Toivoisin täältä tukea ja mielipiteitä/näkökulmia minua mietityttävään asiaan.

Kerron tiivistetyn version. 

Olin vielä pari vuotta sitten suhteessa lasteni isän kanssa. Tutustuin tuon suhteen aikana uuteen kaveriin (mulla ei paljon ystäviä ollut, koska luottamusvaikeutta), opin luottamaan tähän ihmiseen ja se oli minulle iso asia. Meistä tuli kuin paita ja peppu.

Tulin raskaaksi miehelleni. Kun tytär syntyi, mies paljasti, että oli pettänyt minua useaan otteeseen tuon ”parhaan ystäväni” kanssa. Ystävä yritti kiistää kaiken vaikka kuinka kauan.. Yritin antaa miehelleni anteeksi mutta ei siitä mitään tullut ja erottiin muutaman kuukauden jälkeen. Eron jälkeen yritin jatkaa silti ystävyyttä tähän entisen parhaaseen kaveriin ja pystyin olla tekemisissä lähes kuten ennen, vaikka luottamus menikin. Nyt tilanne on se että ex-mies ja tämä ”ystävä” alkoivat seurustelemaan ja odottavat että minun pitäisi olla heidän ystävä ja ymmärtää. Odottivat jo vauvaakin yhdessä, kun eivät käyttänyt ehkäisyä ja tekivät sitten abortin, ja minä yritin siinä olla tukena, kun ystävä itki että olisi silti halunnut pitää lapsen. Jotenkin siinä vaiheessa aloin ymmärtämään, ettei tässä ole mitään järkeä, kun vanhat muistot menneisyyden traumasta, jossa koin niin suurta surua ja vihaa näihin kahteen, heräsivät henkiin. Nyt ex-mieheni ilmeisesti levittelee minusta asioita, että olen mustasukkainen tästä miehestä vaikka kyse on nimenomaan siitä, että hän seurustelee juuri tuon saman ihmisen kanssa, jonka kanssa osittain hajottivat perheemme.

En tiedä enää mitä pitäisi ajatella ja olen todella ahdistunut tilanteesta. Kovasti halusin olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa, mutta en vain pysty. Katkaisin kyllä jo välit, mutta silti mietin mikä olisi oikea ratkaisa tai kuinka tästä eteenpäin. Lasten isän kanssa joudun kuitenkin olla jollain tapaa välillä tekemisissä. Itsetuntoni on taas laskenut, vaikkei se kovin hyvä ole koskaan ollut.

Toivoisin vertaistukea.