Apua kinkkiseen tilanteeseen
Hei kaikki!
Olen ihan uusi täällä… Olen aikaisemmin kirjoitellut Suomi24 suhteet palstalle, mutta siellä kun liikkuu kaikenlaisia enemmän haukkujia kuin auttajia… Päätin siirtyä tänne.
Olemme siis nuoripari minä 19vuotias tyttö ja poikaystäväni 20vuotias. Olemme seurustelleet vuotta, josta puolitoista ollaan asuttu yhdessä. Kihlossakin ollaan oltu ennen kuin vuoristorata alkoi.
Nyky tilanne on siis se, että asumme yhdessä kerrostalo kolmiossa minun pienillä 300e/kk palkkatuloilla ja sossunrahoilla. Poikaystävälläni ei ole ammatillista koulutusta, koska hän on lopettanut kaksi kertaa ammattikoulun. Nyt hän yrittää saada taksilisenssiä. Itse käyn keikkatöissä pari kertaa kuussa. Töihin meno ahdistaa aina kummasti. Haalin työvuoroja, mutta usein joudun perumaan suurimman osan niistä sillä en vain pysty/haluakkaan mennä sinne. Toisaalta aina töistä päästyäni tunnen onnistuneeni jossakin. Rahatilanne stressaa meitä molempia ja poikaystävälläni on kovat paineet taksikurssista.
Olemme siis olleet kihloissa kerran. Olemme eronneet useita kertoja, mutta eropäätöksen jälkeen palattu kuitenkin yhteen parin päivän sisällä. Suhde on ollut vuoristorataa.
Itselläni on pitkään ollut mielenterveysongelmia kuten masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Sekä minulla, että poikaystävälläni on takanaan vakava masennusjakso.
Masennus on palannut poikaystävälleni. Hän ei jaksa tehdä mitään, univaikeuksia ja haluttomuutta kaikkeen.(paitsi seksiin) Pakottamalla pakotan häntä joskus tekemään vähän kotihommia.
Itselläni sama tilanne. Olen aivan burnout! Jaksamista ei riitä mihinkään muuta kuin asioihin joista pidän (shoppailu, nukkuminen, syöminen, baarit).
Olemme siis masentunut pariskunta, jolla on nyt todella vaikeaa. Toistemme tukeminen ja itsensä kasassa pitäminen on kuin työtä. Olen sitä mieltä, että rakastamme toisiamme, toistemme kanssa on hyvä olla. Riidellessäkin tuntuu, että pysymme yhdessä, sillä yhteinen aikamme on ihanaa. Riita tilantessa kuitenkin on vahvoja sanoja ja minun puoleltani välillä tökkimistä. Poikaystäväni ei ole koskaan lyönyt minua saatikka pettänyt. Pettänyt en ole minäkään (paitsi unissa, joka sekin ahdistaa minua älyttömästi).
Eli kaipaan apua siihen, miten selvittäisiin päivittäisistä asioista, ilman, että tarvitsisi erota. Ero on ollut kerran hänen puoleltaan ja pari kertaa minun puoleltani sen takia, että välillä tuntuu että sukset menee todella ristiin. AINIIN kerran erosin poikaystävästäni sen takia, kun tunsin niin voimakasta syyllisyyttä kun ajattelin parin päivän ajan erästä miestä, joka on minun mielestäni niin täydellisen näköinen. Syyllisyyden tunteet olivat järkyttävät, en kestänyt niitä. Poikaystäväni ei vastaa unelmaani ulkonäöllisesti, kuten minäkään en hänen sillä olen lihonut 30 kiloa seurustelun aikana. Mutta mutta…
Auttakaa minua!
Auttakaa minua!
Kaipaan todella apua selvittääkseni tämän tilanteen!😯🗯️
Hei Mietintämyssy
Olen 21 vuotias nainen. Tammikuussa 2011 tulisi 4v siitä kun kihlauduimme, mieheni kanssa. Ymmärrän oikein hyvin tilannettasi, sillä minulla ja miehelläni on tällähetkellä menossa kriisi.
Minä sairastan vakavaa masennusta, minulla on epilepsia, jonka vuoksi olen joutunut viimekuukausien aikana sairaalaan ja lisäksi ellei tarpeeksi huonosti mene.. niin lahjakkaasti taiteilin olkapääni pois paikaltaan ja en voi nyt tehdä töitäni...
Rahatilanne on hankala, mieheltäni menee työpaikka alta... Ja hän tietysti ajattelee sitä kuinka me pärjäämme..
Mutta sinun tilanteeesi...
... kuulostaa pahalta. Se on kamalaa että teette eropäätöksenne noin nopeasti. Kuvailet että olette palanneet kuitenkin yhteen muutaman päivän sisällä. On/Off kytkintä ei kannata jatkuvasti vilkuttaa kuin lapsi leikkisi valoilla, se vie energiaa.
Hieman kokeneempana parisuhteesta neuvon antaisin. Tästä eteenpäin, älkää tehkö päätöksiä vihaisena. Ero on asiana sellainen joka aiheuttaa aina säröjä toisen sisälle, se on myös suuri asia, valta satuttaa toista. Ero on aina merkki ja tunne epäonnistumisesta "Me emme olleet onnellisia yhdessä.. Minä en pystynyt siihen..." Siksi sitä ei koskaan, koskaan saa käyttää vallan välineenä. Miehiinkin sattuu vaikka he ovat huonoja puhumaan asioista...
Opetelkaa riitojen aikana riitelemään rakentavasti. Keskustelkaa toistenne kanssa ja kuunnelkaa toisianne. Se on oleellista. Kun toisen on paha olla ja sanat eivät riitä, kosketa, silitä hiuksia, hiero niskaa ja pyydä poikaystävältäsikin kosketusta. Uskotko että sillä kosketuksella on hyvin suuri vaikutus, se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. mm. Siitä että rakastaa ja välittää.
Keskustelkaa poikaystäväsi kanssa myös siitä, mikä on pettämistä. Sopikaa yhteisistä pelisäännöistä, selkeästi. Kehukaa toisianne aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, kiittäkää aina kun siihen on mahdollisuus, sillä pienistä asioista koostuu suurin osa elämäämme. Kiitä siitä jos hän vaikka nostaa pudottamansa tavaran... Kehu häntä kun hän jaksaa aamulla herätä ja lähteä kurssille. Tai kun hän laittaa ruokaa.. Mitä se ikinä onkin, jos se on vähänkin positiivista, yritä nähdä se. 🙂🌻 Ne tuntuvat ehkä mitättömiltä asioilta, mutta ne eivät ole. Masentuneelle sängystä nouseminen on joskus vaikeaa, vaikka uskon että sen sinä varmasti tiedät.
Syyllisyys. Se on ihmisen voimakkaimpia tunteita. Sen kanssa jos minkä on vaikeaa elää. Kun tunnet syyllisyyttä jostain, yritä muistaa, että kukaan ei ole täydellinen ihminen. Paljon sinne on pyrkijöitä, mutta ei yhtään joka huipulla olisi. Mieti onko järkevää aina tuntea syyllisyyttä monista asioista jotka lopulta ovat oikeastaan aika pieniä. Eihän kaukaa toisen ihmisen ihastelu ole väärin. On paljon olemassa komeita ja kauniita ihmisiä. Armahda itseäsi vähän. Et ole kuitenkaan pettänyt miestäsi, vaikka olet pettynyt omaan käyttäytymiseesi ja itseesi! ☺️
Puhu syyllisyydestäsi. Hyvä että olet jo raottanut sitä tänne. Tukihenkilölle ja täällä.
Ja mitä sitten ulkonäöstä.. Voi sinua hupsua, sinä olet miehesi kanssa, silti vaikka hän ei ole ehkä erikoisen näköinen. Miksi? Rakastat häntä... Miksi niin ei voisi olla myös toisinpäin? Ehkä miehesi on kanssasi koska rakastaa sinua, ei siksi että voisi mittanauhalla mittailla vartaloasi! Tietenkin on harmi että tunnet huonommuutta 30 ylimääräisestä kilosta 😞
Oletko miettinyt sitä miksi olet lihonut ja mitkä ovat perinpohjaisia syitä siihen? Syötkö siksi koska olet onneton tai mitä syöt? Oletko tutkinut omia elintapojasi? Alkoholijuomissa on paitsi alkoholia, myös paljon kaloreita.. Sillä on merkitystä mitä suuhunsa laittaa. Liika sokeri ja rasva ei ole hyväksi ja tiedät sen. Ylensyönti on pahasta. Haluan vain sanoa, että sinun on välitettävä ja rakastettava itseäsi niin paljon, että mietit mitä suuhusi laitat. "Hetken nautinto huulilla, ikuinen kerros vatsalla."
Ajattelin että jos poikaystäväsi huomauttaa painostasi.. Miehillä on joskus tapana mainita asiasta, eikä aina tilanteen vaatimalla hienotunteisuudella.. Hän ei välttämättä tarkoita pahaa, ehkä hän on huolissaan sinusta ja näkee kuinka paha olo sinulla on... Sekin on eräänlaista välittämistä.
Et mainitse missään vielä sitä että olisitte kumpikaan hakeneet tilanteeseenne apua, kokreettista apua, paitsi nyt sinä täältä tukinetistä. On monellaisia tuki muotoja, ryhmäterapiaa, psykoterapiaa, tukipalveluita.. jne. Sinun kannattaisi puhua omalle tukihenkilöllesi täällä tukinetissä ja kysyä mistä voisit saada ympärillesi ihmisiä jotka ohjaavat eteenpäin.
Perheneuvola on hyvä paikka käydä keskustelemassa näistä asioista. (Googleta vaikka oman asuinkuntasi perheneuvola) Te tarvitsette tukea molemmat, sillä muuten ette jaksa. Perheneuvola voisi olla hyvä paikka aloittaa tuen etsintä.
Tsemppiä, kyllä näistä pienistä elämän karikoista voi selvitä.
🌻🙂🌻
<3 Piipai