Hello taas!!

Jep,meni hiukan aikaa ennen kuin pääsin taas tänne lukemaan. Anteeksi siitä. Todellakin kamppailen suhteen ja perheen puolesta.
Tuolla tuli hyviä kysymyksiä aiemmin. Kyllä,haluan palata "vanhaan" takaisin. Ja en tosiaan ole päässyt mitään sellaista tekemään nyt mitä en aiemmin olisi voinut tehdä,eli tilanne on minulla edelleen sama.

Olen tosiaan itseni kanssa kamppaillut paljon,olen tehnyt valtavan työn muuttuakseni,ja omasta halusta. Löysin virheeni ja korjasin ne. Teen päivittäin työtä asian eteen edelleen,tosin nyt jo asiat sujuu rutiinilla ja niitä ei tarvitse miettiä kuten ennen. Mikään muutoksestani joka alkoi 5.11-07 ei ole lipsunut eikä löysentynyt.
Ei yksikään. 🙂

Vaimoni sanoi kaverilleen että harmittaa nähdä kuinka olen muuttunut. Koti on siisti ja puhdas,hoidan raha asiat,olen lapsen kanssa paljon jne jne.
Petaan pedin aamulla,vien roskat,imuroin joka toinen päivä,pyyhin tasot joka päivä,pesen pyykit kerran viikossa,viikkaan ne kaappiin siistiin pinoon.
Pesen vessan kerran viikossa,luon lumet aina kun tarvitsee. Lasken jopa vessan rinkulan alas joka kerta. 😎

Ja kaikki tämä tuntuu luonnolliselta ja hyvältä!!! Ainut mikä mättää nyt on se etten pääse näyttämään vaimolleni miten olen muuttunut tunne tasolla. Kaipaan haleja,pusuja ja osoittaa huomiota hänelle ja lapselle. Mutta kun en pysty sitä hänelle näyttämään mitenkään nyt.
On pakko koittaa käytännön asioissa näyttää hänelle miten asiat on toisin. Jos hän päästäisi lähemmäs minut itseään olisi tilanne toinen. Ehkä juuri se on se jota hän pelkää?? Päästää lähelle ja mieli muuttuisi?

Nyt tilanne on se että aloitin tilan antamisen totaalisesti. Jos hän tosiaan on jo huomannut käytännön muutoksia hänen on nyt mietittävä itse asioita. En ota häneen yhteyttä muuta kuin silloin kun on pakko lapsen takia.
Joka ilta toki soitan hyvät yöt lapselle,pyrin siihen että en puhu mitään muuta kuin että haluan sanoa lapselle hyvät yöt. Jos ei suostu puhelimeen pyrin heti lopettamaan puhelun.
Tosin jo eilen hän hokasi että meinaan lopettaa puhelun niin alkoi jatkaa puhelua kysymällä mitä mulle kuuluu jja mitä olen touhunnut....

Hän tykkää itse kertoa tekemisiään minulle jne. Tietää mitä minä teen ja touhuan. Huoh!! Hankalaa esittää vaikeasti tavoiteltavaa kun ei sitä ole. Haluaisi puhua tunteja,kuunnella toisen ääntä. ☹️
Mutta nyt on pakko koittaa leikkiä kissa hiiri leikkiä ja katsoa miten asiat menee.
Häntä ahdistaa nyt pahasti 18 päivä jolloin on lastenvalvoja aika,uskoisin näin. Pelkää mitä siellä sanotaan.
Minun puolesta ei tarvitse pelätä mitenkään,ei tosiaan. Tosin olen huomannut sellaisen että hän helposti koittaa puhelimessakin jollain tavalla kaivaa pientä kinaa,ehkä hänellä on paha olla ja kaipaa voimaa omalle päätökselleen.

Häntä sekoittaa nyt myös sellainen pikku asia kuin ihastus erääseen luuseriin. On sitä tosiaan,ei ole vain katkeran exän tilitys.
Tämähän alkoi jo 4 viikkoa ennen eroilmoitusta. Joten aika paljon oli vaikutusta tällä tyypillä meidän asioihin. Tosin se on vain kaveri nyt mutta hän on siihen ihastunut. Heillä ei ole suhdetta tai muutakaan. Kaveri on platoninen paskanpuhuja ja gigolo. Tietää mistä nyppiä naisten suhteen. 😝

Näin täällä nyt edetään,jos edetään. Tilanne on nyt noin 20% parempi mitä se oli noin kuukausi sitten.
Lopetin nöyristelyn ja kykenen antamaan kritiikkiä asioihin pelkäämättä vaimoa. Se on ollut hyvä ratkaisu,en ole enää heittopussi ja hän ei minua enää pysty provosoimaan asioihin. Ennen kun hän minua loukkasi aiheetta niin pyytelin anteeksi jne välttääkseni kinaa. En enää,jos koen nyt loukkauksia ja muuta huomautan asiasta.

Viikko mennyt hirveissä evvk tunnelmissä,vihaten ja etoo jo puhua puhelimessakin. Puhumattakaan että joutuu naamaa katsomaan.

Meillä tämä taas johtuu siitä että kuulen koko ajan "paskaläppää" vaimostani kaupungilla.
Vaikka tietää että ne on paskaa niin silti ne vaan perkele jää päähän ja niitä kelaa illalla kun menee nukkumaan.
Eilen oli hyvä päivä,oli ihanaa kun vaimo oli kylässä,ja todella ihana,hieman flirttaileva keskustelu puhelimessa vielä illalla,naurua ja kaikkea.
Tänään ekat tekstarit oli ok,sitten vaan keräsi vitutuksen päälle kun ei kuulunut 10 min vastausta viestiin.
Kaikki ne mitä oli kuullut tuntuikin todelta yhtäkkiä.
Sitten soitin,asiallista keskustelua ½ min ja sitten helvetti repesi. Aloin llaukomaan kaikkea mitä olin kuullut ja sanoin perään "vaikka vain 10% niistä jutuista jos olisi totta niin olisit mun elämäni vihatuin ihminen".

Eli en sanonut että niitä uskon tai että häntä vihaan,hän käsitti asian näin ja soppa oli valmis. =((
Juuri kun pidin etäisyyttä muutaman päivän,vältin keskustelua muusta kuin lapsesta ja lopetin puhelun jollain syyllä niin nopeasti kuin pysyit niin sorruin eilen tuohon flirtti ja hauskaan juttuun. Oli aivan mahtavaa mutta jäi jälkeen harmittamaan että lähdin siihen mukaan.
Menentin linjani joka olisi ollut mahdollisesti ratkaisu kaikkeen meidän perheen jatkuvuuden kannalta.

Tosin ei jotain niin pahaa ettei hyvääkin. Saatiin uudenlainen yhteys keskenämme riidan päätteeksi. Luottamus toisen puheisiin ja sanoihin. Meille tuli olo että on muu maailma vastaan me koska niin kovasti sopan sekottajia löytyy. Sovittiin että puhutaan suoraan ja rehellisesti kaikki asiat.
Että tämä on meidän asia ja se on ihan sama mitä paskaa muut puhuu. Luvattiin vielä olla koskaan sanomatta kellään mitään mitä puhutaan.
Menen iltaa istumaan vaimon ja lapsen kanssa tänään,jutellaan samalla näistä paskapuheista ja puhujista lisää.
Toivon että tämä on se ensi askel kohti perhettä,jo pelkästään lapsen kannalta. Me saadaan kyllä asiat sovittua. =)

Eli ei aina kannata tosiaan sitä kiukkua piilottaa ja sanojaan miettiä ja nieleskellä. Se saattaa tosiaan tuoda jotain hyvääkin. Tästä syntyy mahdollisesti se suurin ratkaiseva asia,luottamus toiseen!!
Siitä meidän yhteenpaluussa on suurimmalta osin kyse. Siitä ettei minuun ja minun muuttumiseen luoteta. Jos nyt tällä saan hänelle näytettyä että todella olen muuttunut ja olen rehellinen ihminen,jonka eteen olen tehnyt valtavan työn ehkä se luottamus sieltä syntyy.
Se ei synny illassa tai yössä,se vaatii aikaa mutta nyt ensimmäisen kerran siihen on mahdollisuus.

Sanokaa mitä mieltä te olette tästä????

Hei Osteki,

Sieltä se siis on pongahtanut pintaan mitä epäiltiinkin. Luottamuspula. Olet hyvässä vauhdissa liittosi korjaamisessa. Älä kuitenkaan unohda, että sinunkin pitää luottaa puolisoosi eikä epäillä häntä.

Puheista ja niiden pitäjistä: Se on 50-vuotisen elämäni aikana nähty, että Karavaani kulkee vaikka koirat haukkuu ja kylillä tuntuvat tietävän aina paremmin toisten kuin omat asiat. Pahansuopia ihmisiä on todella paljon. He oikein nauttivat, kun saavat jonkun raiteiltaan puhumalla potaskaa.
Älkää antako niiden tulla teidän onnenne väliin.

Mielestäni ei ole ollenkaan paha asia näyttää myös niitä iloisia tunteita. Kyllä te voitte keskenänne flirttailla ja iloita. Ei se ole automaattisesti merkki siitä, että kohta alkaa mennä huonosti.

Menestystä yrityksellenne, joka todella näyttää onnistuvan 🙂🌻

T. ER

Jep,se luottamus omalla tavallaan syntyi. Molemmat sanoi asioita mistä molemmat yllättyivät.
Puhuttiin riitelemättä,perusteellisesti näitä paskajuttuja. Lopuksi meininki oli jo jopa rentoa. Vierailuni kesti "vain" viisi tuntia. Sitten se alkoi,en voinut olla halaamatta häntä,hän rutisti takaisin aina kun häntä halasin.
Koskin rintoihin,antoi kokeilla pari kolme sekunti,sitten noh noh hymyille,sama toistui kolme kertaa.
Näytteli laihtunutta vatsaansa,otin yöpuvunhousuista kiinni ja vedin irti vartalosta noin 20 cm... Ei mitään kieltoa.Sain suudella kaulalle,poskelle,taputtaa ja pitää pakaroista. Huumori lensi jne.

Perjantai oli yhtä hyvä päivä,samoin lauantai kun näin hänet taas. Hänellä oli syntymäpäivä. Olin hänen yllätyksekseen hommannut kylpylään lahjakortin. Hemmottelupäivä kaikilla herkuilla.
Hän kaipasi halausta,kosketus ja huomiota. En niitä hänelle heti osoittanut. Asennot ja eleet kertoivat paljon.

Ja yllätys hän tarttui kaulaan ja halasi. Koitin varovasti suudella mutta juuri kun huulet hipaisivat hän käänsi päänsä pois,hymyili ja sanoi "noh,ei nyt aleta pussailemaan". Sama toistui vielä pari kertaa mutta ei kiukkuista kieltoa ei mitään.
Halailtiin vielä parit kerrat ennen kuin hän lähti.

Koitti sunnuntai eli eilinen,klo:11.40 kaikki hienosti kun soitin,kauhea pälpätys ja selittely. Klo:12.20 menin sinne. Tapahtui näin...
Ovella alkoi kun sanoin lapselle että "ota se suolapähkinäpussi sieltä kassista" vaimoni kommentti oli,"joo,meillä kun ei sit oisikaan pähkinöitä,alatko sä heti vittuilemaan"
Sanoin vaan että "ajattelin vaan eetä jos lapsella tekee mieli pienta naposteltavaa" vastaus oli "luuletko mua ihan blondiksi ja että koko ajan pähkinöitä vetäisi naamaa,en hei ole ihan avuton".
Oli aika vaisua koko kaksi tuntia mitä siellä olin. Koitti lähdön aika,siinä eteisessä saisoessani ja katsoessani kun vaimo puki lasta hänen käsi osui lapsen nenään,lapsi sanoi että "äiti,löit minua nenään" Vastaus äidiltä "ja se oli sitten mun vika vai ku autoin sua" Lapsi: kikattaen "jooh"
Ja äiti jatkaa vetäessään kenkiä jalkaan. "joo lisää paskaa niskaan vaan,kaikki hänen vikaansa,antaa tulla vaan,kyllä tänne uppoaa".

Ei jäänyt hyvä mieli siitä reissusta,sitten noin 5 min myöhemmin puhelimessa oli taas kaikki hyvin ja pölötettiin mukavia jne.
Sama illalla yhdeksän pintaan noin puolen tunnin puhelu. Alkaa mennä yli tämä käytös jotenkin.
Hän on niin lähellä koko ajan mutta kuitenkin jotenkin omissa maailmoissaan.
Tuo on tosiaan iso askel että saatiin rehellisyys ja luottamus aikaan. Ei tosin sellaista luottamusta kuin ajan kanssa mutta eräänlainen sopimus luottamus joka vahvistettiin halauksella ja kättä päälle hommalla.
En oikein tiedä mitä nyt tehdä,tänään aamulla taas oli kaikki päin persettä.

Tänään sitten puhelin soi kahdeksan pintaan. Lastenvalvoja soitti ja perui tämän päivän ajan,siirsi ensin keskiviikkoon.
Ilmoitin viestillä vaimolle ja hän soitti,ja tietysti minähän siitää kauheat raivot sain...
"voi vitun vittu,ei kaikilla ole niin helppoa sulplia töitä ku sulla" plaa plaa plaa...
Sain hetken kylmää kyytiä. Jäi taas kerran olo että "huoh".

Hetken päästä uusi puhelu ja sanoi että sosiaalityöntekijä onkin sairaana koko viikon joten eika on ensi maanantaina.
Taas kaikki oli hyvin,löpötteli omiaan naurettiin. Miksi hän minulle kaiken lyö niskaan jos hänellä on paha olla?
Jos joku tökkii niin minä saan huutia. Välillä tosi kylmää kyytiä,sanan miekkaa oikein kunnolla.
Tosin jos positiivisesti miettii niin lähimmäinen ihminen on aina se kaatopaikka toiselle,valitettavasti. Joten taidan sitten edelleen olla se läheisin hänelle johon voi purkaa pahaa oloaan??

Että näin täällä,takapakkeja välillä tulee mutta kokonaisuus alkaa olla joten kuten kasassa.
Mielestäni parempaan suuntaan mennään. Se on selvä että hän ei halua minua kauas itsestään,sen huomaa kyllä vaikkei katsoisi edes positiivisesti.
Saa kommentoida ja kertoa kokemuksia edelleen!!