Olen tilanteessa, jossa minun täytyisi päättää erotako vai jatkaa yli 10v kestänyttä avioliittoa. Mieheni kärähti pian 2 vuotta sitten suhteesta lapsuudenystäväni kanssa (ei ollut ensimmäinen pettäminen), tämän jälkeen hän sairastui vakavaan masennukseen ja uhkaili itsemurhalla, joten tilaa käsitellä asiaa ei ollut pitkään aikaan. Olemme molemmat saaneet tahoillamme apua tilanteeseen. Aika on kulunut niin että olen vastannut lähes täysin kotimme, kolmen pienen lapsen ja miehen hoidosta. Miehellä on kuitekin riittänyt voimia omiin harrastuksiin, mutta ei mihinkään mikä liittyy kotiin tai perheeseen.

Olen viime aikoina mietinyt suhdettamme, ja huomaan etten ole kummoista arvostusta saanut missään vaiheessa. Olemme tällä hetkellä asumuserossa ja mies on omien sanojensa mukaan valmis muuttumaan, hän on myös viettänyt aikaa lasten kanssa enemmän kuin koskaan aiemmin.

Itse olen asumuseron aikana tavannut yhtä mukavaa miestä. Minulla alkaa olla tunteita tätä miestä kohtaan😳, mutta mietinkin käytänkö häntä alitajuisesti hyväksi paetakseni vaikeata tilannetta.. Toisaalta tämänhenkilön kanssa kemiat kohtaavat täysin, kun oman mieheni kanssa seksi on aina tuntunut vähän laimealta.. Omatunto soimaa, ja sovimme että emme ole yhteydessä toisiimme ennen kuin saan päätöksiä tehtyä.

Tuntuu siltä että olen pakotettu päättämään leikkaanko irti oikean vai vasemman jalkani…

Tiedän että jos saan mieheni kanssa asiat kuntoon niin saan vihdoin sen perheen mitä olen tavoitellut. Toisaalla tiedän että tämä toinen mies jää kummittelemaan ajatuksiin jos juttu päättyy näin… Voiko vuosien laiminlyönnin ja pettämisen antaa anteeksi? Ja voiko loppuun kulutettu rakkaus syttyä uudelleen…?