Heipähei!

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että minulla on periaatteessa kaikki ihan hyvin. On terveyttä, lukuunottamatta sitä, että äidilläni on todettu juuri syöpä. On raha-asiatkin ihan suhteellisen hyvin, on ystäviä jne… MUTTA. Asia koskeekin parisuhdettani. Tämä on elämäni ensimmäinen kunnolla onnistunut parisuhde. Yhteistä taivalta on takana vasta kaksi vuotta, mutta tuntuu, että nyt on tultu sellaiseen tilanteeseen, että en pääse eteen enkä taakse. Ensinnäkin avopuolisoni on hellä, luotettava, kunnon suomalainen mies ja kaikkea muuta mitä voi toivoa. Mutta välillä jopa liian kunnollinen. Kaikki mitä itse teen tuntuu mitättömältä.

Eräänä päivänä kun kyselin avoimesti meidän tulevaisuudesta, lapsista ym. hän vielä pamautti minulle, että minulta puuttuu joitakin ominaisuuksia, joita hän toivoisi naisella olevan. Ja tähän perään hän lisäsi, että ehkä hän sitten vertaa minua äitiinsä ja että en ole kuin hänen äitinsä. Toisinsanoen en kestä sitä, että kun vielä asumme anoppini ja appeni naapurissa kaikki asiat ”kierrätetään” aina äidin kautta. Viimeksi tänään löysin anopin tekemän keittiösuunnitelman (meillä remontti meneillään, asumme avomieheni ”mummulassa” eli heidän sukunsa alueella). Ongelma on vielä se, että tästä ”yhteisestä” huushollista ei ole pennin vertaa minun, vaan avomieheni omistaa sen täysin. Koen, että en voi hirveästi lähteä kaapin paikkaa osoittamaan, kun en omista talosta mitään. Minun mielipidettäni kyllä kysytään aina ja olemmekin yhdessä suunnitelleet asioita, mutta silti tunnen itseni ulkopuoliseksi anopin ja avomieheni ”välissä”, koska heidän kautta viime kädessä asiat ratkaistaan, joka on toisaalta sekin ymmärrettävää, koska he ovat kokeneet asioita. MUTTA minä kyllä tunnen sen eron vain kysyä neuvoa tai päättää kaikki yhdessä äitin ja isin kanssa. Vika on tietysti myös minussa. Olemme kuitenkin keskustelleet asiasta ja olen tehnyt avokille selväksi, että minä haluan olla number one, jos aiomme jatkaa. HÄN EI mielestäni voi enää ”roikkua” äidissään. Ikää meillä 28-vuotta.

Tiedän, että itsetuntoni on huono ja minun pitäisi vain rakastaa ja olla tukena ja pystyä säilyttämään itsekunnioitukseni kaiken tämän keskellä, mutta en kestä sitä tunnetta kun hän ei puhu minulle kuin viime tipassa, mitä äidin kanssa ollaan suunniteltu. Muutenkin hän on sulkeutunut ja tunteista puhuminen on erittäin vaikeaa. Tällä hetkellä olen asunut viikon pois kodistamme, koska en pysty edes kotitöitä tekemään tuntematta äärimmäistä huonommuutta. Ja välillä taas kokoan itseni ja pystyn edes imuroimaan. (imuroinnistakin on huomautettu, en kuulemma tee sitäkään kunnolla). Anoppi on ollut koko elämänsä lähestulkoon kotiäitinä ja ehtinyt silitää lakanatkin. Minä olen koulutukseltani maisteri, ja enemmän työkeskeinen ja huolehtinut aina itseni töihin. Tätä avopuolisoni ei varmaan edes huomaa, tuntuu, että vain ”nihilismi” on hänen ainut äidiltä opittu mottonsa, koska äiti teki aina niin ja näin. Luonnollista, koska anopilla ei ole mitään koulutusta ja hänen työnsaantinsa on aina ollut vaikeaa ja hän on ollut vain todella lyhyitä pätkiä töissä elämänsä aikana.

Olen hänen ensimmäinen ”kunnon” tyttöystävä siinä mielessä, että minut hän on halunnut asumaan kanssansa ja haluaa varmasti jatkaakin kanssani. Ongelma onkin ehkä enemmän se, että kestänkö minä tällaistä. Täydellistä parituhdetta ei olekaan, mutta toivon hyviä vinkkejä, miten ratkaista nämä ”napanuoran” katkaisut??? Ei se ole mun tehtävä, enkä jaksa loputtomiin antaa aikaa. Enkä tämän ikäisenä enää jaksa koulutttaa ja eiköhän se elämä ole kuitenkin itseä varten, eikä toisen ”kasvattamista”

Tunnen ajoittain tehneeni elämäni virheen kun jätin hyvän työpaikkani pääkaupunkiseudulla ja muutin miehen takia maalle ja ehkä rakkauden huumassa keskityin liikaa häneen. Toinen asia on se miten oppia kunnioittamaan itseään tarpeeksi sulkeutuneen ja aina negatiivisia puolia hakevan ihmisen kanssa. Itse olen spontaani ja luova ja kuulemma aika optimistinen. ( olen kuullut ne nyt triljoon kertaa, joten alan todella tietää minkälainen itse olen) En haluaisi erotakaan, mutta tarvitsen keinoja ”pureskella” asioita!!!!!

Help me, thank you te jotka ootte mahdollisesti kokenut yhtään vastaavaa????

Virtanen