä tarkemmin heidän ongelmistaan, sillä eihän ne lapsille yleensä edes kuulu. Mutta turvan ja ehjän perheen he minulle antoivat ja olen siitä todella onnellinen.

Toivon teidän löytävän vielä yhteisen punaisen langan. Tämäkin menee ohi.... sanoi eräs vanha rouva aikanaan, tarkoittaen sekä hyviä, että huonoja aikoja.

Voimia sinulle.

Voi Minttumari, miten viisaasti osasitkaan kertoa. Itse painiskelen vastaavassa tilanteessa kuin Aya ja taistelen luovuttamista vastaan. En vain tiedä, missä mieheni ajatukset tällä hetkellä menevät, sillä olen ainoa, joka täällä keskusteluilla yrittää selvitellä tilanteita. Eli todellakin eron tullessa mieheni joutuisi joka tapauksessa käsittelemään asioita-tuppisuuvaihe ei enään ratkaisisi lastemme käytännön järjestelyjä. Meillä vaan on menty niin pitkälle, että varsinkin vanhempi poika (12-v) oireilee ihan silminnähden. Minun näkökulmasta isä on saanut hänet kääntymään minua vastaan ja mietin todellakin tarkkaan, onko tämänkaltainen perhe-elämä lastemme (toinen on 6-vuotias tyttö) etujen mukaista. Mutta jälleen kerran, kun avasin tukinetin ja luin Minttumarin vastauksen, niin uskon, ettei luovuttamalla saa ainakaan aikaan parempaa ratkaisua. Uskon realiteettiterapian keinoin, että ennen kuin on itse yrittänyt kaikkensa (lue= ihan loppuun asti kaikkensa), voi luovuttaa ja sanoa, että ei onnistunut. Onhan tää avioliitto kahden kauppa, mutta vastuussa olet vain omasta yrittämisestä. Joten uskoa teille kaikille, jotka painiskelette ongelmallisissa parisuhteissa.

Kiitos teille rohkaisevista kirjoituksistanne.

En vain enää tiedä mitä tehdä. Olen yrittänyt tehdä erilaisia aloitteita. Mieheni ei suostu lähtemään ulkopuoliselle auttajalle. Hän ei myöskään suostu keskustelemaan. Yritin taas viimeksi tänä aamuna. Meni yksinpuheluksi. Tajusin, että hänellä ei ole tarvetta tehdä parisuhteemme eteen mitään. Hän on vain ajatellut odottaa siihen, että lapset aikuistuvat (eli n. 10 vuotta) ja aloittaa sitten sellainen elämä kuin hänelle itselleen sopii.

Olen todella yksin koko asian kanssa. 😭